LottaLove

Maailmanpolitiikka

2011-10-20T15:13:00.004+03:00

Gaddafi on saatu kiinni, kertoo Nelosen uutiset. Olisiko kannattanut piiloutua jonnekin muualle kuin kotikaupunkiinsa? Kai sitä nyt sieltä etsitään heti. Olisi mennyt vaikka Keskustan eduskuntaryhmään, siellä ei käy kukaan kyselemässä yhtään mitään.

Uutisessa luki, että Gaddafi oli pakenemassa Sirtestä saattueessa, joka joutui sotilasliitto Naton ilmaiskun kohteeksi. Mä en oo ikinä ollut vallastasyösty ryökälediktaattori, mutta JOPA MÄ tajuaisin, ettei kannata lähteä SAATTUEESSA pois. Olisi lähtenyt vaikka fillarilla. Kukaan ei olisi kiinnittänyt huomiota.

Edit: Voi ei, nyt ne sanookin että se on kuollut. Pitääkö olla huono omatunto?

Yhdessä taas

2011-10-20T15:04:00.004+03:00

Puhelin on haettu huollosta. Vein sen tiistaina neljän jälkeen ja yhdeltä eilen tuli tekstiviesti että saa hakea pois. Sairaan nopeeta ja kätevää. Sen vaan siis sanon, että jos joskus täräytätte puhelimenne palasiksi, niin Taskuomena on THE paikka mihin se kannattaa viedä.

Kun perjantaina olin hajottanut puhelimen, tiedustelin vakuutusyhtiöstä mitä kannattaisi tehdä, ja saanko ihan omine lupineni viedä sen tiettyyn korjaamoon (kun Suomessa ei yleensä saa omine lupine tehdä mitään).

Vakuutusrouva: Kyllä se menee kotivakuutuksen piikkiin. Voit lähettää sen tällaiseen SCF huoltoon. Siellä menee parisen viikkoa niin korjaavat puhelimen. Se maksaa 290 euroa.
Minä: Oooooookei… Mä soitin yhteen korjaamoon tähän lähellä, ja ne korjaisi sen päivässä ja se maksaisi 160.
-- Hiljaisuus --
Vakuutusrouva: No sehän kuulostaa kyllä vähän paremmalta.
Minä: Niin. Jospa mä sitten sinne sen vien.

Olen myös nyt sisäistänyt, että vaikka liikunkin kuin gaselli, niin ehkä mun sorminäppäryydessä on sen verran parantamisen varaa, että ostin tällaisen suojan puhelimelle. Helvetin rumahan se on, mutta on se halvempi kuin se 160 euroa jokaisen tiputtamisen jälkeen.

Puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä

2011-10-19T10:17:00.004+03:00

Mun iPhone on rikki. Oon heittänyt sen lattiaan, hankeen, maahan ja lavuaariin vaikka kuinka monta kertaa, mutta joka kerta se on noussut sieltä vahingoittumattomana. Vaan perjantaina tuli seinä vastaan (tai oikeastaan toimiston lattia). Lasi säröllä ja tunnelma pilalla. Perjantai oli mun syntymäpäivä, joten olin hyvällä tuulella koko päivän. Siitäkin huolimatta että hajotin viidensadan puhelimen, aamulla rikoin internetin ja ATK:n työkoneeltani töissä (korjasin sen kyllä itse) ja tajusin joskus kahden aikaan että mulla on ollut mekko väärinpäin koko päivän.

Vein siis puhelimeni eilen Taskuomenaan (joka on nopein ja paras, sanovat kaikki, koska en ole ilmeisesti ainoa rähmänäppi tuttavapiirissäni), ja saan sen sieltä takaisin tänään tai huomenna. Tällä hetkellä mulla on kamala eroahdistus. Jo työmatkalla olisi ollut valtava määrä TODELLA TÄRKEITÄ ASIOITA mitä mun olisi pitänyt hoitaa (kuten tweetata huonosta sukastani, diagnosoida netistä itselläni keuhkoputkentulehdus, tsekata ovatko Saana ja Jussi tänään naimisissa vai ei, jne.).

Väliaikaispuhelimenani toimii Miehen vanha Nokian simpukkapuhelin. Ainoa ilo aamulla vanhalla ihmisellä oli huomata, että ennakoivan tekstinsyötön käyttö on vähän niin kuin pyörällä ajaminen, jostain lihasmuistista se pomppasi heti.

Perusmaanantai

2011-01-10T23:04:00.001+02:00

Voiherranjumala. Jotkut ihmiset ovat hengissä vaan siksi että tappaminen on laitonta. Kyllä, mä olen taas käynyt taloyhtiön kokouksessa. Mun ei pitäisi käydä niissä, ainakaan ilman valiumia. Tai viinaa.

Taloyhtiöömme on tulossa putkiremontti. Asia on tähän mennessä sujunut hyvin. Tosin mitään remontointia ei vielä ole aloitettu, joten kai se nyt vielä hyvin meneekin. Urakoitsija järjesti tänään info-tilaisuuden. Osoittaa mielestäni hyvää asioiden hoitoa. Se pidettiin heidän tiloissaan, ja sinne oli bussikuljetus joka lähti talomme edestä kello 17.10. Kello 17.40 oltiinkin jo heti tossa korttelin toisella puolella. Hietalahti ja Mechelininkatu eivät vedä ruuhka-aikaan nopeasti? Mikä YLLÄTYS meille kaikille ja etenkin kuljetusyritykselle joka ei varmaan kovinkaan usein aja. Liikenteessä. Iltapäivällä.

Kuski teki omavaltaisen päätöksen, luojankiitos, ja oikaisi Länsiväylän kautta. Perillä ei projektipäällikkö ollut saanut toista slideaan seinälle kun eräs pain-in-the-ass naapuri aloitti kysymystykityksen. Satavuotias fabo selvitti metrimääriä ja taulujen sijaintia myöten oman asuntonsa pohjakaavaa, ja keskeytti projektipäällikön jokaisen lauseen kyselemällä jotakin enemmän tai vähemmän oleellista. Yleensä vähemmän. Ja jos se projektijohtaja olisi saanut yhtään lausetta loppuun, niin varmaan valtaosa asioista olisi selvinnyt. Mutta ei. Mulla paloi hermot tosi nopeasti, koska yhtiökokouksesta on vain muutama kuukausi. Jos siitä olisi enemmän aikaa, niin olisin ehkä pystynyt palautumaan, mutta jo yhtiökokous ajoi minut hermoromahduksen ja primitiivireaktion partaalle. Olisin tarvinnut pidemmän hermoloman. Niinpä lähdimme noin 40 minuutin jälkeen. Silloin ei vielä mitään ollut selvinnyt (paitsi muun muassa se, että erään tietyn naapurin olohuoneen seinä on 7,5 metriä pitkä), mutta juuri kun olimme kävelemässä ovesta ulos alkoi muutama muu naapuri huutaa sille ukolle, ja olisi ollut aivan huippumahtavaa jäädä katselemaan sitä, mutta siinä oviaukossa (ovi oli tietysti sijoitettu typerästi sinne kaikkien silmien eteen, aivan siihen esiintymistilan viereen) ei voinut yhtäkkiä pysähtyä ja ryhtyä hurraamaan ja taputtamaan. Nyt istun kotona ja refreshaan IS:n kotisivuja odottamassa milloin sinne ilmestyy otsikko ”Joukkotappelu taloyhtiön kokouksessa”.

Ei ollut sämpylää, otin kaljaa

2010-12-10T09:47:00.004+02:00

Suomen Kuvalehti kirjoitti taannoin kahdesta Helsingin kaupungin virkamiehestä jotka olivat tehneet työmatkan Romaniaan selvittääkseen mitä Helsingin kerjäläisongelmalle voitaisiin tehdä (se selviää ainoastaan tekemällä työmatka Romaniaan, kai). Reissussa sitten nämä ukot olivat kuitenkin vaan juopotelleet ja olleet kännissä työajalla, kertoo lehti. No onhan se noloa ja naurettavaa (Mike Pohjola bloggasi asiasta loistavasti blogissaan), mutta olisivat vaan sanoneet, että Anteeksi, olinpa tyhmä, arvostelukyky petti ja nyt nolottaa. Antakaa anteeksi, parannan tapani. Asia olisi varmaan unohtunut piakkoin. Mutta ei, miesten tiedotuslinja oli: Mitään ei olla otettu. Se on ehkä vähän huono tiedotusstrategia siihen nähden että siinä lehtiartikkelissa oli valokuvia ja todistajanlausuntoja. Nyt sitten toinen niistä virkamiehistä, turvallisuus- ja valmiusosaston päällikkö Hannu Hakala eroaa tehtävistään. Ei erolla mitään tekemistä tämän skandaalin kanssa ole, tietenkään, hän sanoo. Mies äityy vielä selittelemään. Se on aina pahinta, koska se on yleensä tosi ankeaa ja myötähäpeää herättävää. Hän sanoo, että oli ollut koko päivän ilman ruokaa, ”koska paikallisessa kaupassa ei ollut sämpylöitä tai muuta sellaista syötävää näkösällä”. Kauapsta Hakala osti sitten kaksi Heineken-olutta.

Ystävättäreni epäilee, että hänen miehensä tekee ruokaostoksensa samassa paikallisessa romanialaiskaupassa Hakalan kanssa, sillä hänkään ei usein löydä kaupasta muuta syötävää kuin olutta.

Itse ajattelin, että rupeaisin aktiivisemmin käyttämää tuota lausetta vastauksena jos joku kommentoi alkoholinkäyttöäni. Joskus se vaan menee niin, ettei sämpylää tai muuta syötävää ole näkösällä, ja silloin on pakko silpaista nopeat kännit. Ajattelin, että se voisi olla myös hyvä lause käytettäväksi vieraskirjoihin (esim. häissä). (Ennen olen häiden vieraskirjoissa siteerannut veljeäni Callea (synt. vuonna 1988) kirjoittamalla ”Avioliitto on vitun kingii”).

Mutta kuulkaa vielä tuosta Wikileaksista. Voi sitä olla mitä vaan mieltä siitä, että onko Assange sankari vai rosvo (siis muussakin mielessä kuin mahdollisena raiskaajana. Raiskaussyytökset ovat vaikeita asioita, eikä niihin kovin helposti pidä ulkopuolisen ottaa kantaa kun ei ikinä voi tietää mitä oikeasti on tapahtunut, mutta onhan ton mimmin käytös kieltämättä vähän erikoista), tai siitä, heikentävätkö julkaistut dokumentit diplomaattista luottamusta tai siitä, julkaiseeko Wikileaks liikaa vai liian vähän ja onko kaikki sopivaa nähtävää suurelle kansanosalle. Yhtä mieltä kuitenkin varmaan voidaan olla siitä, että se, että lailla pyritään kieltämään Wikileaks tai heikentämään heidän toimintamahdollisuuksiaan on ilmaisunvapauden ja vapaan lehdistö –periaatteen vastaista, ja sitä ei pidä hyväksyä. Tätä vastaan voi ja pitää taistella, jos ei muuten niin vaikka edes allekirjoittamalla adressin esim. täältä.

Damn you, Autocorrect!

2010-12-09T23:39:00.005+02:00

Ensin varoitus. Älä avaa tota seuraavaa linkkiä, jos olet jossain missä ei pidä nauraa kovaan ääneen (hautajaiset, ooppera, kirjaston lukusali) tai jossa pitää esittää tekevänsä jotain, mikä ei ole niin hauskaa että ääneen naurattaa (työpaikka). Jos olet varmistanut että puitteet ovat ok, niin klikkaa tota. Sivuston nimi on Damn You Autocorrect. Mä nauroin niin että mä luulin että mä kuolen.

Mulla ei ole vielä mitään noin hauskaa. Hauskin jonka sain nopeasti kaivettua esiin oli tää. Tosi lame.

Usein käy myös näin:

Yritän siis tilata ratikkalipun kännykällä (silloin lähetetään viesti A1 palvelunumeroon), mutta koska olen suomalainen on luonnollista että aloitan viestini F1. Ja sormi on silmää nopeampi. Melkein aina.

Nuorkauppakamariyhdistys Havis Amanda järjesti tänään hyväntekeväisyyshuutokaupan. Tulot menivät lyhentämättömänä Helsingin turva- ja ensikodeille, joten kun pyysivät mua meklariksi, niin lupauduin. En ollut kovin hyvä, mutta olin ilmainen. Siis meklarointi oli kyllä hauskaa ja yleisölläkin oli hauskaa, mutta olin yli puolet ajasta aivan kaffella siitä mikä se sen hetkinen korkein korotus oli, ja heittelin summia vähän miten sattuu. Onneksi ne huutajat olivat tarkkoja. Siellä esiintyi myös Suurlähettiläs (siis siitä bändistä, ei joku diplomaatti) Jussu Pöyhönen. Sitä ei saanut huutaa.

Kahvilanomadi tai toimistoevakko

2010-12-07T11:34:00.002+02:00

Teen erästä itsenäistä kirjoitusprojektia eräälle yritykselle. Kuten kaikki työni, teen tätä ikään kuin kotoani, paitsi että kotona en tietysti voi olla koska siellä on lapsi. Niinpä olen nomadi, vaan en toimistonomadi. Laitoin erääseen tuttuun toimistoon kyllä viestiä ja tarjosin nomadiuttani, mutta en ole vielä saanut vastausta. Toisaalta, projekti ei kestä loppuelämää, vain muutamia kuukausia, joten jonkinlaista työhuonevuokrausratkaisua ei oikein kannata tehdä. Olen siis kahvilanomadi. Liikkuva työhuoneeni on tällä hetkellä (ja monena muuna päivänä) Kampin Robert’s Coffeessa. Oikeastaan sovin viime viikolla, että työskentelen pikkuveljeni luona. Siinä suunnitelmassa olikin vain yksi heikko lenkki: pikkuveljeni. Hän on nuori, viriili mies ja käy yössä jahistamassa neitoja ja mitä siellä nyt tehdäänkään (en muista, olen vanha ja perheenäiti, ja me emme käy yössä), joten hän ei vastaa puhelimeen kun hänelle yrittää soittaa aamutuimaan (kymmentä yli yhdeksän).

Paradoksi: Kun olet yksin, ei ole kiva jättää kaikkia tavaroita (etenkään läppäriä) lojumaan pöydälle ja lähteä hakemaan kahvia tiskiltä. Niinpä on paljon helpompaa mennä suoraan tiskille ja sitten vasta purkaa konttori pöydälle. Mutta silloinhan et ole voinut tarkistaa langattoman netin toimivuutta, ja jo kohta käykin niin että istut sitten siinä kahvisi kanssa ilman nettiä ja ihmettelet että mitäs nyt tekisi. Tietysti epäilen ensimmäisenä, että henkilökunta on pitkän viikonlopun jäljiltä unohtanut laittaa modeemin päälle. (Kyllä, olen sitä sukupolvea, joka on kokenut modeemit. Muistatteko ne? Oli onnistuttu keksimään jotain niin huikeaa kuin internet, mutta ei sellaista kuin hiljainen modeemi. Se kuulosta samalta kuin olisi vahingossa soittanut faksinumeroon (kyllä, muistan myös faksit). Iiiiiiiiuuuuuuuuuu raks raks raks tyyyyyyyyyyt, ja sitten oli nettiyhteys luotu). Menen siis kysymään tiskin takana seisovalta neitokaiselta, että voisiko olla että netti ei olekaan käynnissä (se taitaa olla teknisillä termeillä juuri noin: ”netti ei ole käynnissä”).

Minä: Moi, voiskohan olla että toi netti ei ole käynnissä?
Barista: Emmä tiiä, joku toinenkin asiakas valitteli sitä. Visa electronkaan ei toimi.
Minä: Ahaa, no sepä harmi, kun pitikin just laskuttaa electronilla kaikki mun asiakkaat tuolla mun pöydässä (sanoin hiljaa päässäni, ja ääneen sanoin:) Okei. Just. No kiitti.

Join kahvini, ja siirryin kilpailevaan yritykseen naapuriin. Suunnatessani tennispalatsin oville ohitseni kulki isä ja pieni poika. Poika oli ilmeisesti kysellyt mikä tennari oli tai mitä siellä oli sisällä, koska isä sanoi: Se on niin kuin aikuisten Naperokino.

Tennarissa oli häkki, sellainen jossa pidetään joulupukkeja. Vieressä luki että saa kuvata omalla riskillä. Siispä kuvasin, kun kerran käskettiin. Ei edes pelottanut.

Salaliittoteoria

2010-12-03T11:04:00.000+02:00

Ylikorkea ajoneuvo veti raitiovaunujen sähkölinjat alas KOLMATTA kertaa muutaman kuukauden sisällä. Coincidence? I think not. Tää on salettiin taksiyrittäjien salaliitto. Jos kesken kiireisen arkipäivän (juuri ennen pitkää viikonloppua!) eivät yhtäkkiä sporat kuljekaan, niin moni joutuu menemään taksilla ehtiäkseen palaveriin, hakemaan lapsen tarhasta, Citymarketiin ostamaan kolmen päivän ruoat ja ennen kaikkea Alkoon ostamaan kolmen päivän viinat. Tääkin on mukavampi vaihtoehto kuin se, että nää ylikorkeiden ajoneuvojen kuljettajat todellakin ovat niin urpoja, että syy on tahaton eikä tahallinen.

Gaalaa, häitä ja muita rientoja

2010-12-02T11:23:00.003+02:00

Eilen pidettiin Suomen ensimmäinen blogigaala. Sen järjesti Radio X3M ja muutama muu instanssi. Sain kunnian jakaa palkinnon Årets mest originella blogg. Sen voitti Mögel. Ällöttävää, mutta originellia. Join vähän skumppaa ja näin hevosen. Siinäpä ne tärkeimmät. Ai niin, ja siellä piti olla joku esiintyjä mutta se ei tullut koska lentokoneet eivät lentäneet Ruotsista eilen. En ollut koskaan kuullut siitä (siis siitä miehestä, ei lentokoneiden lentämättömyydestä. Siitä mä olen kuullut), joten mua ei harmittanut.

Meidän lähellä on pizzeria, joka on remontissa. Näköjään ne aikovat vaihtaa nimensä rempan jälkeen. En tiedä miten voisi hienovaraisesti vihjata että nimi Kampin Pizza kääntyy nopeasti hieman ei-ruokahalua-herättäväksi mielleyhtymäksi. Ravintoloitsijat eivät puhu äidinkielenään suomea, ja mä en usko että mä ihan edes osaisin lyhyesti ja helposti selittää sananmuunnosten syvintä olemusta heille. (”Well, in Finnish you can kind of ’turn’ some words, when you switch places of the syllables, and then it sometimes ends up with a different meaning, and your restaurants name then has the word Pimppi which is pussy”).

Monet ovat ihan häähurmiossa. Ensin Vickan ja Daniel menivät naimisiin, sitten William ja Kate julkistivat hääpäivänsä ja nyt myös Tuksu ja Arto. Olin todella onnellinen, kun luin että Jossu kauppaa häihinsä pääsylippuja. Aion ehdottaa illalla kotona että me mentäis. Mies ei suostu viemään mua romanttiselle lomalle siihen Tuurin onnenhotelliin, vai mikä se nyt on, vaikka mangun joka tiistai kun katsotaan Tuuria (kyllä, me katsotaan Tuuria joka tiistai. Se on jopa parempi kuin Matkaoppaat. Näen sen sosiologisena tutkimusmatkana Suomeen ja suomen kansaan).

Näkyjä

2010-12-01T20:17:00.000+02:00

Mä oon blogigaalassa. Mä oon juonut vasta kaks lasia skumppaa ja mä nään jo hevosia.

Radiogaala

2010-11-12T13:48:00.004+02:00

Hei onko kenenkään muun mielestä todella creepyä että siinä Extrafilmin mainoksessa sillä opiskelijapojalla on sen äidin kuva seinällä, paidassa, kahvimukissa ja sitten se vielä juttelee sen kanssa puhelimessa? Musta ois kyllä vähän outoa jos mun veljellä olisi Playboy-seinäkalenterin (se ei ole seksististä, koska mä ostin sen sille. Porno on ällöttävää vaan jos mies itse ostaa) sijaan kalenteri jossa olisi meidän äidin kuvia.

Mä olin eilen Radiogaalassa. Radiomedia oli pystyttänyt jättiteltan Senaatintorille. Ohjelmassa oli radiopalkintoja eri kategorioissa, kolmen ruokalajin illallinen sekä eri esiintyjiä (Reckless Love, Jenni Vartiainen, Antti Tuisku ja Apulanta). Backlundilla ohjelmassa oli myös (pääasiassa) juoruamista ja viininjuontia. Ohjelma oli jo tuollaisenaan aika upea, mutta sokerina pohjalla oli spektaakkelimainen valoshow joka heijastettiin tuomiokirkon kylkeen sekä ilotulitus kun Vuoden Radio –kategorian voittaja (The Voice) julistettiin.

Onneksi radiosta ei voi katsoa, koska tänään ohjelmaa on tekemässä aika krapulaista sakkia. Mutta jotkut on tietysti krapulassakin kauniita. Tosin radiossa voi valehdella että on aina kaunis. Radio on kyllä hieno laite.

Opiskelya Bileet

2010-10-14T00:30:00.003+03:00

Tällaisia julisteita roikkuu taajaan tuolla kylillä. Tämä nimenomainen oli liimattu siihen about Cirkuksen ulkopuolella Kamppiin.

Mitäköhän nämä opiskelyat sitten opiskelyvat? Eivät varmaan ainakaan yhteen kirjoitusta, ja eihän sitä ehdikään kun koko ajan järjestetään sika mahtavia opiskelya bileitä eri meno mestoissa ympäri pää kaupunkia.

Mutta ei ole kuulkaa Backlundilla asiaa sellaisiin nuorten ihmisten bileisiin kuitenkaan, sillä MINÄ TÄYTÄN TÄNÄÄN 30! Siis perjantaina, eli tän vuorokauden puolella. Nyt on varmaan pakko mennä nukkumaan tai muuten iskee dementia tai sydän- ja verisuonisairaus tai virtsankarkailu tai joku muu vanhempien naisten tauti.

Renttuakatemia

2010-10-12T14:21:00.002+03:00

Onko Renttuakatemia ehkä tämän hetken paras TV-ohjelma? No on. Se tulee Liviltä lauantaisin, mutta uusintoja taitaa tulla pitkin viikkoa. Se on amerikkalainen tosi-tv-sarja (Tool Academy), jossa tyttöystävät ovat ilmoittaneet renttupoikaystävänsä akatemiaan opettelemaan olemaan kunnon miehiä. Tässä on vähän samaa charmia kuin Rokkarille Morsian -sarjassa, paitsi että kaikki hullut, white trash horot ovat miehiä. Suosittelen lämpimästi. Mulla ei vielä ole omaa voittajasuosikkia, mutta muutamaa miestä on hauskempi katsoa kuin toisia. Mukana on esimerkiksi Matsuflex (jonka oikea nimi on Ryan. Matsuflex on hänen, öööh, artistinimensä, tai jotain). Hän ei ole harrastanut tyttöystävänsä kanssa seksiä (ovat seurustelleet 7 kk), koska kunnioittaa tyttöystäväänsä ja ei halua painostaa häntä. Sen sijaan hän raahaa kaiken maailman muita muijia kotiinsa ja sekstailee niiden kanssa. Problem solved. Clarence (kutsuu itseään nimella "Celebrity", tietty) itkeä tirautti terapiassa, joten se on myös mun suosikki. Ehkä myös Shawn, koska kesken toisen jakson sen toinen tyttöystävä tuli sisään, ja heitti sen ensimmäisen tyttöystävän ulos. Se oli seukannut kummankin kaa samaan aikaan. Aivan mahtava ohjelma.

Muut voittajasuosikit tänä syksynä: Tanssii Tähtien Kanssa'ssa (vaikea taivuttaa) mun suosikki oli Anna, koska se on mun kaveri, mutta se putosi jo. Siispä mun uusi suosikkini on Jethro Rostedt, koska se nyt vaan on hyvää telkkaria nähdä kun Jethro tanssii. Muutenkin mun mielestä olisi paljon hauskempaa, jos kaikki ne tähtioppilaat olisivat sellaisia, että heitä ei normaalisti tuollaisessa ympäristössä näkisi. Laulajat, näyttelijät ja urheilijat tietysti tanssivat aivan superhienosti, mutta on paljon mielenkiintoisempaa katsoa miten taipuu tyyppi, jolla ei ole minkäänlaista taustaa joka auttaisi tanssimisessa!

Diilissä on pakko kannustaa Sampoa. Se on Äkäslompololainen kyläkauppias. Siis kuunnelkaa kun se puhuu. Aivan päällikkö. Tän vuoden Jethro, ihan mahtava. Mutta oikeasti luulen, että Tarja voittaa, koska se vaikuttaa kaikkein normaalimmalta. Muita realityja en ole katsonut, joten muita suosikkeja ei ole.

Nyt just tosin en katso telkkaria vaan luen. Meen huomenna FST:n Boktid ohjelmaan keskustelemaan Anna-Lena Laurénin kirjasta Sedan jag kom till Moskva. Mutta koska mun tehtävä on siellä kertoa mitä mieltä mä oon siitä, niin en nyt sitten kerro täällä. Ohjelmahan tulee sitten telkkaristakin. Mutta saa kommentoida tonne lootaan jos on lukenut, ihan mielenkiinnolla kuulen mielipiteitä!

Kerrostalo Mikonkadulla

2010-10-11T08:58:00.000+03:00

No niin, innostuiko joku nyt vähän liikaa uudesta label makeristaan?

Muotiblogi

2010-10-08T18:14:00.000+03:00

No täs ois tätä muotiblogiasiaa. Mä olin ensimmäistä kertaa kuukausiin lapsetta kaupassa eli pääsin jopa sovittamaan vaatteita. Tässä sovitan tota paitaa. Se oli ale-tangossa H&M:lla ja maksoi 7 euroa. En ostanut sitä koska se näytti vähän äitiyspaidalta sivusta.

Muut päällä olevat asiat: farkut (H&M), kengät Citymarket.

Ei kuvassa mutta päällä kun lähdin pukukopista: villapaita (Old Navy, 5,99$), takki (ehkä Vero Moda mutta en oo varma koska se on ainakin 7 vuotta vanha ja en ihan muista), laukku (Jimmy Choo) ja pipo (Indiska). Siis tää on suoraan niinku jostain Miljonääriäideistä!

Aloittelija

2010-10-08T11:46:00.000+03:00

No mähän unohdin heti kättelyssä että mun ois kauppatorilla äsken pitänyt ottaa siitä kojusta ja kanttarellikasasta kuva jotta oisin kunnon teemabloggaaja mutta mulla kävi tässä tällainen rookie-moka, ja mä paikkaan nyt tällä: pussissa on 3 litraa kanttarelleja.

Teemablogi galore!

2010-10-07T23:43:00.001+03:00

Teemablogit ovat ihania. Ajatelkaa, miten nämä ihmiset siis jaksavat joka ikinen päivä pyörittää yhden aiheen ympärillä olevaa nettisivustoa, ja joka ikinen päivä sisustaa tai neuloa tai askarrella tai mistä aiheesta nyt sitten bloggaavatkaan. Muotiblogit on huippuja. Ne (yleensä) mimmit ottavat itsestään kuvia joka päivä, ja näyttävät mitä niillä on päällä. On ne sissejä. Mä en jaksaisi meikata joka päivä kuvaa varten. Ja sitä paitsi mulla on usein ihan samat vaatteet päällä. Ja monesti se ei ole mitenkään kaunista. Sitten ruokabloggarit kuvaavat kaikki ruokansa, neulebloggarit (vai miksi niitä kutsutaan?) kaikki neulontansa, askartelubloggarit kaikki askartelunsa ja sisustusbloggarit kaikki kamat mitkä ne löytävät ja laittavat jonnekin jollain tietyllä tavalla.

Mä mietin, että koska en ole hyvä oikein missään noista asioista, niin mä voisin korvata laadun määrällä. Mä voisin olla kaikkien asioiden teemabloggaaja. Kuvaisin jok’ikisen rievun jonka päälleni puen jokaisena päivänä, kuvaisin kaikki ruoat jotka teen (myös lapselle) (ne, jos mitkä, ovat usein todella esteettisesti viehättäviä annoksia), jokaisen ”sisustuselementin” jonka ostan (esim. tänään ostin sellaisia tupperware-henkisiä säilytyslaatikoita Lidlistä, mutta en nyt kuvaa niitä, kun tää alkaa vasta huomenna) sekä jokaisen käsityön jonka neulon (niitä voi olla vähän vähemmän)(tai tarkemmin laskettuna nolla). (Off topic: Onpas ihanaa käyttää näin paljon sulkumerkkejä, kun kolumneissa niitä ei oikein voi käyttää, kun yritän kirjoittaa niissä sillai vähemmän vituttavaa kieltä ja pitäytyä mainstreamkirjoitusasuissa, mutta kun täällä ei ole sääntöjä (tai siis on vaan mun säännöt!), niin täällä saa käyttää sulkuja niin paljon kuin haluaa! Jeee!). Huomisesta lähtien (ja ehkä ainoastaan huomenna): Lotta Love – Kaikkien teemojen blogi.

Vintagea

2010-10-06T10:22:00.001+03:00

Iltasanomien netissä on juttu hyväntekeväisyyshuutokaupasta. ”Tunnetut suomalaiset naiset ovat lahjoittaneet vintage-iltapukujaan huutokaupattavaksi rintasyöpätutkimuksen hyväksi”, he kirjoittavat ja se on tietysti todella hieno ele. Mutta mitä nykyään on vintage? Vintage on muotisana, jota käytetään aina kun puhutaan jostain vanhasta ja käytetystä. Kohta ei varmaan ole enää edes kirpputoreja, koska ne ovat kaikki jotain vintage outletteja tai jotain. Mä katsoin noita mekkoja, ja ne on hienoja, mutta mä luulen että ne on vaan jonkun tyypin entisiä mekkoja. Mikä niistä tekee vintagea? Yksi mekoista on linnanjuhlakolttu vuodelta 2004. Siinä ei tietysti lue minä vuonna se on tehty, mutta jos oletetaan että se on samalta vuodelta niin niinkö se tosiaan on, että kuusi vuotta sitten tehty vaate on jo vintagea? Nyt taitaa olla niin että riittää, että joku muu on käyttänyt vaatetta sua ennen, että se on vintagea. Minäkin ostin aika paljon vintage bodeja vauvalleni viime kesänä Hietsun vintage outletista. Jonkun verran vintage vaatteita olemme saaneet myös eräältä tuttavaperheeltä, jolta saimme myös vintage lastenistuimen.

Tietysti vintage on myös mukava sana käyttää sanan ”vanha” tilalla, koska monikaan ei halua olla vanha. Niinpä on keksitty vaikka mitä enemmän tai vähemmän mairittelevia kiertoilmaisuja. Tosi vanhoja kuuluu nykyään kutsua senioreiksi, naiset voivat olla puumia mature jne. Ehkä vintage voisi olla sellainen korrekti sana, johon ihmiset suostuisivat. Jenni Haukio voisi elvistellä kylillä että hänelläpä onkin vintage-puoliso, noin niin kuin esimerkiksi.

Mutta hieno asia tietysti, että nuo julkkisnaiset tukevat rintasyöpää tuolla lailla. Mekin tuettiin Adden kanssa, ja ostettiin lauantaina sellainen Lambi-lammas Kampin narinkkatorilta (ei ollut paljon vaihtoehtoa, lapsi halasi sitä kovemmin kuin koskaan mitään muuta ja oli niin söötin näköinen ettei ollut mutsilla paljon valinnanvaraa). Nyt me yritetään keksiä lampaalle nimeä, joten jos ideoita on, niin otamme niitä mielellään vastaan. Etuliite on melkein pakollinen, kun melkein kaikilla muillakin leluilla on sellainen.

Keski-Suomen OC

2010-08-22T12:19:00.000+03:00

The real housewife of maakunta, Suomi. Valitettavasti en saanut itse otettua kuvaa koko asustuksesta (verkkarit, liian pitkä paita, lenkkarit) eikä kylänraitilla noin vain tule vastaan ihmisiä joilta voi pyytää apua valokuvanotossa, etenkään sunnuntaina. Eikä nerolapseni vielä osaa ottaa valokuvaa puhelimella. Tänään takaisin sivistykseen, huh.

Ansa, osa II

2010-08-19T10:12:00.002+03:00

Ansa toimi täydellisesti. Mä luulen, että se toimii noin yhden vuorokauden, sen jälkeen se pitää vaihtaa. Samana iltana tosin keksimme myös vahingossa toisen ansan, kun tyhjä valkoviinipullo oli jäänyt korkitta pöydälle. Sieltä löytyi aamulla vaikka hurumycket niitä kärpäsiä pohjalta, eikä ne pösilöt sieltä tietenkään ulos päässeet. Lotta 1 - Kärpäset 0. Tai siis tässä vaiheessa se on jo varmaan Lotta 6 - Kärpäset 0, koska noita ansoja pitää laittaa melkein kerran viikossa, koska niitä aina tulee uusia. Ja muuta jännittävää kotirouvaelämässäni ei olekaan oikein tapahtunut. Huomasin, että voi olla ihan kesälomalla, vaikka on ollut äitiyslomalla (ja hoitovapaalla etc) yli vuoden. On jotenkin vielä enemmän lomalla kuin normaalia. En lue sähköposteja, en vastaa puhelimeen, en ole päivittänyt blogia jne. Onkohan tää laiskuuden huippu? Sitä se ei tietenkään ole, koska tänäänkin olen herännyt aamukuudelta. Silloin tyttäreni ponkaisi sängystä ylös ja ilmoitti että on aika nousta (ei siis sanoilla vaan omalla jokeltelupälätyksellään, vaikka varmasti onkin nero kuten äitinsä). Mutta nyt rupeamme katsomaan nauhalta yhteistä suosikkiohjelmaamme Naapureina Madridissa. Hausfrau-metamorfoosini alkaa olla täydellinen.

Ansa

2010-07-27T07:52:00.000+03:00

Onneksi lukijani ovat neroja! Moni vinkkasi viinietikka-fairy-kokteilista päästäkseen eroon hedelmäkärpäsistä. Nyt toi siis seisoo keittiön pöydällä. Tieteellisen kokeen tulokset postaan huomenna.

Supersiivooja

2010-07-26T13:34:00.004+03:00

Siivoan kotona. Tai siis äitini vei lapsen kävelylle, jotta voin siivota. Tähän mennessä olen:
- keittänyt kahvia
- Tsekannut Twitterin, Facebookin, Gmailin, Hotmailin ja googlannut sen Criminal Mindsin hyvännäköisen miehen kuvia
- Harjannut hiukset
- Katsonut Top Chefiä nauhalta
- Syönyt vähän karkkia
- Googlannut sanat Naapureina Madridissa -sarjan tunnariin, ja laulanut sitä peilin edessä hiusharjaan (väärin) (By the way, se on aivan ässäsarja! Nauran ääneen kotona, kun katson sitä. Aivan superloistava. Sen katsominen vaan vaatii enemmän tarkkuutta, koska ei voi tehdä mitään muuta samalla, koska on luettava tekstitys. Yo no hablo espanol. Vielä. Ja tiedän, että n-kirjaimen päälle kuuluu sellainen pieni aalto, mutta en jaksa alkaa etsiä sitä tältä koneelta).
- Tuonut viikonlopun eilisen kassin eteisestä olohuoneeseen, jotta puran sen.
- Kironnut hedelmäkärpäsiä joita keittiössä on varmaan kymmenen, ja käyttänyt ainakin viisi minuuttia niiden tappamisyrityksiin. Turhaan. Ne eivät vaan kuole, bastards.

Eli kohta paikka kiiltää. Huokaus. Mutta ensin on pakko katsoa tää Top Chef -jakso loppuun.

Öööh... Cum sale?

2010-07-24T21:17:00.001+03:00

Kesäilen nyt, joten ajatuksetkin ovat niin yksinkertaisia, ettei
niitä kannata blogata. Tämä asia nyt kuitenkin oli pakko jakaa
kanssanne. Mökkeilen (!!! Hullua! Mutta vain yhden yön, älkää
huolestuko) Loviisassa ja poikkesimme kalakaupassa. Ovessa oli tämä
mainos. Eli siis että Celebratory Exhibition MIKÄ sale?!?

Vamos, sano Ramos

2010-07-07T21:50:00.004+03:00

Huomaa, että on heinäkuu, eikä ole uutisia. Ei ole myöskään kauheasti haluja istua sisällä (tai missään) läppärin ääressä, joten ei ole paljon tullut päiviteltyä. Puhelimesta tweettaan aika paljon, joten ellet vielä ole Twitterissä, niin sinne heti, mars.
Mutta näistä uutiskuivuuden uutisista:

Saksalainen mustekala ennustaa jalkapallomatsien voittajia, ja tämä uutisoitiin useampaan otteeseen tämän päivän aikana. Se tietysti linkittyy jalkapalloon, joka ON ajankohtaista ja tärkeää, joten ehkä sen sitten ymmärtää. Kyllä mä symppaan näitä uutistentekijöitä, koska se ei oikeasti ole helppoa. 2006 olin NRJ:lla töissä ja tein kesän aamushowta. Uutistoimittaja oli tietysti jossain välissä kesälomalla, joten mä tein lähetykseen uutiset myös. Uutisiin nostettiin kolme uutisaihetta, jotka muutamalla virkkeellä kerrottiin. Heinäkuisena torstaina uutisia saattoi aidosti olla ylipäätään neljä kappaletta, ja niistäkin kovin oli tyyliin "Kyykäärmeiden määrä Suomessa on kasvanut". Eli ei se ihan helppoa ole täyttää uutislähetystä kesällä. Saattaa siis olla jopa pakko pilke silmäkulmassa ottaa lähetykseen kuvaa tursaasta joka arpoo Espanjan ja Saksan lipun välillä.

Erikoisinta oli kuitenkin se, että Nelosen uutisissa yksi aiheista oli se, että Lindsey Lohan sai linnaa ja pakkovieroitusta, tai jotain. Siis oikeesti?! Uutisissa?! Ensinnäkin, mä luulin, että Lindsey Lohan on niin kokkelipää, että se on JO linnassa ja vieroituksessa. Toisekseen, en ehkä olisi vakavastiotettavana uutistoimittajana kehdannut nostaa sellaista asiaa uutisiin. Ja kolmanneksi, en ainakaan olisi kutsunut sitä näyttelijäksi.

Matsi on erätauolla. Mä kannustan Espanjaa. Ja tota selostajaa, se on tosi hyvä. Ainoo, että aina kun se sanoo "espanjalaispurku", niin mä kuulen "espanjalaisspurgu". Oikeastaan se on hauskempaa niin.

Helvetin 16

2010-06-25T09:55:00.000+03:00

Badass tageja Keski-Suomessa.

Mikä juttu tää on?

2010-06-22T19:51:00.000+03:00

Ja miksi näitä on joka paikassa? Tää kyseinen on Uudenmaankadun ja
Albertinkadun kulmassa. Mutta mitä tää tarkoittaa? Vai onkohan ne
juuri MULLE? Että just MÄ saan sen tuntemaan itsensä mahtavaksi?

Tulitikkuj

2010-06-17T18:40:00.002+03:00

Oho, enpäs ole aikaisemmin huomannut että askissa on tulitikkuj.
Luulisi, että niillä on joku valmis painomuotti noille askeille,
ettei sinne joka kerta tarvitse erikseen kirjoittaa Tulitikkuj ja just
riskeerata että se menee väärin. Vai onko ne tehnyt sen tahallaan?
Ja ellei, niin mikseivät heittäneet näitä rodeen ja tehneet uusia?
Moni olisi. Ei ole kaupassa Mait-purkkeja tai Margariin-rasioita tai
Perun-pusseja, ei. Tai ehkä Virossa on, toi kuulosta just sellaselta
feikkivirolta jota urpot suomalaisturistit puhuvat Merekeskuksessa.

Huomio

2010-06-17T14:15:00.001+03:00

Mä huomaan kaksi ihmisryhmää koko ajan. He ovat joka puolella, nimittäin raskaana olevat naiset ja hare krishnat. Oletettavasi tää johtuu siitä, että he talvella ja alkukeväästä kulkevat takit päällä, ja silloin ei kiinnitä huomiota isoihin mahoihin ja oransseihin kaapuihin, mutta nyt niitä vilkkuu joka puolella. Tai sitten ehkäisyttä paneminen ja krishna-uskonto ovat vaan yhtäkkiä ihan sairaan paljon suositumpaa kuin aikaisemmin?

Poksuja ja bulkkuja

2010-06-15T23:01:00.000+03:00

On mahtavaa spekuloida mitkä kauheat kohtalot odottavat Pohjois-Korean joukkuetta jos ne pelaavat huonosti. Mies epäilee, että pukuhuoneessa jaetaan raipaniskuja erätauolla, jotta pelaajat motivoituisivat. Hän myös epäilee, että teloituskäsky on suora jatkumo esim. maalivahdin maalipäästölle. Tuplateloitus siksi, että PK:n molari taputti sillai puolisympaattisesti brasilian ekalle maalille. Maan nimi on pakko lyhentää, koska se on niin pitkä, ja olisi kamalaa tänä nettilyhenteiden luvattuna aikakautena joutua kirjoittamaan P-O-H-J-O-I-S-K-O-R-E-A joka kerta. Tosi monta kirjainta. Näin ystävän Facebook-statuksessa kommentin, jossa pohjoiskorealaisista käytettiin nimikettä Poksu. Se on mun mielestä aivan helmi nimike! Toivonkin, että nyt kaikki liitytte tähän rintamaan, ja rupeamme yksissä tuumin levittämään tätä sanaa ja yleistämään sitä suomenkielessä. Tavoitteena voisi olla, että siitä tulisi pohjois-korealaisten virallinen nimike (nyt toi herjaa mulle sillä punaisella sahalaitaviivalla että ”pohjois-korealaisten” on väärin kirjoitettu. No niin varmaan on, kun se on niin vaikea ja rasittava nimi! Varmaan pitäisi olla jotain isoja kirjaimia, mutta nyt en ihan kiusallanikaan vaihda sitä, koska se vaan todistaa pointtini siitä, että Poksu on paljon, paljon käyttökelpoisempi nimike).

Tosin tämähän ei suinkaan ole ensimmäinen kansallisuusnimikeprojektini! Ehei, olen sellaisen aloittanut aikaisemminkin, mutta se ei ihan vielä ole ottanut tuulta ankarasta työstäni huolimatta. Kovin laajasti eivät vielä ihmiset nimittäin puhu bulgarialaista bulkkuina, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Tuolla kisoissa on satanut tyyliin joka päivä (ei niin, että sen huomaisi niiden pelaajien hiuksista, koska niiden tukat näyttävät TÄYSIN samoilta oli sitten auringonpaiste tai rankkasade), ja nyt (Brasilia-PK –ottelussa) siellä on kolme astetta lämmintä. Kolme! Suomen kesä on kuin Etelä-Afrikka ilman ärsyttäviä torvia.

Häähyökkäys

2010-06-09T14:30:00.002+03:00

Apua, mua ei yhtään kiinnosta Victorian ja Danielin häät. Tulen olemaan ensi viikon varmaan joku sosiaalinen paaria kun en osaa keskustella THE puheenaiheesta. Onneksi tulee myös jalkapalloa, joten ehkä kaikki eivät jaksa keskittyä häihin. Häät ovat muutenkin tylsiä, ja nää on vielä jonkun tuntemattoman häät. Luin kuitenkin hesarista (eli sen verran kiinnosti) että Vickan ja Daniel tekevät jonkinlaisen kunniakierroksen Tukholman ympäri (kärryillä ja SOUTAEN! En tarkistanut, mutta oletan että joku muu soutaa.). Tän kulkueen varrella seisoo puolentoista metrin välein sotilaita. Yhteensä sotilaita siis osallistuu kulkueeseen noin 3000. Mietin, että senhän on pakko olla melkein koko Ruotsin armeija! Eli jos ikinä haluaa hyökätä Ruotsiin, niin nyt olisi hyvä päivä. Toivottavasti Siljalla on vielä lippuja 18. päivälle, muuten tää suunnitelma menee pilalle.

Henkilövalinnat

2010-06-09T14:22:00.002+03:00

(Radio Aallon kolumni 4.6.)

Kesä on aika hiljaista uutisaikaa, ja siksi monet puolueet pitävät puoluekokouksensa silloin, koska niin pystyy maksimoimaan näkyvyytensä. Kun päivän ainoa toinen uutinen on että kyykäärmeiden määrä Suomessa on kasvanut ja että puolueeton, kahdesta kesätoimittajasta koostuva asiantuntijaraati on valinnut kesän parhaan grillimakkaran, niin puoluekokoukselle voi surutta antaa jopa kolme aukeamaa palstatilaa.

Se mikä kiinnostaa ylivoimaisesti eniten kaikissa kokouksissa, on henkilövalinnat. Se mukamas harmittaa puolueaktiiveja, mutta hekin käyttävät suurimman osan puoluekokousajastaan ja –energiastaan kähmyilyyn nimenomaan henkilövalintojen osalta. He SANOVAT että politiikan ja asioiden pitäisi olla keskipisteessä, mutta kukaan ei juokse hulluna lobbaamassa muiden piirien neuvottelijoita oman ydinvoimakantansa taakse, vaan siellä käydään sopimassa että äänestätte nyt meidän puoluesihteeriehdokasta, niin me tuemme teidän varapuheenjohtajaehdokasta. Usein saakin lukea, että jokin tärkeä aloite on mennyt läpi kokoussalissa siksi, että sieltä on niin suuri osa kokousväkeä ollut jossakin muualla. Tämä on äänestäjälle ja puolueen tavisjäsenelle vähän hämmentävää.

Henkilöt ovat loppujen lopuksi aika epävarma kortti johon ladata poliittiset toiveensa ja ajatuksensa. Olisi paljon varmempaa saada läpi puoluekokousaloite tai lisäys vaikkapa periaateohjelmaan, kuin saada valituksi niin sanottu “oma ehdokas” joka kuitenkin voi olla yksittäisistä asioista mitä mieltä sattuu, tai livetä puolueen ruodusta.

Parhaassa tapauksessa jopa virkamiesten valinnat herättävät monen viikon mediaspektaakkelin. Oli hienoa seurata sitä lööppijulkisuutta joka seurasi Mikael Jungneria sekä ennen että jälkeen demareiden puoluekokouksen, sekä sitä messiaanomaista vastaanottoa ja vaalivoittoa, jonka Jungner sai. Kukaan ei oikein tiedä mitä mieltä hän mistään on, mutta niin hän vain silti oli ylivoimaisesti paras mies siihen hommaan.

Toinen hurjia mittasuhteita saava henkilövalinta on Keskustan puoluesihteerin valinta. Kansakunta ja moni keskustalainen pitää istuvaa puoluesihteeriä kierona kelminä ja kehittyvien maakuntien kohurahan kätyrinä, ja nyt soppaan on lisätty Keskustan lehtitalon vallankaappausskandaali. On mahdotonta sanoa onko sopan keittänyt Korhonen itse vai onko hänen osuuttaan suurenneltu sopivasti näin puoluekokouksen kynnyksellä.

Samassa kokouksessa valitaan Keskustalle uusi puheenjohtaja, josta tulee myös valtion pääministeri. NE ehdokkaat istuvat puuduttavissa paneeleissa ja kertovat mielipiteitään. Se on sitä oikeaa politiikkaa ja katsokaa nyt miten tylsää se on tuohon puoluesihteerirytäkkään verrattuna. Politiikka taitaa olla poliitikkojenkin mielestä tylsää.

Tai podcastina TÄÄLLÄ.

Koop Arponen on ihq

2010-05-31T08:56:00.001+03:00

Mä olen aina kaikkien trendien ehkä neljännessä aallossa. Eli siinä vaiheessa kun muut ovat jo aikoja jotain asiaa käyttäneet tai ovat jo lopettaneet sen käyttämisen kuukausia sitten, niin minä vihdoin ryhdyn käyttäjäksi. Tämä siis johdantona siihen, että olen vihdoin hankkinut Spotifyn. Olin varma, ettei kutsuja enää saa mistään, mutta laitoin FB-statukseeni pyynnön, ja heti tupsahti inboxiin ystävälliseltä kaveriltani Jenniltä kutsu. Myöhäisherännäisenä olen myös NYT vasta keksinyt että Koop Arposella on ihan mahtavaa musaa. Koopia olen siis kuunnellut koko aamun.

Välillä olen kuunnellut myös Espanjan euroviisubiisiä (tiedän, miten lame on kuunnella jotain euroviisubiisiä uudelleen ja uudelleen?), koska se on soinut mulla päässä lauantai-illasta lähtien. Mun suosikit euroviisuissa oli Saksa ja Englanti, jotka sitten sijoittuivatkin ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Varmasti se kertoo enemmän Euroopan homoista ja kotiäideistä (tai ketkä siinä puhelinäänestyksessä nyt äänestävät) kuin mun musiikkimausta, niinhän? Espanja oli myös hyvä, etenkin jos sitä biisiä kuuntelee monta kertaa.

Myös lapsukaiseni on osoittanut merkkejä fanituksesta. Paras ohjelma televisiossa hänen mielestään näyttäisi olevan Hauskat Kotivideot. Ne videot eivät kiinnosta yhtään, mutta heti kun Sampo alkaa puhua videoitten välissä tytteli pyörähtää vauhdilla television eteen, ja hihkuu ja nauraa ja heiluttaa käsiään. Toisaalta kun televisiosta tulee se mainos missä mies on jogurttiostoksilla, eikä saa sanotuksia sanaa ”Ihana”, niin Addea alkaa itkettää. Ei se mun mielestä nyt niin kauhistuttavalta mainokselta vaikuta, mutta kai se sitten on.

Adde on jo jonkin aikaa ryöminyt, mutta ei ole vielä hiffannut, että hän voisi myös lähteä olohuoneesta pois jos haluaisi. Hän on pyöriskellyt olohuoneen matolla tai sen välittömässä läheisyydessä. Nyt on uteliaisuus herännyt, ja hän on oivaltanut että täällä pystyy liikkumaan asunnossa muuallekin. Eli nyt pitää mennä, se yrittää syödä kiviä eteisen matolta.

Boob dummy

2010-05-25T14:26:00.001+03:00

Jesus (lausutaan sillai pissismaisesti Dziiszuz!) mitkä tissit tällä
näyteikkunanukella on! Entisen Loosen tilalla Fredalla on nykyän
sellanen hip and trendy (eli ei mulle) vaatekauppa jossa toi nukkee
seisoo. Mut älkää nyt please kaikki pervot menkää heti tänään
sinne - öh - osoittamaan rakkauttanne koska ne on varmaan just pessyt
ikkunat. Tai ottakaa sit ainakin nenäliina mukaan.

Meinasin eka et laitan tänne "check out the huge boobs on that dummy"
mut sit kaikki luulis et mä oon nähnyt Tuksun.

Äitiyden haasteet

2010-05-23T21:53:00.001+03:00

Kävimme tänään Käpylä-päivillä. Emme asu Käpylässä, mutta hyvä ystäväni Taru asuu. Käpylä on kiehtova kaupunginosa; se on jollain tapaa kuin pieni kylä. Kiviset kerrostalotkin ovat matalia minitaloja, ja kaupunginosan dominoivin talotyyppihän on sellainen ihana vanha puutalo. Sellaisessa olisi ihana asua, noin niin kuin teoriassa, mutta ei tietenkään oikeasti. Kyllähän sen tietää miten siinä kävisi jos sellaisessa asuisi. Sillä siunaaman sekunnilla kuin Mies lähtisi vaikka työmatkalle tai muuten vain viikoksikin kotoa, niin eikö silloin poksahtaisi simultaanisti sekä lämminvesivaraaja että öljypoltin että pellettipata että tiesmikä ja sitten tulisi vielä hiiriä sisään ja saatana siinä sitten olisivat neidit Backlundit kamalassa kusessa (tai pöydän päällä kirkumassa niiden hiirien takia) eikä tiedettäisi että mitä tehtäisiin. Niinpä taloasuminen tulee ajankohtaiseksi sitten kun olen lottomiljonääri ja asun niin isoa taloa että siellä asuu HENKILÖKUNTAA, jotta minun ei tarvitse vaivata (suurta) sievää päätäni käytännön asioilla.

Siellä Käpylässä oli kuitenkin koko Pohjolankatu suljettu liikenteeltä, ja siihen oli kuka vain käpyläläinen saanut pystyttää kirppispöydän tai vaikka mehu- ja kahvikioskin. Tunnelma oli mukava, ja kuten kunnon kyläjuhlissa oli paikalla tietysti muutama poliittinen puoluekin. Yksi niistä oli Vasemmistoliitto. Vasemmistoliitto jakoi punaisia ilmapalloja, joka oli tietysti nerokasta, koska kyläjuhlat olivat täynnä lapsia ja lapset rakastavat ilmapalloja. Oma lapsenihan on tietysti niin pieni ettei vielä ymmärrä rakastaa ilmapalloja tai mitään tiettyä asiaa sillä tavalla että osaisi ilmoittaa haluavansa sitä. Tarukin naureskeli, että harmi että Adele on niin pieni ettei vaadi vassari-ilmistä, koska olisi niin hauskaa nähdä Backlund kulkemassa ympäri kylää punapallo kädessä. No eikös jossain vaiheessa mukava vanhempi rouva kävellyt meidän ohi, ja tietysti Adden silmät kiinnittyivät punaiseen, ihmeelliseen leijuvaan ympyrään. Rouva huomasi tämän, heltyi, ja antoi pallon Addelle. Mitäs siinä äiti voi muuta tehdä kuin kiittää kilttiä tätiä, ja kiinnittää pallon lastenvaunuihin? 8 kuukautisella lapsella nyt tietysti on kultakalan keskittymiskyky joten pallo oli unohtunut ennen kuin äiti oli saanut sen edes kunnolla työntöaisaan kiinni, mutta en kehdannut kiinnittää sitä betoniporsaan koristeeksi vasta ennen kuin koko kylänraitti oli kuljettu päästä päähän. Tarun nauraessa makeasti koko matkan. Joten jos nyt kylillä puhutaan että Backlund on kulkenut ympäri Käpylää Vasemmistoliiton pallo kourassa, niin kyse ei suinkaan ole mistään marjatiuramaisesta loikkausskandaalista, ihan vaan äidin kiltteydestä.

Shampoopöyristelyä

2010-05-10T23:08:00.002+03:00

Tein tänään jotain järkyttävää. Ostin Lidlistä shampoota. Olen viimeiset vuodet aina ostanut shampooni kampaamoliikkeistä. Ennen ostin aina ihan tavallista shampoota tavallisesta kaupasta. Sitten tukkani meni jotenkin rumaksi ja veteläksi. Kampaajalla käydessäni hän sitten pesi sitä jollain ihmeshampoolla ja kysyi mitä tuotteita mä olen käyttänyt hiuksiini (kampaajat käyttävät aina “tuotteita”, oletteko huomannut?). Sanoin, että ihanmitäsattuushampoota tuolta S-Marketista. Hyvä ettei kampaajarassu alkanut itkeä. Hyperventilointinsa lomasta se sai sanottua (kiljuttua) ettei ikinä, IKINÄ, saa ostaa kaupasta shampoota, koska se sisältää silikonia ja alkoholia ja peroksidia ja arsenikkia ja syanidia (okei, mä keksin ehkä osan noista kun en muista ihan tarkkaan mitä se sanoi, mutta jotain kamalia ne sen hätäännyksestä päätellen oli). No niinpä minä, kiltti kuluttaja, teen kuten käsketään ja rupean käyttämään vain kampaamoTUOTTEITA. Kunnes sitten YLE pari päivää sitten uutisoi että markettishampoot olivat puolueettomissa testeissä olleet yhtä hyviä tai parempia kuin kampaamotuotteet. Googlasin tutkimuksen, ja yksi parhaista markettishampoista oli LIDLIN SHAMPOO. Haloo, uskomatonta. Mutta pakko kokeilla. Mies ei osaa olla asianmukaisen pöyristynyt tästä mun ostoksesta, joten tilitän täällä.

Päivän toinen hyvä ostos oli pussi Pohjanmaan pastilleja, joita olen himoinnut monta viikkoa. Lähisiwassa niitä ei ole, ja ostin epätoivoissani Eucamentholia, ja nekin olivat ihan hyviä, mutta eivät yhtä hyviä kuin nää. Hyvä karkki, parempi mieli.

Hevosenkakka vs koirankakka

2010-05-03T16:44:00.004+03:00

Olin taas kärrylenkillä, ja ehdin ihmetellä suuria asioita. Väillä jäin tuijottamaan ohilenkkeileviä HJK:n jalkapalloilijoita, mutta tokenin nopeasti. Tai ainakin jossain vaiheessa. Töölönlahdella törmää nimittäin jalkapalloilijoiden ohella myös hevosenpaskaan (tai ei nyt ihan kirjaimellisesti TÖRMÄÄ, mutta sitä tulee vastaan). Tänäänkin sitä oli pitkin Töölönlahtea ainakin neljässä eri kohdassa. Heräsi kysymys (jota sitten pohdinkin seuraavat neljä kilometriä): Miksi koirankakat pitää korjata mukaansa, mutta hevosen scheisset saa jäädä just siihen mihin hevonen kakkii? Ehkä yksi argumentti on, että hevosen pysäyttäminen ja johonkin sitominen keskellä töölönlahtea on hankalaa, mutta se ei kyllä oikein riitä argumentiksi. Joskus on itselläänkin hankalaa, mutta ei sitä silti pyyhkimättä jätä.

Yleisissä vessoissa vaikka: Ensin siellä ei toimi lukko, joten toisella kädellä pitää pitää kiinni ovenkahvasta, ettei joku nykäise ovea auki kesken kaiken. Sitten huomaat, että paperi on loppu, joten et voi ISTUA pöntöllä, vaan pitää reisilihasten varassa seistä sellaisessa puolikyykkyasennossa pari senttiä wc-renkaan yläpuolella. Sitten missään ei ole mitään koukkua johon voisit käsilaukkusi ripustaa, ja koska lattia on niin saastainen, niin et voi sitä lattiallekaan laskea. Niinpä roikotat käsilaukkua jostain remminvarresta suussaasi. Ainoalla vapaalla kädellä avaat housusi, mutta koska lattia todellakin on niin saastainen, niin et voi antaa housujen lahkeiden valahtaa niin alas, että ne osuvat lattiaan, mutta housut pitää kuitenkin hilata tarpeeksi alas, ettei niille osu mitään, öh, juttua. Koko tämä operaatio nyt on VÄHINTÄÄN yhtä hankala kuin ponin sitominen puuhun, ja me kyllä onnistumme olemaan jättämättä paskaa sinne vessan lattialle, joten eiköhän se onnistuisi siltä ratsastajaltakin.

Mutta kuka siellä sitten ratsastaa? Veikkaan ratsupoliisia (vai hevospoliisi? Mikä on oikea termi? Ratsupoliisi kuulostaa punahattuiselta kanadalaispoliisilta). Ja jos kerran sakottaja (poliisi) voi jättää sakottamatta kakkijaa (poliisin hevonen), niin pitääkö tästä päätellä että poliisieläimillä on erivapauksia? Eikö myöskään poliisikoirien jätöksiä tarvitse siivota? Ja mihin niitä ratsupoliiseja edes tarvitaan?! Mitä rosvoja ne ratsupoliisit ikinä ovat saaneet kiinni? Eli mitä hyötyä niistä on? Ellei siis Helsingissä yhtäkkiä ala rikosaalto jonka takana onkin ZORRO.

Kuin kaksi marjaa - taas

2010-05-03T14:39:00.003+03:00

Joskus näitä ei vaan voi jättää postaamatta. Kuin kaksi marjaa:

Josif Stalin?

Komisario Palmu?

Appworld

2010-04-29T18:51:00.003+03:00

Mun iPhone on pysynyt hyvässä järjestyksessä. En ole ladannut liikaa applicationeita, enkä mitään turhia (pieruääniä tms.)(siis huom! Tää ei ollut mikään statement siitä että pieruäänet olisi turhia asioita noin niin kuin yleisesti, mä vaan en tarvitse niitä puhelimeen. Niitä on ihan tarpeeksi kotona) appeja. Tällä hetkellä mulla on (ihmisestä voi varmaan vetää jotain johtopäätöksiä siitä, mitkä iPhone appit sillä on?):

Twitter - Tietty (Seuraa mua Twitterissä: http://twitter.com/lottabacklund)

Facebook - Tietty

Alarm Clock - Boring. Lapsi herättää mut seitsemältä, ja oon tarvinnut herätyskelloa tasan kaksi kertaa, eli kun olen käynyt vieraana Min Morgon -aamuohjelmassa.

Sudoku - Mä oon sudokuaddikti, ja mietinkin tässä että kun pitäisi pikkuhiljaa palata jonkinlaiseen työhön, niin olisikohan jotenkin mahdollista elättää itsensä ratkomalla sudokua?

Block Lite - Ei kauheen hyvä peli, mutta onpahan olemassa.

Stanza - Ehkä paras iPhone app ikinä! E-kirjojen lukuapplikaatio, eli vähän niin kuin Kindle, mutta ilmainen. Ilmaiseksi on mahdollista lukea suurin osa klassikoista, myös suomenkielisistä, ja se on ihan sairaan kätevä. Se jää automaattisesti siihen kohtaan johon sulla luku jää, joten voit jatkaa lukemista missä vaan heti. Mulla on tällä hetkellä työn alla Seitsemän Veljestä, vaikkakin epäilen kyllä kovasti että jaksan sen loppuun asti. Jotkut aukot saavat ehkä jatkossakin jäädä yleissivistykseeni. Jos haluaa lukea uudempia kirjoja, niin niitä saa sitten pientä maksua vastaan ladata Stanzaansa. Klassikoita siellä kuitenkin on jotain tuhatmiljoona, joten ei tässä vielä kauhea kiire ole sen suhteen.

iTranslate - Sanakirja. En oo käyttänyt kauheasti, jonkin yksittäisen sanan oon hakenut ja sen kyllä löysi ihan hyvin.

HS.fi - Luulin, että käyttäisin tätä enemmän kuin käytän. Luulin, että aina kun olisi pieni hetki vapaata aikaa, niin olisi muka päivittää tietonsa uusimmista uutisista. Mutta ei, totuushan on se, että jos on aikaa kulutettavana puhelimella niin notkun kuitenkin vaan Facebookissa (mutta valehtelen ihmisille, että lueskelen tässä Seitsemää Veljestä).

Hangman - Perinteinen sanapeli, jossa voi valita eri kategorioista. Jos ei kieli ole hanskassa, niin voi valita kategoriaksi vaikka leffat tai julkkikset, jolloin kieli ei ole niin keskeinen asia pelissä.

WordGame ! - Hauska sanapeli, vähän Boggle-henkinen. Pelaaja saa tietyn määrän kirjaimia, joista sitten pitää muodostaa mahdollisimman monta sanaa tietyssä ajassa. Kirjaimia on tyyliin 7-9, ja ainakin yksi sana on mahdollista muodostaa niin että käyttää kaikki kirjaimet. Äh, ehkä vähän vaikea selittää, mutta ihan hauska. Vähän addiktoiva.

Kaikki applikaatiot ovat olleet ilmaisia. Mä pelkään, että jos mä yhden ostan, niin se jotenkin avaa portit, ja sit mä en enää hillitse itseäni ja alan vaan ostelemaan kaikkia applikaatioita niin että puhelin notkuu. Saa suositella tuolla kommentiboksissa lisää hyviä appeja jos on löytänyt jotain mahtavaa! Ja tähän loppu tää nörtteily, nyt en postaa mistään teknologia-asioista vähään aikaan. Kunnes taas löydän jonkun applikaatio josta oon ihan liekeissäni. Ja voiko joku PLEASE kertoa mikä toi application on suomeksi?!?

Lisäys äskeiseen postaukseen

2010-04-26T17:29:00.001+03:00

Siis kuka nyt jaksaa LUKEA kun sen voi myös KUUNNELLA!?

Radio Aallon kolumni pe 23.4

2010-04-26T15:03:00.001+03:00

Aika usein kuulee valitusta siitä, ettei nuorisoa kiinnosta enää politiikka. Poliitikot aina sanovat, että pitää katsoa peiliin, mutta eivät ne oikein katso, vaan menevät vaan lounaalle Arto Merisalon kanssa. Mediakin sanoo että katsovat peiliin, mutta eivät nekään katso, vaan menevät kaivelemaan jotain Arto Merisalon roskista.

Minä syytän eniten mediaa. Mun mielestä politiikan toimitukseen pitäisi vastaisuudessa palkata pelkkiä urheilutoimittajia. Mä oon aina ollut vähän kateellinen heille, koska he saavat uutisoida uutisiaan paljon mielikuvituksellisemmin kuin muut toimittajat. Mutta miksi kaikkia uutisia ei voisi kertoa samalla tavalla?! Ja miksi poliitikot eivät voi kommentoida paremmin!?
Näin se menisi täydellisessä maailmassa:

Hallitus myöntää uudet ydinvoimalaluvat kahdelle hakijalle. Fortum pelattiin laulukuoroon kun TVO ja Fennovoima puhalsi luvat Fortumin nenän edestä hallituksen iltakoulussa myöhään keskiviikkoiltana. Tanner tömisi valtioneuvoston linnassa kun jännitysnäytelmä ratkesi. Fortumilla ja Teollisuuden Voimalla on ennestään ydinvoimalat, Fennovoimalla ei. Fortumin veräjällä ei oltu heräillä, ja tulokas-Fennovoima ruuvasi viimemetreillä ohi.

TVO pystyttää voimalansa Olkiluotoon Satakuntaan kun taas Fennovoima rankaisee joko Lapin Simoa tai Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjokea. Fennovoiman myötä poika viedään ensi kertaa kotiin myös Pohjois-Suomeen. Lopullisesti ydinvoimalukemat viimeistelee eduskunta.

Vihreiden puheenjohtaja, työministeri Anni Sinnemäki kuitenkin kommentoi näin: Tää peli oli parhaillaan maaginen, mutta nyt pääsi kyllä muutama helppo läpi. Me leivottiin ja leivottiin mut lopulta taidettiin olla niin hapoilla, että kassi heilu ja Kokoomus tykitti ja meille jäi käteen pelkkä pieni yhden voimalan lirublokkaus.

Tai: Jos eduskunnan täysistuntoa selostettaisiin, niin sitä myös katsottaisiin! Otetaan vaikka esimerkiksi eilinen istunto. Siellä esillä oli laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmistusverosta annetun lain 2 a §:n muuttamisesta. Mutta kokeilkaas näin:
Oinos-Lauri kiitää puhujanpönttöön, mutta oi oi, sikailee itsensä kyllä nyt ihan suihkuun! Kepupastorin vintti pimenee ja nyt on pahasti puurot ja vellit eli kaasumaiset ja kiinteät hiilivedyt sekaisin! Sasi nousee, nousee, pyytää puheenvuoron, Oinonen jatkaa. Kyllä, kyllä hän ehdottaa että jos biokaasu, biometaani tai sen muut jatkojalosteet on valmistettu Suomessa, niin niitä ei veroteta lämmityksen tai liikenteen polttoaineina! Nyt ei kyllä kaikki muumit pyöri laaksossa, aivan takavasemmalta tullut pomppuesitys näin istunnon loppuun!

Uskokaa vaan, TÄÄ on poliittisen journalismin tulevaisuus. Tai pitäisi ainakin olla.

Min Morgon

2010-04-16T11:22:00.007+03:00

Huomenta. Heräsin viideltä, mikä ei ollutkaan yhtään ihmeellistä, vaan onnistui helposti.

Kohta lähetykseen. Oikealla juontaja-Sonja, joka on mun luokkakaveri yläasteelta (tietenkin, ollaanhan Ankkalammessa).

Loppu. Jäljellä vain kameramiehet ja kolme croissantia.

Kaffa Roastery

2010-04-15T22:46:00.004+03:00

Tässä nyt vieläkin odotellaan että Starbucks vihdoin saapuisi Suomeen. Valoa ehkä voisi kuvitella tunnelin päähän, koska Ruotsi on juuri saanut ensimmäisen Starbucksinsa. Ja mikä Ruotsiin tulee, niin sehän tulee Suomeen yleensä ihan heti 10 vuotta myöhemmin. Tossa tiedotteessa Starbucksin Euroopan toimintojen pomo Buck Hendrix sanoo, että SSP on Starbucksille erittäin luotettava ja mieluinen yhteistyökumppani, ja heidän srategiassaan nimenomaan sanotaan, että kansainvälistä läsnäoloa pitää vahvistaa ja he tekevät mielellään sitä SSP:n kautta. Ensinnäkin: Mä tsekkasin, ja SSP hoitaa myös Helsinki-Vantaan kahvilatoiminnot, joten se on se tunnelivalo. Toiseksi: Miten siisti nimi on Buck Hendrix?! Se on niin kuin Jimi, mutta vielä siistimpi, koska se on Buck!

Koska Starbucks nyt ei kuitenkaan vielä ole tänne ilmestynyt, niin kannattaa keskittää kahvinjuontinsa Kaffa Roasteryyn. He sijaitsevat samassa tilassa Moko Marketin kanssa, sisäänkäynti on joko Moko Marketin kautta tai Pursimiehenkadun puolelta.

Nyt mä meen nukkumaan, koska mun pitää herätä kello 5. Olen koko aamun mukana FST:n aamu TV:ssä Min Morgonissa, joten muistakaa tsekata. Koska olen nykyään niin iPhone/Twitter/ynnämuusosiaalinenmediapäissäni, niin yritän laittaa sieltä esim Twitteriin jotain väliaikakuvia.

Helle

2010-04-14T19:32:00.000+03:00

Näkymä keittiön ikkunasta Kampissa tänään kymmenen aikaan
aamulla. Jos siis voisi viettää koko päivän meidän keittiössä,
niin kesähän oiskin jo täällä.

Venäläinen nanny

2010-04-13T15:36:00.002+03:00

Kun vauva oli vähän pienempi niin mutsielämä oli omalla tavallaan välillä aika helppoa. Lapsi nukahti vaunuihin alta aikayksikön, ja kunhan sitä kärräsi muutaman minuutin ympäriinsä, niin se uinui siellä kiltisti pari tuntia. Kun sen siis oli saanut uneen, niin saattoi lähteä vaikka istumaan Caruselliin kaffelle lukemaan kirjaa, tai lounaalle kaverin kanssa ilman että tarvitsi miettiä että vauva herää. Vaan nyt lapsukainen onkin vähän isompi, ja ei niin vaan enää nukukaan. Vaunuihin hän nukahtaa helposti, mutta sitten liikkeen pitääkin jatkua. Jos vauhti loppu, uni katkeaa. Lapsi myös aistii jos liike ei ole tarpeeksi määrätietoista vaan esimerkiksi hidasta kaupanhyllyjen välissä kuljeskelua ja herää myös silloin. Mitä vaihtoehtoja silloin jää muuta kuin lähteä kärräämään lasta ympäri kaupunkia. Eilen kiersin kaivarin ja katajanokan, tänään lauttasaaren. Matkalla on paljon venesatamia. Itsehän en siis ymmärrä veneistä mitään, mutta olisin ehkä kyllä taipuvainen sanomaan että tämän kyseisen veneen venepaikan maksaminen lauttasaaren venesatamassa taitaa olla aikalailla rahantuhlausta.

Miksi muuten veneiden nimet ovat aina naisten nimiä? Matkalla oli muutamia poikkeuksia, mutta ne liittyivät kaikki joko veteen (Kotilo, Kuikka) tai matkantekoon (Vagabonda, Sailor). Miksi ei voi olla vaikka Pentti tai Jyrki tai Lauri? Merisairaalle äidilleni sopisi esimerkiksi Yrjö.

Lauttasaaressa törmäsimme myös ravintolaan, joka oli kiinalainen ja thaimaalainen, ja siksi he varmaankin tarjoavat shshia ainaoastaan tiistaisin ja torstaisin.

Erikoisin TV-ilmiö pitkään aikaan on varmaan Venäläinen nanny. What? Siis asetelma on täysin sama ja tunnarikin on musiikkia ja animaatioita myöten lähes identtinen, mutta näyttelijät ovat aika huonoja ja lavasteet jotenkin tosi ryssää (joo, pahoittelen non-pc ilmausta, mutta se on kuvaava). Mä en myöskään ilmeisesti tajua venäläistä huumoria.

Poika: Tietokone kaatui kun kirjoitin runoa!
Isä: Voi ei, tulen auttamaan!
Hovimestari: Minä olen aina halunnut nähdä kun tietokone kupsahtaa!
(Raikuvaa naurua kun studioyleisö ratkeaa)

Tuotesijoittelua

2010-04-12T19:20:00.003+03:00

Tää ei ole mikään product placement -blogi, enkä mä (toisin kun kaikki muotibloggaajat, prkl) saa MITÄÄN tavaroita ikinä ilmaiseksi (vaikka todellakin lupaan hehkuttaa niitä, jos lähetätte niitä mulle! Ei mulla sillai kovin korkeaa moraalia ole. Lupaan ainakin pyrkiä etsimään sen yhden positiivisen asian paskastakin tuotteesta), mutta silti mun on pakko suositella Green delin Kreikkalaista kasvishöystöä. Ihan älyttömän hyvä pakasteruoka, ja kelpaa myös tollaisenaan, vaikka onkin ehkä lisukkeeksi tarkoitettu. Jos tää ois Amerikka tai mä oisin joku asiablogi, niin salee lähettäisivät nyt sieltä Findukselta mulle kolme annosta kasvishöystöä. Baby steps. Seuraavaksi uusin Fendi-laukku.

Iik! Avautuva ovi!

2010-04-12T16:20:00.001+03:00

Kauppista vastapäätä Runeberginkadulla on ihan tavallinen
kerrostalo. Näin lukee sen ulko-ovessa.

Keep away from fire

2010-04-11T20:21:00.001+03:00

Tää lukee vauvan bodyn niskassa. Hyvä tietää, ettei kangaspalaa
pidä viedä lähelle tulta. Itse olen sitä vanhanaikaista koulukuntaa
jossa koko vauva pidetään kaukana tulesta.

313

2010-04-09T22:00:00.004+03:00

Aku Ankan mukana tuli tarroja. Olin heittämässä arkkia pois kun Mies pelasti sen. Hän innostui, ja liimasi yhden niistä vauvan vaunuihin.

Olimme vauvan kanssa Töölön kirjastossa, ja aulassa oli myös äiti kahden lapsen kanssa. Poika oli varmaan kolme tai neljä, vaunussa makasi pienempi. Poika näki meidän vaunujen tarran ja supatti äidilleen jotain. Äiti sanoi, että pojan pitäisi kysyä. Poika katsoi minua hetken hieman arvioiden ja sanoi sitten:

Poika: Onko toi rekkaritarra Aku Ankasta?
Minä: On.
Poika: Mä sain noi samat. Mäkin aioin laittaa tohon vaunuun, mutta äiti kielsi.
Minä: Ai. (Hymyilen äidille. Salee se ajattelee, että olen hunsvonttiäiti, jonka vaunuun saa liimailla mitä tahansa tarroja)
Poika: (Poika nyökkää vauvaa kohti) Onko tonkin isoveli laittanut ton tarran tohon?
Minä: Ei, vaan sen isä.
Poika: (Hetken hiljaisuus) Aika lapsellista.

Muihin asioihin. Katsoitteko Marja Tiuraa Ajankohtaisessa Kakkosessa vai missä se nyt oli? Huomasiko kukaan muu miten identtiset kasvonliikkeet ja ilmeet sillä ja Jutta Urpilaisella on?! Siis aivan täsmälleen samoja ilmeitä, samoja tapoja liikuttaa päätä, kurtistaa kulmia, nostaa kulmia, samoja tapoja rytmittää puhetta... Täytyy olla alitajuista se matkiminen (kumpi nyt sitten matkiikaan kumpaa), koska eihän heistää kumpaakaan kannattaisi matkia.

Huomenna pelataan el Clásico. Tulosvetoja? Mä veikkaan, että Barcelona voittaa Madridin 4-2, ja että Messi tekee kaikki maalit. Taas.

Mä löysin Facebookista ehkä parhaan ryhmän ikinä. Sen nimi on Ei menny niinku Strömsössä, ja se on mun henkinen koti. Vaikka miten tekee ohjeiden tai reseptien mukaan, niin yleensä menee ihan päin helvettiä. Ellei halua liittyä ryhmään, niin kannattaa kuitenkin käydä tsekkaamassa kuvat, koska ne ovat aivan hilarious. Tunnistin itseni moneen kertaan. Mulla käy yleensä niin, että kun leivon vaikkapa muffinsseja (tää kuulostaa nyt just siltä niinkuin mä olisin leiponut useammin kuin kerran), niin sen sijaan että niistä tulee 10 muffinssia (niin kuin piti), niin niistä tulee yksi vitun iso muffinssi. Mutta nyt tiedän etten ole yksin.

Pääsiäisnoita

2010-04-04T21:26:00.005+03:00

Olen ollut tänä pääsiäisenä vähän huono kristitty, sillä olen syönyt vain yhden pääsiäismunan, ja senkin lelun heitin pois. Se oli bambiterotin. Tyhmää. Parhaat on ne lelut, mitkä pitää koota itse. Tosin nekään eivät sen kokoamisen jälkeen kyllä kauheasti kiinnosta. Tajusin vasta aivan liian myöhään, että jos olisin viime viikolla lähtenyt virpomaan lapsukaiseni kanssa, niin jättisaldo virpomispalkkaa olisi ollut taattu. Adde on nyt 7 kuukautta, ja hymyilee yksihampaista hymyään lähes jatkuvasti ja on (halutessaan) superhurmaava. Sille kun olisi lyönyt jonkun rätin päähän ja kajalilla pisamia poskiin niin johan olisi mammalle losannut naapurintädeiltä suklaata. Tätä harmitellessani joku sanoi että voin kyllä virpoa tänäänkin, koska Pohjanmaalla on tapana trulleilla vasta pääsiäissunnuntaina. En mä kuitenkaan ehkä niin innostunut ole, että nyt pakkaisin lapsen ja pajunoksat ja lähtisin Pohjanmaalle virpomaan. Siwa on lähemäpänä, ja sieltäkin saa suklaata.

Nyt katselemme jalkapalloa (déjà vu, anyone?), Racing vastaan Real Madrid. Mies kannattaa Realia, minä Barcelonaa. Mies symppaa erityisesti pelaajaa nimeltä Bojan, joka on ihan pienen pieni lapsi vielä, mutta ilmeisesti joku jalkapalloihme. Se teki viime pelissä kaksi maalia, ja mies kertoi, että se pelasi alkukokoonpanossa (vaikka se yleensä lähetetään kentälle vasta 10 minuuttia ennen kuin peliaika loppuu. Se on kai joukkueen ravintoketjun pohjalla). Kun katsomaamme peliä oli mennyt melkein puolet havahduin kysymään onko Bojan kentällä. Mies katsoi minua pitkään. "Öööh, ei. Olisi tosi outoa jos se olisi, sehän pelaa Barcelonassa". Kappas. Siis MUN joukkueessa, kuten sitä täällä kotona kutsutaan. Mutta Barcelonan pelit ovat mielenkiintoisia ja hyviä, nämä Realin ovat todella tylsiä, etenkin kun sieltä puuttuu pelaajia. Tähänkin havahduin vasta toisessa erässä.

Minä: Ei tuolla sun joukkueessa ole oikein ketään mielenkiintoisia pelaajia paitsi Ronaldo ja Higuain.
Mies: Ja Kaká.
Minä: Ai niin, Kaká (tauko kun mä hihitän). Mutta sehän ei ole tuolla kentällä. Missä Kaká on?
Mies: Se on loukkaantunut.
Minä: Ai siksi että kaikki tekee sen nimestä vitsejä?
Mies: Ihan totta, katotaan nyt tätä peliä.

Satamatyöläinen vs. Zorro

2010-03-30T22:06:00.000+03:00

Wayne Rooney näyttää ihan keski-ikäiseltä ahtaajalta. Hämmentävää, että se on niin mahtava jalkapalloilija, sitä ei jotenkin odota siltä. Mutta niinpä ei pidäkään arvioida ihmistä ulkonäön perusteella. Vielä päällikömpi on tietysti Messi. Se on mun ykkössuosikki. Voisin Messin takia melkein kannattaa Argentiinaa jalkapallon MM-kisoissa kesällä.

Pääasiassa mä noudatan jalkapallon arvokisoissa subsidiariteettiperiaatetta, eli läheisyysperiaatetta. Se tarkoittaa, että kannatan aina sitä joukkuetta, joka on maantieteellisesti lähempänä Suomea, paitsi jos Venäjä pelaa Ruotsia vastaan, niin kannatan aina Ruotsia.

Tällä hetkellä katson telkkarista Bayern München – Manchester United (parisuhde on kompromisseja), ja jo nyt ManU johtaa 1-0. Veikkaan kuitenkin, että pelistä tulee tiukka, sillä Manchesterilla on toi Monchichi Rooney mutta Münchenillä on ZORRO! Ehkä vaaka kuitenkin kallistuu Münchenin puolelle, koska heidän maalivahti on nimeltään Butt, eli pehva. Siinä on niin paljon hyviä veskarivitsejä (Butt vuotaa kuin seula jne). Universumi varmaan yrittää jotenkin korvata tämän vaikean elämän sille, ja ehkä siksi jalkapallojumalat auttavat Müncheniä.

Vähän säälittävää, että tästä on tullut tällainen jalkapalloblogi. Mutta ensi viikolla tää onkin sitten sisustusblogi, koska voin laittaa tänne kuvia mun hienoista taideteoksista, jota olen tehnyt koristaakseni kotiamme. Tiedän, lopeta äippäloma ja mee töihin, koska eihän sua enää tunnista.

Vajakkiniksi

2010-03-24T17:17:00.002+02:00

Luen Pirkka-lehteä. Ensimmäistä kertaa todellakin selaan sitä ihan kannesta kanteen. Tai vielä en ole päässyt takakanteen, koska Niksipirkka tuli eteen, ja tästä oli ihan pakko mainita. Tästä niksistä todellakin maksettiin lähettäjälle 10 euroa:

”Automaattiset aplodit. Kierrä kuminauha ranteiden ympäri, niin kädet palautuvat napakasti yhteen ja suosion osoittaminen on lasten leikkiä.”

Öööh, onko tää uudesta kirjasta Niksipirkka for retards?

Kansallinen itsetunto

2010-03-20T09:31:00.001+02:00

Eilinen kolumni Radio Aallolla:

Meillä suomalaisilla on sairaalloinen pakkomielle tietää, mitä mieltä muu maailma on meistä. Olemme aivan uskomattoman otettuja joka kerta kun Suomi saa kansainvälistä huomiota, tai kun joku JOKA MYÖS TUNNETAAN ULKOMAILLA tulee tänne kunnioittamaan meitä läsnäolollaan.

Tuorein esimerkki on tietysti David Beckham parka joka lentää tänne vammautuneena leikkaukseen: ura on vaakalaudalla, kivut kovat, MM-kisaunelma mennyttä. Mutta suomalaiset saapuvat satapäin lentokentälle ja turkulaisklinikan autotalliin hulluna fanittamaan, koska ”iiiiik, onhan tää ihan sairasta, kelatkaa BECKS JA POSH OVAT SUOMESSA!”. Suomalaislehdet pääsevät toteuttamaan journalismin riemuvoittoja otsikoilla kuten:

- Victoria ja David pitivät toisiaan kädestä.
- Lumisade piiskasi Davidin lentokonetta.
- Beckhamit tilasivat pizzaa.

Turkulaiskirurgi Sakari Orava on nyt koko kansan sankari. Kas kun ei torilla tavata.

Minusta on omalla tavallaan hellyttävää tämä meidän naivi alemmuudentunne. Niin paljon meitä hivelee kansainvälinen näkyvyys, että kun amerikkalainen talk show –isäntä tulee suomeen, niin hän pääsee tapaamaan presidenttiä. PRESIDENTTIÄ!
Me pohdimme ulkomailla näkyvää Suomi-kuvaa niin vakavasti, että perustamme työryhmiä asian kirkastamiseen. Yksikään ranskalainen ei mieti jotain Ranska-kuvaa eikä liioin heltiä Sarkozylta kutsuja jos vaikka Jay Leno menee Pariisiin.

Meitä huolestuttaa se, että Suomi-kuvaa himmentää negatiiviset tapahtumat kuten kouluampumiset. Ne ylittävät suurtenkin medioiden uutiskynnykset. Jokin perverssi puoli meissä kuitenkin saa meidät klikkaamaan BBC:lle tai CNN:lle lukemaan: Mitä ne nyt kirjoittavat meistä. Ei siellä tietenkään mitään sellaista faktaa ikinä lue, mitä ei jo suomalaisissa tiedotusvälineissä olisi tiedetty mutta ei meitä oikeastaan uutisessa faktat kiinnostakaan. Meitä kiinnostaa mitä mieltä meistä ollaan.

Saman kolikon toinen puoli on se riemukas me-henki ja kansallinen ylpeyden tunne jota tunnemme suomesta kansainvälisissä yhteyksissä. Vaikka miten olisi kironnut kännykkänsä ja vaihtanut sen vaikka amerikkalaiseen kilpailevaan merkkiin, niin kukapa meistä ei RAKASTAISI sitä hetkeä kun saa, omahyväisesti myhäillen, tapaamalleen amerikkalaiselle sanoa: ”You think Nokia is Japanese?! Don’t be ridiculous. Nokia is Finnish. Of course.”.

Vuoden nainen

2010-03-16T17:01:00.001+02:00

Vaunuissa siis lapsi, tuossa alakontissa (eli lastenvaunujen
takakontti) uusi pölynimuri, päällä kaksi vaippapakettia ja
keittiötarvike (siivilä). Mä oon siis NIIN nainen. Ton perusteella
voisi päätellä etten mä tee muuta kuin siivoa, laita ruokaa ja
hoida lasta. Mutta nyt pitää lopettaa tää kirjoittaminen, siihen
liittyy ajattelua ja se on selkeästi miesten hommaa. Mä meen
silittämään.

Lisäviesti valtiovarainministerille

2010-03-13T21:54:00.002+02:00

Rakas Jyrki (saanhan sinutella?),

Taidat olla vähän liemessä sen Lindénin kanssa. Minä tiedän että viestintäministerin salkkua pidetään aika heppoisena, mutta ajattelin kertoa sinulle että minä olen aina ajatellut että jos joku ministeri haluaisin olla, niin viestintäministeri. Jos siis tulet siihen tulokseen että sinun pitää laittaa Suvi penkille ja ottaa tilalle vaihtopelaaja, niin suosittelen lämpimästi itseäni. Toisin kuin viestintäministerit yleensä, niin minä olen ollut töissä sekä tv:ssä että radiossa. Väitän saavani aikaankin jotain. Tiedän että joskus ministeripalettiin pitää lisätä ihmisiä jotka ovat tietyltä alueelta tai tiettyä sukupuolta, ja silloin heidät on hyvä sijoittaa sellaiseen ministeriöön, missä he eivät oikein saa mitään pahaa aikaan, eikä heidän tehtävät ole liian vaativia. Mutta katsos, ei sen tarvitsisi sitä olla. Se olisi viestintäalan (ja kaikkien joita kiinnostaa kaikki mediasta sananvapauteen) ihmisille kerrankin oikeudenmukaista. Radioiden toimilupakierros siintää lähitulevaisuudessa, joten sitäkin voisi jo hieman tunnustella.

Olen valmis ottamaan vastaan tämän pätkätyön, ja jeesaamaan hallitusta, Kokoomusta ja isänmaata. Suosittelen itseäni lämpimästi, ja olen varma että näin tekee myös valtaosa viestintäalasta (siis jos annat heille listan vaikkapa kolmesta eri vaihtoehdosta. Ohessa lista, jonka voit suoraan printata ja lähettää heille tai kopioida sähköpostiin). Talvisodan hengessä. (Se ei liity mitenkään mihinkään, mutta sitä on tänään viljelty mediassa ihan valtavan paljon. Koska sehän on just niin helvetin ajankohtaista, ja sitä pitää jaksaa painottaa monta kertaa vuodessa, että me sodittiin saatana, ja vieläkin määritellään itsemme sen kautta). Ja ai niin: lupaan olla avautumatta mistään talvisotaläpästä jos minusta tulee ministeri, ettei sinun tarvitse hävetä. Ja lupaan myös kiroilla vähemmän. Paitsi silloin kun on pakko sanoa, että "minähän en jumalauta eroa jonkun väsyneen YLE-kohun takia. Bring it on".

Liite 1:
Arvoisa viestintäpomo,

Olisiko sinusta kivintä, että viestintäministeri olisi:
a) Suvi Lindén
b) Lotta Backlund
c) Lyly Rajala (koska ilmeisesti on tärkeää, että se tulee Oulun vaalipiiristä)

Vastaa please viestiin nopeasti.
Thanx,
Jyge (oletan että oot etunimiväleissä niiden kanssa)

Lex Backlund

2010-03-12T23:28:00.002+02:00

Arvoisat rouva liikenneministeri (tämä liittyy autoihin), herra valtiovarainministeri (toteutuessaan tämä ehkä vaikuttaisi autokantaan ja sitä myötä verotukseen) ja herra kaupunginjohtaja (ongelma on (ainakin) Helsingissä),

Haluaisin ehdottaa teille lakiehdotusta (jos olette ministereitä) tai jotain kaupungin järjestyssääntöä (jos olette pormestari). Olen hyvin tuohtunut kansalainen ja veronmaksaja (paitsi nyt juuri äitiyslomalla, joten kerrankin saamapuolella, mutta uskokaa vaan että olen kyllä maksanut kiltisti paaaaaljon veroja). Normaalisti olen kovin säyseä ja rauhallinen, mutta olen huomannut viime aikoina, että on eräs ilmiö joka saa sappeni kuohahtamaan. Moni autoilija Helsingissä on siinä luulossa, että he ovat erikoistapauksia, ja että heidän asiansa toimittaminen on niin kovin paljon kiireisempi ja tärkeämpi kuin muiden kuolevaisten. Näin ollen he pysäköivät autonsa jalkakäytävälle. No hyvä on, joskus voi olla syytäkin, mutta kun nämä munapäät eivät katso mahtaako kummallekaan puolelle jäämään sen verran tilaa, että siitä pääsisi lastenrattaiden kanssa. Toisella puolella on lumivalli, toisella puolella seinä, sähkökaappi, liikennemerkki tms. Mitä silloin tekee äitiparka? No kun sen auton kummaltakaan puolelta ei kerta kaikkiaan voi kammeta, niin yleensä joko pakitetaan satoja metrejä edelliselle suojatielle ja vaihdetaan kadun puolta vain vaihtaakseen takaisin sitten seuraavalla suojatiellä, ja se kaikki tuntuu ihan vitun tyhmältä, not to mention saatanan turhauttavalta kun on kiire. Toinen vaihtoehto on lähteä omaa ja vauvan henkeä uhmaten kiertämään auto sinne ajoradan puolelle, joka tuntuu ruuhkaisella Runeberginkadulla tai Ruoholahdenkadulla todella mukavalta.

Murina ja avautuminen ovat tehokkaita keinoja itselleni päästää paineita, mutta ilkivalta olisi vielä paljon, paljon tehokkaampaa. Se olisi myös katarttista! Ehdotan, että tehdään lailliseksi naarmuttaa autoja, jotka pysäköivät laittomille paikoille noin typerällä tavalla. Se olisi paljon nopeampaa kuin poliisille tai lappuliisalle soittaminen, se säästäisi resursseja kun poliisit voisivat jahdata oikeita rosvoja eikä vastailla Backlundin raivopuheluihin katuautoista ja se olisi älyttömän tehokasta. Sen verran voi audimieskin ottaa silmän käteen että katsoo että auton jommallekummalle puolelle jää tilaa. Ja ellei ottaisi, niin olisi ottamatta vain sen kerran, koska huomaisi, että kun ei ota muita huomioon, niin siitä jää ikävä jälki autoon.

Tämän asian jos voisitte oikaista tahoillanne, niin olisin erittäin kiitollinen. Teillä on tietysti kova kiire, ja jos tarvitsette apua lakitekstin luonnostelemisessa, niin autan teitä ihan mielelläni. Voisimme kutsua sitä sitten vaikka Lex Backlundiksi.

Kunnioittaen,
Lotta Backlund, yhteiskunnan tukipilari

* * *
Arvoisat herra ja rouva Brio, Emmaljunga ja Bugaboo,

Ehdotan teille pientä modifikaatiota tuotteeseenne. Liitteenä tässä kirjeessä on vetoomukseni päättäville tahoille. Mikäli he saavat peukalon hanurista (kääntyykö tuollainen sanonta suomeksi? ”Ta tummen ur reven”, eli saada aikaiseksi) ja tekevät asiasta lakialoitteen joka hyväksytään, niin tulee pian lailliseksi autojen naarmuttaminen tietyissä olosuhteissa. Tietyt olosuhteet liittyvät pääasiassa lastenrattaisiin, ja ehdottaisinkin että liittäisitte kaikkiin malleihinne vastedes jamesbondmaisesti mahdollisuuden työntöaisasta nappia painamalla napsauttaa ulos naarmutusvälineet, joilla voisi tehdä – kuten amerikkalaiset sanovat – some serious damage. Se voisi olla vaikka stiletti tai joku metallinen suippoasia (ei vielä termit niin hallussa) taviksille. Ekoäideille vaikka tosi, tosi terävä puutikku ja Martinalle ja Eskolle esim. timantti. Tarvittaessa voin piirtää teille kuvan (ja värittää, ostin juuri Suomalaisen Kirjakaupan alesta makeet geelitussikynät joilla on kiva värittää).

Ystävällisin terveisin,
Lotta Backlund

Varmuuspainajat

2010-03-12T19:07:00.001+02:00

Tän aamun kolumni radio Aallolla

Monet aina sanoo, että maaseutua ei voi tuoda. No ei voi, ei, luojan kiitos. Antakaa nyt vaan kaupungin olla kaupunki, ja jos haluaa maaseutua niin voi sitten mennä sinne. Vaikka olenkin kovin urbaani ja pro-city, niin en väitä, että kaupungeissa kaikki olisi yhtä autuutta. Ei toki, kyllä meilläkin on täällä ongelmia. Itse asiassa on olemassa tietty ilmiö, joka on ainoastaan kaupunkilaisten ristinä. Ja kun maalaisia aina harmittaa että helsinkiläiset ovat koppavia ja snobeja ja eivät tiedä maaseudusta mitään, niin nyt minä kerron teille meidän kovista koettelemuksista, joista te ette tiedä tuon taivaallista radanvarren lintukodoissanne, ja ehkä alatte ymmärtää mikä meidät on koppavaksi kovettanut.

Kaupungissa asuu nimittäin hirveä määrä varmuuspainajia. Heitä kulkee meidän keskuudessamme, eikä heitä aina tunnista ulkonäöltä. He ovat kaiken ikäisiä, kaiken näköisiä ja mitä sukupuolta tahansa (pääasiassa naisia tai miehiä). Nämä ihmiset pyrähtävät vierellesi kun odotat hissiä. Heillä ei ole keskimääräistä huonompi näköaisti, joten he kyllä huomaavat että olet jo painanut hissin kutsunappia, koska siinä palaa valo. Silti – SILTI – he painavat sitä uudelleen. Silloin kaikki muuttuu. Seisotte siinä, kahdestaan, hiljaa, katsomatta toisianne. Tunnelma on painostava ja kiusallinen. Miksi tämä ihminen pitää sinun napinpainallusta niin vähäpätöisenä ja merkityksettömänä?! Mikä tekee HÄNEN hikisestä painalluksestaan niin paljon paremman? Sitten tunnelma ahdistuu ja ahdistuu kunnes huudan ”et sä oo mua parempi” ja säntään portaisiin.

Tätä tapahtuu myös muualla. Ruuhkaisten suojateiden liikennevaloissa on usein nappi, jota tulee painaa, jotta vihreä ukko syttyisi nopeammin. Miksi HELVETISSÄ jokainen joka sinne suojatien varteen tulee, painaa sitä nappia? Ei vaan se, että he kyllä näkevät, että siihen nappikoneeseen on syttynyt valo, mutta yleensä he jopa näkevät kun edellinen ihminen sitä nappia painaa! Tämä häpeämätön kanssaihmisten napinpainalluksen halveksiminen on kaupunkilaisuutta rumimmillaan.

Muuten täällä on ihan parasta ja tosi ihanaa, tulkaa käymään!

Harakan taivas

2010-03-12T16:12:00.001+02:00

Ihana second hand kauppa Kampissa! Kannattaa tsekkaa www.harakantaivas.com
. Kuvan alanurkassa näkyvät Brio-vaunut eivät ole myynnissä, ne on
Pötkylän kiesi.

Mielenosoitus

2010-03-11T11:45:00.001+02:00

Kokoomuksen puoluetoimiston ulkopuolella oli mielenosoitus. En
tajunnut olivatko ne puolesta vai vastaan. Sanoivat olevansa siinä
koska ylhäällä on Kokoomuskerho. Selvisi myöhemmin että
tarkoittivat puoluehallitusta. No kerho kuin kerho. Pyysin pamflettia.
Ei ollut. Meni varmaan kaikki rahat noihin pönttöihin.

Sinivalas

2010-03-10T16:55:00.000+02:00

Miten kauan ne aikoo arvuutella tota samaa sanaa tossa maikkarin keskipäivän soita-ja-voita-ohjelmassa? Joka päivä toi sama tyttöparka seisoo isossa tukassaan tuolla studiossa ja pohtii, että ”Mikä on maailman suurin nisäkäs”? En tiedä ihan tarkalleen, mutta toi kysymys on tainnut pyöriä tossa ruudussa jostain 2006 lopulta tai jotain.

Mun täytyy kyllä sanoa, että olen äärimmäisen vaikuttunut noista ringaling-juontajista. On yksi asia juontaa niitä tekstarichatteja, koska sieltä pukkaa ruutuun niitä viestejä koko ajan. Jos ei keksi mitään just sillä hetkellä puhuttavaa niin lukee vaan niitä. ”Heinolan amiksen top 3 kuuminta: Repe, Rane ja Pillu-Pena”. Ja sit voisi siinä pohtia omaa top-kolmostaan kunnes seuraava viesti tulisi. Mutta nää voittopottityypit! Nää puhuu taukoamatta, ja vain siitä pelistä. Ne keksii mitä vois tehdä rahoilla jos voittaisi, mikä IHME se vastaus tohon kysymykseen voisi olla (”mä oon miettinyt että se voisi olla TOSI ISO koira”), esittelevät vääriä vastauksia (Maailman suurin nisäkäs EI ole Pese suu, Valars tai Anaconda. Kyllä, noi olivat oikeasti ihmisten lähettämiä vastauksia. Mä olinkin kahden vaiheilla että onkohan maailman suurin nisäkäs sinivalas vai Pese suu). Täytyy nostaa hattua voittopottijuontajille.

Ai mitä? Että ”räplää nyt vaikka sitä sun helvetin hienoa uutta puhelinta äläkä katsele jotain ringalingia telkkarista”? Joo, olet oikeassa.

iPhone - Sain, sain, sain!

2010-03-09T23:31:00.002+02:00

Mahtavaa, äskeinen postaus oli siis nyt sitten mun uudesta puhelimesta. Kyllä mä tavallaan tiesin koko ajan, että sen ostamatta jättäminen oli vain väistämättömän lykkäämistä, ja alitajuntaisesti tietty tiesin, ettei mun selkäranka riitä lähellekään olla lopulta tätä puhelinta hankkimatta.

Mutta eipä tule nyt bloggaamiselle mitään rajaa, ei. Sitä alkaa tulla ovista ja ikkunoista ja aivan joka hetkellä. Nyt kun toi valokuvien laittaminenkin on noin helppoa, niin on täysin mahdollista, että mun blogi tulvii pian niin paljon paskaa (ja ehkä paskan kuvia), ettei sitä lue kohta kukaan. Mutta ensin mun täytyy opetella kirjoittamaan puhelimella nopeammin (kun mun äly on niin nopea, katsokaas, ja mun sormet sillä touch padilla vielä hitaat). Et joo, ihanaa, rakastan jo nyt mun puhelinta.

Selkäranka? Missä?

2010-03-09T23:30:00.001+02:00

No niinpä tietysti. Mä ostin sen.

Suut makiaks!

2010-03-01T00:46:00.001+02:00

Mun suosikki voitti sketsihahmokilpailun. Sekä Kete Rahkonen että Marja Tyrni olivat tietysti loistavia, mutta Marja Tyrni valloitti mun sydämen jo alkumetreillä. Ehkä asiaan liittyy jotenkin se, että Marja ja anoppini ovat hämmästyttävän yhdennäköiset.

Mä olen tänä viikonloppuna saanut kaksi uutta suosikkisanaa, joista toinen on juuri Marja Tyrniltä. Hän lupasi Kete Rahkoselle lohtutorttua, ja lohtutorttu on yksinkertaisesti aivan mahtava termi. Toinen hittisana tuli Pasi Nurmiselta kun hän studiossa kommentoi lätkäfinaalin varsinaisen peliajan jälkeen jotain lirukiekkoa, ja sanoi että se oli puolilepakkokiekko. Mä en oikein tiedä mikä se on, mutta se kuulostaa hyvältä. Se luo jotenkin itseluottamusta, että voi itse keksiä urheilutermejä ja pokkana käyttää niitä jopa olympialätkän finaalissa.

Vielä ei ole ratkennut voittiko Kanada vai USA. Kannustan USA:ta ja hieman Kanadan valmentajaa, koska hän näyttää jotenkin kovin miellyttävältä ihmiseltä (kannustuspäätökset ovat tehty täysin jääkiekollisin perustein). Olen tämän pitkän urheilurupeaman (ei siis oman) aikana tehnyt syvällisen analyysin.

Jääkiekko on parempaa kuin jalkapallo, siksi että: Ne tappelevat nyrkein (myös naiset! Mä muutan rakastan Michelle Karvista! Ihan pokkana mätti jotain svedua päin näköä naisten lätkän pronssiottelussa!), erä ei kestä 45 minuuttia ja Suomella on edes JOTAIN mahdollisuuksia menestyä.

Jalkapallo on parempaa kuin jääkiekko, siksi että: Se on sen verran hidasta, että siinä voi tehdä muuta samalla. Maalit eivät yleensä ole sellaisia blink-and-you’ll-miss-it puolilepakkopalloja (huomatkaa termi), vaan voi vaikka ratkoa sudokua samalla. Toinen syy: Pelin lopussa pelaajat usein ottavat paidat pois, ja tietysti suurin syy: Siellä on se ukko nimeltä Kaká.

Kaká ja kymppitonni

2010-02-16T22:36:00.001+02:00

Tuskaa. Harvoin pitää tehdä läksyjä, jos menee viihdeohjelmaan vieraaksi, mutta Kymppitonniin pitää. Mä yritän keksiä hyviä sanoja, jotka olisivat vähän mielenkiintoisia, mutta KAIKKI hyvät sanat ovat yhdyssanoja! Salee myös kompastun omaan nokkeluuteeni, eikä kukaan tajua mun vihjeitä (joille jo muutamalle olen ääneen nauranut itsekseni). Huomisaamuun on aikaa, ja sitten pitää mennä sinne koppiin hikoilemaan.

Toisella silmällä katson jotain TÄRKEÄÄ jalkapallo-ottelua, jossa pelaa David Beckham ja se pieni haltijan näköinen mies (sen nimi on Rooney, mutta varmasti ”haltijan näköinen” kertoo nopeammin kenestä on kyse). Ostin Miehelle joululahjaksi Canal+ -kanavat, koska sieltä tulee jalkapalloa. Niinpä olen kivana vaimona myös sitä välillä seurannut. Mä kannatan Barcelonaa, Mies kannattaa Real Madridia. Syy miksi mä kannatan Barcaa on se, että niillä ei ole mitään väsynyttä sponsorilogoa pelipaidan rinnassa, vaan Unicefin logo. Se on mun mielestä niin kivasti tehty, että mä kannatan niitä siksi. Miehellä on omaan kannatukseensa jotain jalkapallollisia syitä, ja pitää niitä jotenkin parempana. Naurettavaa. Nyt Realin pelit ovat kyllä entistä hauskempia, koska siellä pelaa nykyään pelaaja nimeltä Kaká. Siitä riemusta jaksan katsoa pelejä. Keskustelu meillä:

Mies: Kato, Kaká syötti.
Minä: Ahaa, ja pissaa juotti?
Mies: (Tauko) Mä haluun avioeron.

Viimeinen tippa oli kun tuli pelitauko. Kysyin johtuuko se siitä, että pallo on kakalla. Sain punaisen kortin.

iPhone - Tahtoo tahtoo tahtoo!

2010-02-15T23:59:00.001+02:00

Miksi mun pitää saada iPhone:

1. Se on tooooodella pähee.

2. Mun veljellänikin on, ja se on nuorempi. Vanhemmalla sisaruksella pitäisi olla hienommat kamat, se on jo ihan ikivanha laki. (Huomatkaa alitajuinen orastava ikäkriisi, koska yritän muka-uskottavasti käyttää sanoja kuten ”pähee”).

3. Voisin bloggata, twitteroida ja tehdä kaikkea muuta mahtavaa sosiaalista mediaa ihan mistä tahansa. Nyt olen taas ollut vähän huono bloggaamaan, mutta jos mulla ois aina väylä taskussa, niin saisin aikaiseksi.

4. Mä olen aikuinen ja saan tehdä rahoillani mitä haluan. Ei aina ole järkevää ostaa neljät kengät vartissa, mutta olen mä niinkin tehnyt.

5.Sanoinko jo että se on todelllllllla pähee?

Miksi mun ei pidä ostaa iPhonea:

1. Se maksaa 450 euroa. Se on ihan naurettavan paljon puhelimesta. Puhelin on mulle ihan kulutuskamaa, ja koska ne ei kestä kovin montaa vuotta, niin se ei saisi maksaakaan typerän paljon.

2. Mä en ole niin busy businesswoman että mä oikeasti TARVITSISIN iPhonea. Oikeasti mulle riittäisi se, että puhelimella voi soittaa ja tekstata, ehkä ottaa valokuvan.

3. Mun ei välttämättä ole ihan pakko pystyä bloggaamaan siitä, että erään kaupan ikkunateipin teksti näytti ihan sanalta ”nahkapatukka” kun siinä luki ”rahkapatukka” (oikeasti asia mistä OLISIN bloggannut jos mulla olisi ollut kamera mukana tai jos osaisin siirtää koneelle kuvia mun puhelimesta tai jos viitsisin selvittää miten se tehdään tai jos enää kotona muistaisin tällaisia asioita. Oisin bloggannut jos mulla olisi ollut kännykkä jolla voi ottaa kuvia ja saman tien laittaa nettiin).

Okei, puolesta oli viisi argumenttia, vastaan kolme. Argumentit ovat selkeästi asiallisuudessaan tasapainossa, ja siksi verrannollisia (päheys ON vakuuttavaa). Ostopäätös lienee selkeä. Tiedättekö, musta on äitinä tullut ihan liian järkevä ja käytännöllinen. Olisinko ikinä aikaisemmin miettinyt TARVITSENKO jotain jos halusin sen? Njet.

Veijarit

2010-02-03T22:34:00.003+02:00

Tiedättekö miksi kukaan huumorintajuinen tai tiukkapipoisuusallerginen ihminen ei voi ikinä olla politiikassa enempää kuin puoli tuntia? Tän päivän Hesarissa kerrottiin, että korkea-arvoiset kansamme edustajat olivat suivaantuneet puhemies Sauli Niinistölle siitä, että tämä oli jossakin yhteydessä puoli vuotta sitten (kansanedustajat on just tollai silmää nopeampia reagoimaan) sanonut että "tämmöisiä veijareita meillä täällä on". Sitten se on joutunut selittelemään, että eihän hän nyt kansanedustuslaitoksen tai sen edustajien arvovaltaa yrittänyt tai halunnut aliarvioida, vaan tarkoitti että sellaisia VIRKAMIEHIÄ siellä on, ei suinkaan viitannut kansanedustajaveljiinsä.
Uhh, kelatkaa että olisi sellaisessa työssä, että pitäisi SELITELLÄ kun käyttää jostakusta ihmisesta nimitystä veijari. Ei se ole elämää, ei.

I’m with Coco

2010-01-24T21:19:00.001+02:00

Eikö se nyt oikeastaan ole paljon parempi, että Conan ei enää juonna Tonight Show’ta? Sen taidot menee siellä ihan hukkaan, kun ei siellä saa tehdä mitään. Late night oli usein aivan hulvaton, mutta kaikki räävitön ja keskeliäs piti jättää pois kun ohjelma siirtyi Kaliforniaan ja aikaisemmaksi. Näin on parempi. I’m with Coco.

Ja muihin ajankohtaisuuksiin: onkohan varma, että suomessa ylipäätään koulutetaan lääkäreitä ja eläinlääkäreitä? Taas oli joku eläinlääkäri ilman pätevyyttä leikannut jossain eläinsairaalassa. Mitenköhän monen feikkilääkärin luona on itse ollut? Hirvee pokka pitää olla, että kehtaa esiintyä lääkärinä! Mulla kesti varmaan kaksi vuotta kehdata edes sanoa että mä olen stand up –koomikko, vaikka olinkin. Mä aina sanoin että ”mä teen stand up –komiikkaa”, koska jos sanoi että oli stand up –koomikko, niin sitten piti olla ihan oikea koomikko, ehkä kehdannut niputtaa itseäni siihen sakkiin. Mutta siis että feikkaisi lääkäriyttä? Sillä tyypillä on munaa. Pitäisi joskus testata, mitä uskaltaisi itse feikata. Mä en ole kehdannut edes valehdella mun CV:ssa. Taistelin pitkään ennen kuin saatoin laittaa sinne esim että mun saksankieli on ”sujuva”, ei ”hyvä”, ja sekin vasta sen jälkeen kun oikea saksalainen sanoi, että voisin ihan hyvin sanoa että puhuin sujuvaa saksaa. Mutta näköjään sinne voisi laittaa vaikka että on valmistunut Helsingin Yliopistosta lääkäriksi.

Vauva nukkui viime yönä ensimmäistä kertaa kahdeksan tuntia. KAHDEKSAN! Aivan uskomatonta. Mä en ole nukkunut viimeisen viiden kuukauden aikana nukkunut enempää kuin viiden tunnin putkia, joten tää on virkistävä edistys. JOS se siis tapahtuu uudestaan, koska eilenhän mä EN käyttänyt aikaa hyväkseni nukkuakseni, vaan lukeakseni Twilight-sarjan kolmannen kirjan loppuun… Ja se johti mihin? No siihen, että olin sitten kahdeksalta aamulla aivan silmät sikkaralla kun vauva päätti että nyt herätään. Mutta ei siinä oikein muu auta kuin nousta sen kanssa. Puoli tuntia voi saada jatkoaikaa jos syöttää sen ja laittaa tutin suuhun. Sitten se makaa ja ihmettelee ja mölisee itsekseen. Sitten jossain vaiheessa se alkaa tökkiä ja läpsiä mua naamaan, ja silloin tietää että on noustava. Mutta käytin sunnuntaiaukioloaikoja hyväkseni, ja hain vikan Twilightin. Että menee varmaan taas pari päivää ennen kuin saan itseni koneelle kun kirja on kesken.

Jääkiekkoanalyysi

2010-01-15T21:31:00.001+02:00

Saku Koivu oli loukkaantunut lätkämatsissa. Teemu Selännekin oli. Oh dear. Yksi toisensa jälkeen alkavat maajoukkueen tähdet putoamaan, kuin jossain Agatha Cristien romaanissa konsanaan (10 pientä jääkiekkopoikaa). Mitä jos ne eivät voikaan pelata olympialaisissa? Sitten sinne pitää alkaa ottamaan varamiehen varamiehiä, ja jos niitäkin alkaa tippua niin johan kohta osuu kansalaisvelvollisuus omalle kohdalle, ja mä en osaa edes luistella! Mutta miten salaliittoteoreetikot eivät vielä ole ehtineet ruveta spekuloimaan, ettei voi olla yhteensattumaa että sekä Teemu että Saku, jotka pelaavat samassa joukkueessa, telovat itsensä juuri näin samaa aikaa ennen olympialaisia. Toisaalta, mä en kyllä kauheasti hengaa salaliittoteoreetikoiden sivustoilla, eli en mä ihan tasan tiedä etteivätkö ne olisi alkaneet jo tätä pohtimaan.

Mun teoria ei ole salaliittoteoria vaan salapoliisiteoria ja se on siis se, että joku poimii niitä yksi toisensa jälkeen.

Kävi kymmenen pientä jääkiekkopoikaa yhdessä lätkähän,
vaan yksi kun kiekkoon tukehtui, on jäljellä yhdeksän.

Pelasi yhdeksän pientä jääkiekkopoikaa pelin niin rattoisan,
vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.

Ja niin edelleen. Tajuutte. Syyllinen on by the way tuomari.

Twilight

2010-01-11T16:44:00.002+02:00

Enhän mä ole edes ehtinyt kirjoittaa tänne, kun olen vaan lukenut. Ystäväni (joka on myös aikuinen, ainakin iän puolesta) suositteli minulle kirjaa. Tai oikeammin hän vähän häpeissään tunnusti pitävänsä eräästä teinikirjasta. Just sellasista mäkin usein tykkään, joita pitää vähän hävetä, siksi että ne ovat oikeasti teineille suunnattu. Se oli lukenut Twilightin. Se lainasi sen mulle viime viikolla, ja tartuin siihen pari päivää sitten. Se meni nopeasti (siis siihen nähden, että mä olen äitiyslomalla enkä voi lukea yhtä paljon kuin normaali ihminen). Jokainen vapaa hetki meni kuitenkin kirjan kanssa (baby momman pitää olla hyvin päättäväinen jos aikoo saada romaanin päätökseen, ja lukea jokaisessa välissä kun on mahdollista kuten esim. hampaita pestessä).

Vampyyrit oli TAAS yksi trendi, jonka olin ohittanut vähän naureskellen. Pari vuotta sitten tuli yhtäkkiä joku vampyyriaalto, ja oli tv-sarjaa ja leffaa ja ties mitä. Joku vampyyrimies oli tosi ihana, ja se oli jossain välissä flavour of the month teinityttöjen (ja, öh, vähän vanhempienkin keskuudessa?). Mä kuitenkin ajattelin, että TOHON mä en sentään ikinä lähde; onneksi en ole teini-ikäinen (tai teini-ikäisen äiti), ettei mun tarvitse katsoa jotain väsynyttä vampyyrileffaan. Siis come on. Vampyyreja? Please. Ei, toi ei TODELLAKAAN iske muhun. (Näin sanoin myös mm. capri-housuista, Harry Potterista ja siitä että puetaan saappaat housujen päälle. Luulisi, että mä jossain vaiheessa oppisin?). Kunnes tulee tammikuu 2010 (mä olen NIIN jäljessä aina kaikessa), ja ystäväni on lukenut Twilightin (eikä edes kuka tahansa ystäväni, vaan PARAS ystäväni, joka sitä paitsi on itse hieman henkisesti mummo (siis parhalla mahdollisella tavalla!) ja HÄNKIN oli löytänyt tän mua ennen). Hän sanoo, että niin siinä vaan kävi että hän hieman skeptisesti alkoi kirjaa lukemaan, mutta kun oli saanut Twilightin loppuun, joutui menemään heti seuraavana päivänä kirjakauppaa ostamaan kakkososan New Moon.

Okei, ei tässä nyt mitään Pottereita käynyt suinkaan, mutta kirja OLI kyllä aika jännittävä. Se on viihdettä alusta loppuun, ja kyllä sen voi lukea. Ehkä aion jopa katsoa elokuvan. New Moonin aloitin eilen illalla, mutta sen jälkeen pidän kyllä vampyyritaukoa vaikka kirjoja olisikin enemmän. Se on ehkä muuten vähän liikaa kerralla. Ei Millennium-kirjojakaan voi kaikkia putkeen lukea, koska se on vaan liikaa. Sitä paitsi mä en oikein saa aikaiseksi edes aloittaa sitä kolmatta, koska kakkosen loppu oli niin lame. Siis se, että

* * * SPOILER!!! * * * Jos et halua tietää paljastusta kakkoskirjasta, niin älä lue eteenpäin!

Lisbethiä ammutaan PÄÄHÄN, se haudataan ELÄVÄLTÄ ja SILTI se kampeaa sieltä ylös? Oikeesti? Ja kuinka sopivaa, että sen bestis onkun joku raskaan sarjan maailmanmestari, joka sattuu sopivasti löytämään keskelle metsää pelastamaan Lisbethin tyttöystävän. En mä nyt sano että viihdekirjallisuuden on pakko olla ihan älyttömän todenmukaista, mutta jotain rajaa. Öööh, siis koska toi koko vampyyrijuttuhan on tietysti ihan uskottava. Mutta tajuutte, siis genren sisällä.

Vauva on oppinut nauramaan ääneen. Se on maailman ihanin ääni. Nyt mä yritän kaikkeni, et se naurais ääneen, mutta ei sitä oikein pysty kontrolloimaan. Samat höntsäilyt ei toimi joka päivä ja joskus se taas nauraa vaan kun se näkee mun naaman. Oispa oikeenkin yleisön kanssa noin helppoa.

Bischofshofenia ja pääministeri

2010-01-07T10:01:00.002+02:00

Mä oon vähän sitä mieltä, että kaikkia jotka käyttävät oluesta sanaa Bischofshofen pitäisi lyödä naamaan. Joku: Pitäiskö mennä ottaa pari bischofshofenia? Mä: Läts. (Läts on ääni joka lähtee kun lyö toista namaan). Huomaatteko miten monta postausta on nyt ollut jollain mäkihyppyteemalla? Huolestuttavaa.

Ja sitten jotain paljon, paljon huolestuttavampaa. Niin sitä vaan viime perjantai valkeni, ja sitä ajatteli, että Aaaah, uusi hieno vuosi! Tästä tulee hyvä vuosi! Ja sitten pari päivää myöhemmin meinaa mennä bischofshofenit väärään kurkkuun kun näkee uutisista että Paavo Väyrynen harkitsee Keskustan puheenjohtajaehdokkuutta. Kun vielä pari päivää sitten näki tässä vuodessa potentiaalia vaikka ihan merkittäviinkin asioihin, niin tajuaa yhtäkkiä että se merkittävä asia voikin olla armageddon, sillä pahimmassa tapauksessa asumme kesäkuun jälkeen maassa, jonka pääministeri on Paavo Väyrynen. Siis PAAVO VÄYRYNEN! Hyvä luoja, mitäs sitä sitten tehdään? Muistan lapsuudestani että meidän perheessä sanottiin joskus, että jos Paavo Väyrysestä tulisi presidentti, niin meidän pitäisi muuttaa Suomesta pois. Ja pääministeriys olisi paljon pahempaa, koska pääministerillä on valtaa ja tehtäviä. Se on hyvin pelottava ajatus, ja olenkin jo vähän katsellut taloja Espanjasta. No quiero vivir en el pais donde Paavo Väyrynen esta pääministeri. (Pitää ehkä myös opiskella espanjaa, koululatinalla ei pääse ton pidemmälle).

Tour de Ski

2010-01-04T22:34:00.001+02:00

Hiihto sitten jaksaa hämmentää mua. Anoppi on kylässä ja innokas talvilajipenkkiurheilija, joten sitä tulee munkin seurattua toisella silmällä. Mies selitti mulle että tämä Tour de Ski on vähän niin kuin Tour de France mutta ne hiihtää, mutta ei kyllä mun mielestä ole. Ne ensin hiihtää jossain Saksassa, sitten Tsekissä, sitten Italiassa ja niin edelleen. Mun mielestä olisi paljon siistimpää jos ne hiihtäisivät Saksasta Tsekkiin, sieltä Italiaan ja niin edelleen. Siinä olisi jo haastetta.

Jonkun niistä kilpailuista voitti venäläinen nainen. Hiihdon jälkeen sitä haastateltiin, ja se kuulosti todella hämmentävältä. Toimittaja: So do you like crack? Hiihtäjänainen: Yes, I like the crack (kieliopillisesti kylläkin väärin, mutta hei, sehän on venäläinen!). Kunnes kävi ilmi, että se sana olikin track. No siinä on kyllä enemmän järkeä.

Hyvää uutta vuotta!

2010-01-03T16:40:00.002+02:00

Jään itselleni kiinni aika usein siitä, että olen vähän snobi, mutta mä olen hyväksynyt sen, ja elän sen kanssa. Esimerkkinä toimii vaikka se, että mä en ikinä ostaisi vaatteita Citymarketista. Mä olen arvellut, että se on enemmänkin snobismia kuin sitä, että ne varsinaisesti olisivat siellä huonolaatuisempia kuin vaikkapa Henkkamaukassa. Jostain syystä kuitenkin päätin, että lapselle sieltä voi ostaa vaatteita. Olimme Citymarketissa (koska sellaista kotiäidit tekee) halpojen vaippojen perässä, ja bongasin tarjouksen: 3 bodya kympillä. No hienoa, otanpa ne. Lapsi kasvaa niin hurjaa vauhtia, että vaatteet jää tunnissa pieniksi tai sitten niissä on kakkaa tai jotain porkkanapilttiä (kuten myös mun valkoisessa Tommy Hilfigerin paidassa. Ex-valkoisessa), joten niitä tarvitsee. Otin kolme erilaista, ja vasta tullessani kotiin huomasin että yhdessä niistä lukee: Good things make’s me happy. A) toi lausehan on sisällöltään jo ihan vajakki, ja b) make’s? MAKE’S?!? Mitä vittua? Siis ne ovat painattaneet ziljardi tollasta vauvan vaatetta ja lähettäneet kauppoihin myytäväksi ilman että ovat spellcheckanneet?! Toisaalta: tyhmät, mukakiireiset äidit jumalauta ostavat niitä vaatteita, joten miksi niitä tekstejä nyt turhaan liikaa hinkkaisi?

Koska pulutkin oppivat nopeammin kuin minä, menin seuraavalla CM-reissulla taas sinne lastenvaateosastolle (nyt kuulostaa siltä, että mä käyn koko ajan siellä, mutku se on samassa talossa kuin Verkkokauppa ja mä tarvitsin Dance Dance Revolutionin Nintedo Wiille), koska olin ostamassa sukkahousuja vauvalle. Ostin hänelle saman valmistajan siniset villasukkikset sekä pinkit villasukkikset. Sama valmistaja, sama paketti, sama koko. Vaan pinkit olivatkin noin 40 centtiä pidemmät kuin siniset, ja lähemmällä tarkastuksella, niiden jalkaterät olivat eri suuntiin: toinen eteenpäin, toinen taaksepäin.

Me katsomme mäkihyppyä (nyt ollaan jo seuraavassa aiheessa, tää ei enää liity kuluttaja-arvioon Citymarketista). Miksi ihmeessä ne antaa jotain tyylipisteitä? Eihän siinä ole mitään järkeä, ei missään muussakaan kunnollisissa lajeissa anneta. Pituushypyssä voittaa se joka hyppää pisimmälle, keihäänheitossa se joka heittää pisimmälle ja korkeushypyssä se joka hyppää korkeimmalle. Ei siellä pohdiskella, että eipä osunut nyt askelmerkki kohdalleen, tai olipa keihäs rumasti etukenossa ja miten se heittäjä tollai mätkähti ja huusi tosi epäviehättävästi. Niin MIKSI mäkihypyssä annetaan tyylipisteitä? Se on tosi tylsää. Aion ehkä kirjoittaa asiasta kirjeen FIS:lle. Todennäköisesti kuitenkaan en, koska olen aika laiska, ja tää ei ole niin tärkeää, ja jos saisinkin sähköpostin tähän asiaan auki, niin mua naurattaisi kuitenkin niin paljon Dear FIS –alku, että koko homma jäisi siihen.

Ai niin, hyvää uutta vuotta.

Seksivau!

2009-12-30T00:56:00.003+02:00

Facebookissa oli mahtava ryhmä. Ryhmän nimi on Seksivau!

Ryhmä on kunnianosoitus iltalehtien innovatiivisille ja hurmaaville uudissanoille. Mainioista sanoista esimerkkinä olkoon seksivau!

"Seksivau, tältä näyttää Britneyn uusi levyn kansi!"
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1607481

Salarakas oli toinen sana, jonka keksivät varmaan iltapäivälehtien lööppitoimittajat. Se on juuri lööpinmittainen sana salaisesta rakastajattaresta tai rakastajasta. Ja nythän se on jo ihan normisana. Seksivau mikä salarakas! (Toi voisi olla vaikka Tiger Woodsin elämäkerran nimi).

Puuhamatto

2009-12-30T00:35:00.004+02:00

Hyvää joulua. Joulu meni meidän perheessä rauhallisesti ja riemukkaasti. Mulla lähti vähän käsistä lahjojen shoppailu, ja ostelin paljon (mutta vain muille! En itselleni. Vielä silloin ennen joulua, siis). Niin lähti vähän muillakin, ja ensimmäinen ostos mikä mun oikeastaan olisi pitänyt joulun jälkeen tehdä on iso lelulaatikko. Nelikuukautinen tyttäremme, joka ei siis todellakaan vielä oikein hiffaa yhtä lelua toisesta, sai käsittämättömiä määriä kaikkea ihanaa sälää ja nyt sohvamme on vauvanlelumeri. Hienoin oli ehkä tää härveli.

Se on puuhamatto (duuhh, tarvitseehan jokainen vauva oman puuhamaton!). Tämän oman valtakuntansa lisäksi vauva sai ihan valtavasti pehmoeläimiä ja leluja ja kirjoja. Adele on ensimmäisiä vauvoja tuttavapiirissämme ja suvussamme, joten sitä ehkä vähän hemmotellaan. Ja onhan ihan huippua päästä ostoksille lastenosastolle! Mäkin ostin sille Nalle Puhista Tikrun, mutta se oli ehkä vähän liikaa. Tikru on isompi kuin Adde, joten se ei oikein edes noteeraa sitä minään leluna, vaan varmaan pitää sitä tyyliin huonekaluna. Ehkä mä annan sen sille uudestaan synttärilahjaksi kun se täyttää 1.

Miehelle ostin joululahjaksi Canal+ -kanavat, koska sieltä tulee jalkapalloa, ja nyt mua rakastaa Miehen lisäksi myös kaikki hänen ystävänsä. Toisaalta hän heti huomasi myös, että tätä voi katsoa siltäkin kantilta, että nyt hänellä ei enää ole hyvää syytä lähteä baariin. Sanoin, että sinne ei voi mennä pelkissä pitkissä kalsareissa. Mun näkökulma voitti. Itselleni ostin joululahjaksi Dance Dance Revolutionin Wiille, CSI-pelin Nintendo DS Litelle, Balance Boardin Wiille ja joku tuhat toppia Baby Phatin nettikaupasta. Halvaksi tuli. Kanssanörteille vielä pieni disclaimer: Toinen CSI-peli (Deadly Intent, the hidden cases) ei oo yhtään niin helmi kuin se ensimmäinen CSI, koska tossa ei oikein tarvitse ajatella tai keksiä mitään itse. Buu. Mun salapoliisitaidot eivät hioutuneet yhtään. Phöh.

Extremematkailija

2009-12-22T10:28:00.002+02:00

Extremematkailin eilen. Olimme siis tekemässä sukulointia Keski-Suomessa ja savon suunnalla, kun auto hajosi (jotain öljypohja reikä alumiinipohja jotain blablabla. Kuitenkin. Auto siis rikki). Tietenkin, keskellä kovinta talvipakkasta ja joulustressiä. Onneksi (onneksi?) auto hajosi sata metriä ennen kyläpaikan pihaa, eli emme jääneet kauhuleffaomaisesti jonnekin keskelle metsää vangiksi kylmään autoon, vaan pääsimme vauvan kanssa suoraan kahvipöytään syömään vastapaistettuja joulutorttuja kun mies makasi kaksi tuntia pakkasessa puoliksi auton alla vain todetakseen, ettei saatavilla juuri nyt ollut oikeita työkaluja auton korjaamiseen ja sitä paitsi tarvittaisiin joku uusi osa (se sanoi kyllä mikä, mutta mä söin just torttua). Long story short päädyimme beibin kanssa tulemaan junalla eilen illalla kotiin kun mies suhaa Savo-Keski-Suomi-väliä ja yrittää saada auton kuntoon ja sen ja itsensä kotiin ennen joulua. Junamatka olikin sitten kolme ja puoli tuntia puhdasta hauskanpitoa.

Ne, jotka useinkin matkustavat noin pienen vauvan kanssa yksin ovat kyllä aika championeja. Kaksin se olisi ollut itse asiassa ihan älyttömän kätevää, mutta yksin vähän hankalaa kun vauva ei oikein olisi malttanut maata vaunuissa. Koko ajan piti päästä syliin ja katselemaan ja ihmettelemään. Yritin syöttää sen tainnoksiin, mutta kaksi tuntia se kukkui tikkana mun sylissä ja mölysi ja pyöriskeli. Väänsipä sitten mamman iloksi vielä kaksi kertaa jättitortutkin, ja siinähän sitten peset pehvaa jossain junanvessassa. Kahdesti.

Parin tunnin päästä kuitenkin vauhtivauvakin uuvahti, ja nukahti kärryihin. Joku oli jättänyt viereiselle penkille Iltalehdetn jota sitten ehdin hetken selata. Isoin juttu oli artikkeli siitä, että Hannu Jortikka oli ollut Turun yössä aivan naula otsassa, ja kontannut jonnekin nakkikioskin taakse, koska oli niin kännissä ettei ollut saanut tilattua. Mutta kuulkaa kyllä ovat vaan turkulaiset samarialaisia. Siinä oli yhteisvoimin sitten lähdetty kantamaan Jortikkaa taksille, koska ei miestä voi jättää pakkaseen tuossa kunnossa. Useat sivulliset olivat sitten toimittaneet koutsin kumijalalle ja sitä kautta oletettavasti kotiin. Kyllä välillä kannattaa olla julkkis ja kansan rakastama jääkiekkovalmentaja. Aika moni denso saa kyllä jäädä makaamaan hankeen, ennen kuin porukalla haetaan nakkikioskin takaa apuvoimat viemään hänet lämpimään.

Anoppilan keittiöstä

2009-12-20T16:50:00.001+02:00

Helsingissä ei ollut tarpeeksi kylmä, joten tulimme keskisuomeen anoppilaan. Tai anoppilahan on siis nykyään mummola, ja mummoilla on kyllä paljon parempi maine kuin anopeilla, eli muutos on noin mainemielessä parempaan päin.
Joku on Twitterissä lisännyt mut listalle ”poliitikot”. Twitterissä voi siis kasata listoja, joita seuraamalla saa siis useamman henkilön tweetit. Yleensä ne kasataan jonkin tietyn teeman ympärille. Joku on tehnyt listan ”poliitikot”, ja lisännyt mut sille. Mä olen kovin imarreltu, sillä muut listalla ovat kansanedustajia ja ministereitä tai ainakin valtuutettuja. Ja eronhan huomaa. Ammattipoliitikot joutuvat olemaan poliitikkoja läpi vuorokauden, eivätkä koskaan saa twiitata mitään hauskaa tai kivaa (näköjään), vaan ainoastaan vakavaa, työhönsä liittyvää. Esimerkiksi:

Anni Sinnemäki: SATA-komitean loppuraportista: http://www.vihreat.fi/node/4745 #fb

Johanna Sumuvuori: suosittelee sikaskandaaleista ärtyneille Soininvaaran tuoretta bloggausta ("Anttila syytää taas rahaa"). http://tinyurl.com/yef7wtg

Heli Paasio: Istuntotauko alkoi. Tekee hyvää vetää hetki henkeä, saada viettää aikaa läheisten kanssa, ehtiä ulkoilla ja toki laittaa myös joulua

Henna Virkkunen: päätti tänään valtioneuvostossa reilun miljardin siirroista yliopistoille vakavaraisuuden turvaamiseksi. Nyt A-talkiin, koulukiusaamisesta.

Oras Tynkkynen tweettaa parin minuutin välein Kööpenhaminen ilmastokokouksesta.

Kun taas Lotta Backlund twettaa tyyliin:

People freeze to death like 5 degrees ago. Where's that climate change I was promised?!

Went shopping and got just the bare necessities, like Dance Dance Revolution for Wii and the new Nintendo DS CSI-game.

Where are these cents coming from?! (Certain things just lose something in the translation)

Vähän oon kyllä pohtinut politiikkaakin, mutta kun se on melkein aina vaikea mahduttaa 160 merkkiin. Esimerkiksi meidän käräjöintiherkkä pääministerimmekö EI halua mennä oikeuteen nyt kun häntä syytetään korruptiosta (joka oikeasti on vakavaa), mutta silloin kun sen exä kertoo julkisuudessa jostain uuniperunoista niin se on samantien käräjillä? Tosin se YLE:n lähdedän on luvannut, että tulee tarpeen tullessa oikeuteen todistamaan. Eli jos pääministeri haastaisi Yleisradion oikeuteen, niin lähde kertoisi mitä tietää, mutta niin kauan kun käräjille ei mennä, voi pääministeri vetää marttyyriroolia ihan kybällä. Nerokasta, yes?

Mainoksen uhri

2009-11-21T17:18:00.001+02:00

Mä olen mainoksen uhri. Ei vaan se, että oon ostanut ainakin puolet TV-shopin tuotteista, mutta mulla taitaa olla myös kaikki markkinoiden ripsivärit. Siis kaikki. Ihan kaikki. Ja mikään niistä EI pidennä ripsiä SATAA PROSENTTIA niin kuin lupaavat. No nyt mä tiedän tämän, mutta siitä huolimatta mä varmasti jatkossakin ostan kaikki uudet ripsivärit, koska ne on just suunniteltu jossain Sveitsiläisessä vitamiini-instituutissa, ja silloinhan sen on oltava TODELLA ihmeellistä.

Parhaita mainoksia on ne, missä havainnollistetaan määrissä miten hyvää tämä MEIDÄN tuote on. Miksei pesuaineita enää mainosteta niin? Että näytetään, että Fairylla saa pestyä nämä ziljoona lautasta mutta kilpaileva merkki, hahhahaaa, se peseekin vain 40. Amerikassa noi vertailumainokset on vielä parempia, koska siellä ei ole kielletty mollata nimeltä kilpailevaa tuotetta. Ensin se särähtää suomalaisella korvaan, mutta nopeasti siihen alkaa tottumaan ja sitä alkaa pitää aivan mahtavana. Että: Älä nyt hyvä ihminen mene Burger Kingiin syömään, sehän on ihan karmeeta kuraa. McDonalds, se ainoa oikea. Tai ehkä niillä on joku vähän fiksumpi pointti ja perustelu siinä mainoksessa, mutta tollai mä ne aina Amerikassa käsitin. Ja sitten menin ihan kiusallani Burger Kingiin.

Olen myös miettinyt, että pitäisikö mennä kulutusboikottiin, jos tuotteella on huono mainos? Että ehkä R-Kioskit YMMÄRTÄISIVÄT että niillä on ihan JÄRJETTÖMÄN huonot TV-mainokset jos niiden myynti yhtäkkiä laskisi paljon. L’Orealin mainokset ovat aina todella tyylikkäitä, vaikkeivät olekaan kovin kekseliäitä. Niissä mä aina ihmettelen sitä, miten ne varmaan maksaa sille näyttelijä Andie McDowellille ihan hirveesti rahaa että se on mukana niiden mainoksissa, mutta eivät viitsi investoida 15 euroa että vahaisivat sen viikset pois.

Paras mainos on sellainen, jonka jingle jää soimaan päähän. Niinku vaikka se yksi pizzamainos. Pizzaperjantai - Pizza uuniin ja festarit alkaa. Maku mehevä, niin hyvä ettei malta ees oottaa. Pahimmillaan alkaa tekemään ihan hirveesti mieli pizzaa ja kaupan päälle toi renkutus jää soimaan päähän koko päiväksi. Että olkaa hyvä vaan.

Ilmoja pidellyt

2009-11-19T18:13:00.002+02:00

Talvi yllätti Backlundin. Taas. Kun tuli ensimmäinen nollapäivä, en osannut yhtään pukeutua oikein. En ollut ennakoinut, joten patteritkin olivat asunnossa ihan kylmät, ja liikkuminen peiton alta ei todellakaan houkutellut. Enkä liikkunut. Äitiysloma – mikä ihana tekosyy. Mutta niinhän se menee: kun lokakuun ensimmäinen ”kylmä” päivä tulee (kun lämpötila on nollassa tai vain yhden asteen päälle), niin palelemme, emmekä suostu lämpimästä ulos. Kun maaliskuussa päästään takaisin noihin lukemiin, niin kuljemme kylillä takki auki ja pipo taskussa. Ensimmäiset kaivavat jo shortseja ja t-paitoja esille.

Juuri noin kauan mä pystyn luontevasti keskustelemaan säästä. Sen jälkeen hiljennyn, enkä osaa sanoa mitään. Tai ehkä osaisin, koska osaanhan katsoa ikkunasta ja nähdä millainen sää siellä on, mutta en osaa puhua ilman että tulee kova itsetietoisuuden ja teennäisyyden tunne. Kun alkaa puhua säästä, se tarkoittaa että ei ole mitään muuta mistä puhua, ja silloin mä aina ajattelen: miksi mä sitten juttelen tämän ihmisen kanssa?

Taksi on small talk –paikoista ongelmallisin. Joillakin taksikuskeilla on harjaantunut silmä, ja ne huomaavat heti yhden lauseen jälkeen onko asiakas sellainen, joka haluaa jutella vai ei. Ja ellei ole, niin kuskikaan ei juttele. Mutta kaikki eivät kehtaa olla taksissakaan hiljaa, ja he lähtevät jäykkään keskusteluun mukaan.
–No kylläpäs nyt tulikin kylmä.
-Juu. Ei olisi vielä viikonloppuna uskonut.
-Niinpä. Saas nähdä milloin tulee ensimmäiset lumet.
-Jaa-a, saas nähdä. Jokos sulla on tässä talvirenkaat?
-Juu, kyllä ne pitää ajoissa laittaa.
-Niinhän se on.

Sitten hetkeksi hiljennytään, kunnes taas jatketaan kaavamaista ja jähmeää jutustelua siitä, onko asiakas mahdollisesti itse jo vaihtanut talvirenkaat. Ja sitten pohditaan taas, että milloinkohan ne lumet oikein tulevat, ja sitten toinen huomauttaa, että Lapissahan niitä on jo tullut ja yöpakkasia myös. Tunnelma on vaivaantunut, ja sitten pitää feikata, että soittaa jonnekin, vain jotta ei tarvitsisi jatkaa teennäistä jutustelua.

Meidän on siis keksittävä uusi kansallinen small talk –aihe. Mikä sitten olisi niin neutraali aihe, että siitä voisi aloittaa harmittoman keskustelun? Ajankohtaiset aiheet ovat hankalia, sillä esimerkiksi politiikkaa tai vaikkapa vaalirahoitusta ei voi päivitellä, ilman että saa taksikuskilta palopuheen kirosanoilla höystettynä siitä miten järjestelmä on mätä, ja niin ovat poliitikotkin. Ei sellaista jaksa kuunnella keltään, mutta vähiten ventovieraalta. Aihe ei siis voi olla sellainen, josta jollakulla saattaa olla vahva mielipide, koska vaikkakin aatteellisuus on yhteiskunnallisesti tärkeää ja jopa ihmisessä viehättävää, se on small talk –tilanteessa yhtä helvettiä. TV-ohjelmista voi keskustella vain sellaisen kanssa joka sitä ohjelmaa katsoo, ja kirjoja on liian monta, jotta siitä saisi universaalin aiheen. Voisi tietysti kysyä onko toisella vaikka joulu- tai kesäloma- tai vappusuunnitelmia, riippuen vuodenajasta, mutta se on kovin henkilökohtainen asia, eikä toinen välttämättä halua sinulle kertoa sukunsa joulukirkkoperinteitä.

Niinpä mä nykyään feikkaan sen puhelun heti kun matka alkaa.

Tekosyy - mikä ihana tekosyy

2009-11-19T01:38:00.001+02:00

Mulla on yksi erittäin täsmällinen lahjakkuus, josta kuitenkin on aidosti hyvin harvoin hyötyä. Olen nimittäin asioiden oikeutukseen tekosyyn keksimisen mestari. Monilla (ainakin monella naisella) on joskus huono omatunto jostakin ostoksesta. Vaikka on täysin oikeutettua hemmotella itseään, niin moni soimaa itseään jo kotimatkalla. ”Se oli liian kallista”. ”Oikeasti en tarvitse tätä”. ”Minulla on jo kolmet melkein saman näköiset”. Tuon viimeisen kommentin kuulen viimeistään mieheltäni kun tulen kotiin TAAS mukanani mustat saappaat. Ongelma on tietysti siinä, että mieheni ei näe niissä eroa, vaikka minä näen erot hyvin selkeästi. Ja osaan selostaa miksi tarvitsin myös juuri nämä saappaat. (Esim. tietyt housut ja hameet eivät yhtään sovi tietynlaisen pintamateriaalin tai korkokorkeuden kanssa. Tietenkin).

No tässä muutamia: Elämme kovin epävarmoja aikoja, ja monet yritykset vähentävät väkeä. Jos minä ilmestyn töihin vanhoissa lumpuissa, niin ihan varmasti singahdan sinne yt-listan kärkeen, koska eihän asiakkaiden eteen mitään pulimummoa voi marssittaa. Siksi on siis ensiarvoisen tärkeää, että ostan muutaman uuden vaatteen. Tämä on investointi tulevaisuuteen.
Jos taas tulee ostettua vaikka joku hieman liian kallis vaateparsi, niin kannattaa ostaa siihen kylkeen vikkelästi toinen vaate, joka on halvempi, sillä silloin on keskimäärin käyttänyt ihan kohtuullisen määrän rahaan.

Entäpäs kun pitäisi lähteä lenkille, mutta laiskottaa ja tekisi mieli jäädä sohvalle katsomaan televisiota? Onnistuu. Pitää vain valita sarja tarkasti. Dokumentit (kuten ”4D: Äitini on lapseni isä” tai jotain) tietysti kannattaa katsoa sekä kaikenmaailman muut asiaohjelmat (näihin luetaan myös kaikki ne sisustus- ja remonttiohjelmat), koska niiden perusteella voi käydä asiantuntevasti keskusteluja hyvinkin kapeista aiheista (kuten siitä, miten tapettitarrakuvio helpoiten kiinnitetään tai kuinka saada 50 dollarilla uusi makuuhuone).

Monilla on saattanut kouluruotsi, -saksa ja ranska ruostua jo aikalailla, mutta jotta ne saattaa hyvällä omallatunnolla säilyttää ansioluettelossaan, niin täytyy taitoja verestää. No sehän käy kaikkein helpoiten katsomalla Beck-elokuvia tai sitä saksalaista saippuaoopperaa Lemmen Viemää SubTV:lta. Viel wichtiger als draussen läufen.

Näin pandemia-aikoihin kannattaa tietysti tankata myös lääketieteellinen perustietous, ihan varmuuden vuoksi. Itse opiskelen sitä Housen ja Greyn Anatomian kautta.

Tosi-TV:lle ei voi edes keksimällä keksiä mitään hyvää tekosyytä, koska se on kamalaa aivoja mädättävää scheissea (ellei scheisse ole tuttu sana, katso kielineuvot yllä). Niitäkin voi kuitenkin perustella puhumalla vaikeita: Tosi-TV:ssä näkee postmodernistisen yhteiskunnan meta-auktoriteettien sirpaloituneisuuden, ja mikäli sitä aikoo tarkastella dekonstruktion kautta, niin ohjelmia täytyy seurata deduktiivisesti. Tai jotain. Mutta eipähän kukaan tuon jälkeen kysele tarkemmin. Korkeintaan kysyvät, että kuka on sun suosikkityttö Unelmien Poikamiehessä (Mari). Tekosyy – mikä ihana tekosyy.

Musiikkisnobit

2009-11-15T19:58:00.003+02:00

Nyt – kypsässä 29 vuoden iässä – mä voin sen avoimesti tunnustaa. Mä en oikeasti hiffaa musiikkia mitenkään älyttömän paljon, en niin sanotusti tajua what all the fuss is about.

Jokaisella ihmisellä on joku tarina jostain TAJUNNANRÄJÄYTTÄVÄSTÄ biisistä, joka muutti heidän elämänsä. Musiikkisnobit jaksavat jaaritella pseudosyvällisiä jostain lyriikoista ja riffeistä ja tiesmiestä tuntitolkulla. Ne pitävät itseään aina vähän parempina ja mielenkiintoisempina ja syvällisempinä kuin muut ihmiset, vaikka saattavat olla oikeasti vähän luusereita, koska eivät varmaan itse osaa soittaa yhtään mitään.

Musiikkisnobit ovat sitä mieltä, että suositut bändit eivät voi olla hyviä, vaan korkeintaan voi kuunnella jotain Audioslavea, joka on kuitenkin tarpeeksi katu-uskottava vaikka myykin levyjä. Jos kuuntelee jotain muuta kuin Le Corps mince de francoise’a niin ne katsoo sua nenävartta pitkin ja tuhahtaa.

Kyllä mäkin voin tykätä jostain bändistä, ja minun on tiedetty jopa joskus käyneen keikalla tai ostaneen levyn, mutta todella harvoin se on sellainen elämää suurempi kokemus. Se on melodiaa ja sanoja. Se voi olla tosi lahjakkaasti tehty, mutta se on siitä huolimatta vaan melodiaa ja sanoja. Se on kivaa, ja se voi saada hyvälle tuulelle, tai kututuulelle tai kiukkutuulelle tai menotuulelle ja se sopii erittäin moneen tilanteeseen, mutta mä en ikinä jaksaisi analysoida mitään musiikkia. Mä voin myöntää, etten mä juurikaan kuuntele biisien sanoja... Huono ihminen? Huono musiikinkuuntelija, ainakin.

Murrerokki EI ole ihmeellistä. Se on sitä samaa iskelmärokkia mutta murteella.
Hevirokki ON monelle pelkkää örinää, silloinkin kun se ei ole sitä örinäheviä.
Se japanilainen rokki on vaan todella kiusallista.
Spice Girls, New Kids on The Block ja vaikkapa Herrey’s ovat kaupallista, mutta viihdyttävää!
Buuu musiikkisnobeille ja jee Nylon Beatille!

Myrsky ankkalammessa

2009-11-09T22:53:00.002+02:00

Ankkalammessa myrskyää. Hankenin ylioppilaskunnan nettisivuilla on käyty keskustelua Lucia-ehdokkaista, ja ei ShsWeb mitään muuta nettiforumia kummempi ole. Niinpä keskustelun sisältö on lähinnä tämä: ”Ehdokas X näyttää siltä että sen naaman yli olisi ajanut traktori”, ”enpä ole eläissäni nähnyt noin kamalia pärstöjä”, ”kauheita hirviöitä ovat löytäneet, mä oksennan” jne. Eli ihan perussettiä. Siitä raportoi Hufvudstadsbladet, ja kommenttia pyydettiin kaikilta tietysti Hankenin rehtoria ja varmaan Jutta Zilliacusta myöten (sitä pitää aina konsultoida suomenruotsalaisissa käyttäytymisasioissa). Folkhälsan (joka Lucia-kisaa järjestää) suuttui ja kauhistui (koska Lucia jos mikä on pyhää) ja paikalle huudetaan Amnesty ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja Jumala ja Stefan Wallin. Televisioon mennään sättimään sivuston päätoimittajaa (suomenruotsalaiseen ohjelmaan tietysti). Että kyllä he ymmärtävät että netissä on sananvapaus MUTTA SE EI SAATANA KOSKE LUCIA-EHDOKKAITA! Tästä draamasta puhuu nyt koko ankkalampi. Ja osa meistä kuolee melkein nauruun.

Netissä ihmiset kirjoittavat karmeaa paskaa, koska voivat kirjoittaa anonyymisti. Siis yhtäkään nettikeskustelua ei kannata lukea, jos ei tahdo itselleen megavitutusta sekä vakuuttavaa epäuskoa evoluutioon. Voisihan sitä luulla että esimerkiksi Hesarin nettifoorumia käyttävät ihmiset, jotka ovat fiksuja, mutta silloin ajattelisi väärin. On siellä varmaan fiksujakin, mutta enemmistö on idareita ja provoja. 90 % kerroista kun lukee jonkun uutisen yhteydessä kommentteja nettiforumilta, niin alkaa aika nopeasti läimimään itseään, koska ei muistanut että NETTIKESKUSTELUJA EI PIDÄ LUKEA. Sama toistuu tasaisin väliajoin, mutta se ei muuta siitä faktaa, että joka kerta se ottaa yhtä paljon päähän. Menee jotenkin usko ihmiskuntaan, kun (taas) joutuu huutamaan ääneen ”ei voi vittu olla näin tyhmää jengii!”. Mä en suosittele nettikeskustelujen lukemista kenellekään.

That said: niin se vaan on. Sananvapaus on tärkeä arvo, mutta siinä on armottoman typeryyden mentävä porsaanreikä. Ihmiset muuttuvat kamalan ilkeiksi netissä, enkä osaa sanoa mistä se johtuu. Puskista ammutaan, ja puretaan jotain omaa pahaa oloa ja kateutta ja vihaa. Lukekaapa joskus Markkinointi & Mainonta –lehden nettifoorumia. Siellä hämmentyy miten ilkeästi mainosalan ihmiset toisistaan puhuvat netissä. Kasvotusten ovat varmaan ihan kivoja.
Jos ihminen esiintyy julkisuudessa, niin jotakuta alkaa aina vituttaa. Voit loppuun asti yrittää olla kiva ja miellyttää kaikkia, mutta voit laskea sen varaan, että jokaista fania kohtaan on kaksi jotka kirjoittavat nettiin jotain paskaa. En usko, että kukaan julkkis googlaa itseään. Ensimmäinen kerta opettaa. Et löydä julkista henkilöä, josta ei jossain kirjoitettaisi ihan kamalaa paskaa. Ei tietenkään ole huippumahtavaa kun joku kirjoittaa että on tyhmä, ruma, läski fasistihuora tai jotain, mutta niin se menee. Jollakulla oli todellakin niin paha olla, että hänen täytyi parantaa oloaan oksentamalla jonkun vieraan julkkiksen päälle netissä. Ja jos ei hänellä sen parempaa tekemistä ole, niin silloin häntä pitää ennemmin sääliä kuin kovasti vihata. Ei kaikkia pidäkään miellyttää, ja se on sitä paitsi mahdotonta.

Mutta takaisin näihin Lucia-ehdokkaihin. Kyllä hekin tiesivät kun ehdokkaiksi ryhtyivät, että heistä tulee pienimuotoisia julkkiksia ankkalammikossa. On tosi koomista, että kun paskaa kirjoitetaan Mikael Jungnerista, rehtorista, jostakin proffasta, Stefan Wallinista, Calle Haglundista tai ylioppilaskunnan hallituksesta tai jostakusta muusta semijulkkiksesta niin se on kaikkien mielestä ihan ok, eikä kukaan koe, että asiaan tarvitsee puuttua. Mutta sitten kun kirjoitetaan Lucia-ehdokkaista, niin asia raportoidaan päivätolkulla jo valtakunnanmediaa myöten. Ei tän suomenruotsalaisempaa draamanäytelmää voisi edes keksiä fiktiokirjailija. Jos suostuisin käyttämään blogitekstissä hymiöitä, niin tähän tulisi sellainen. Ehkä jopa sellainen joka hekottaa suu auki.

TV-ekspertti

2009-10-29T17:41:00.001+02:00

Tehtiin tunnin lenkki äsken vauvan kanssa. Se nukahtaa vaunuihin niin hyvin, että nukkuu vielä kotonakin. Kuorin sen haalareista ja vaunuista vasta kun se alkaa huutamaan, antaa sen goisata siellä rauhassa niin kauan kuin haluaa. Nyt on se hetki, joten mamma ehtii vähän bloggaamaan.

Toi vaaveli on ihana, ja mä oon ihan mutsi. Tai oonhan mä koko ajan tiennyt, että mut on tehty äidiksi, mutta kaikki muut eivät ehkä ihan heti olisi niin ajatelleet. Nää ekat kuukaudet ovat menneet aika paljon himassa, mitä nyt neuvolassa, mummolassa ja Sähkötalon Robertsissa välillä käydään hengaamassa. Tahti on hidastunut. Ekaa kertaa oltiin kahdestaan Miehen kanssa poissa kotoa pari viikkoa sitten. Miehen ystävä meni naimisiin, ja olimme häissä. Ne olivat onneksi Helsingissä (eikä jossain jumalan selän takana, niin kuin monet ystäviään vihaavat pariskunnat hääpäissään tuppaavat juhlansa järjestämään), joten tiesin pääseväni vartissa kotiin jos liian kova ikävä yllättäisi. Se ehkä auttoi psykologisesti, ja mä sinnittelinkin (ja kykenin omasta mielestäni vähän pitämään hauskaakin) monta, monta tuntia. Kolmen tunnin kohdalla lähetin ekan tekstiviestin (”moi, miten siellä menee?”. Ihan niin kuin ei vauvaa hoitava äitini olisi ilmoittanut jos menisi muuten kuin hyvin), mutta jossain seitsemännen tunnin kohdalla en enää kestänyt, vaan oli lähdettävä kotiin. Olin kuitenkin itsestäni aika ylpeä, että kestin noinkin kauan, ja kykenin juttelemaan muiden häävieraiden kanssa muustakin kuin jekkuvauvani oppimasta tempusta (jossa kakataan kovaäänisesti silloin kun vieras hiljentyy ihastelemaan). Ja MÄ en sentään meistä kahdesta ollut se, joka esitteli muille digikamerasta vauvan kuvia (sekä mun supistuskuvia synnytyssalista).

Kotona kuluu paljon aikaa, ja suuri osa siitä kuluu sohvalla. Tiesittekö että vauva voi syödä tuntitolkulla? En mä sitä kyllä ollut ihan hiffannut, että jos imettää, niin se on välillä helposti kolmenvartin ruokailu. Nyt tiedän. Ja nyt osaan varautua. Mä otan kaikki universumin ohjelmat nauhalle, ja tuijaan niitä kun vauva syö. Sikspä olen myös ryhtynyt katsomaan myös realitya, joka ennen on mun mielestä ollut halpaa, saitojen kanavien paskaa. Ja onhan se vieläkin, mutta siitä huolimatta nyt katson monia sarjoja. Ja joka ikisen jakson. Osa on itse asiassa aika hyvin toteutettu (noin niin kuin tv:n tekijän näkökulmasta).

Kansainvälisiä formaatteja on tietysti vaikea tehdä Suomessa ilman että mukaan tulee tietty määrä myötähäpeää, mutta moni suht koukuttava silti.

Esimerkiksi Unelmien Poikamies on mun mielestä suhteellisen onnistunut toteutus! Siis formaattinahan se on kamala, ja kilpailijatytöt ovat aika persoonattomia (minkä sille voi, että kun kerran katsoo Rock of Lovea, niin on tottunut tiettyyn hulluusstandardiin, joka tuo viihdesisältöä paremmin kuin keksityt juonenkäänteet). En myöskään usko, että se Unelmien Poikamies ihan oikeasti on yksityispankkiiri, koska Seiska (ja ne tietää!) kertoi, että sen vuositulot viime vuonna oli tyyliin kymppitonni. Se on varmaan joku glorifioitu puhelinmyyjä, joka kutsuu itseään yksityispankkiiriksi, koska se kuulostaa aika hyvältä. Oli miten oli, on se parempi kuin 2-kymppinen strippari (niin kuin viimeksi). Mun suosikkityttö on Mari. Se vaikuttaa normaalilta ja fiksulta. Toisaalta se vaikuttaa niin normaalilta ja fiksulta, että tavallaan ei ehkä haluaisi että se alkaisi olemaan sen Hannun kanssa, vaan ottaisi jonkun paremman. Mun inhokit ovat jo pudonneet pois, mikä on vähän tyhmää, koska yksi ärsyttävä vittupää pitäisi aina jokaisessa sarjassa pitää mukana loppuun asti.

Diilissä mun suosikki on (siis tietty Hjalliksen jälkeen) on Heidi, se vaalea nainen. Selkeästi se on reippain ja kekseliäin ja ahkerin. Jethro oli ehdottomasti myös omalla tosi oudolla tavallaan mun suosikki, mutta sitten tuli viime jakso. Joukkueiden piti olla ”humoristisia ja tajunnanräjäyttäviä”. Niin Jethron mielestä se tarkoittaa turkulaisvitsejä. En mä voi koomikkona tukea sellaista toimintaa. Sitten se ei edes kerro niitä ikään kuin itsestään, joka olisi voinut tehdä niistä edes vähän huvittavia, vaan kertoo ne MATISTA JA TEPOSTA! Pendolinojuna takaisin Turkuun lähtee raiteelta 10.

Musta on hauskaa, että Hjalliksella on avustamassa Keijo Säilynoja ja Helena Jotain. Jos pitäisi keksiä kaksi ammattia, joiden edustajia ehkä tyypillisesti pidetään tyhminä, niin moni vastaisi varmaan jääkiekkoilija ja malli. Ja juuri ex-jääkiekkoilijan ja ex-mallin Hjallis on valinnut neuvonantajikseen. En mä sitä dissaa, mistä mä tiedän mitä bisnesvelhoja ne ovat, mutta oli vaan skenaariona hauska. Mahtavan sketsin elementit.

Ai niin. Syötin vauvan ja laitoin päikkäreille jo tossa aikaisemmin (ettei joku nyt luule, että se makaa vieläkin tuolla eteisessä vaunuissa nukkumassa).

Lisäksi olen alkanut seuraamaan Muodin Huipulle’a (taipuu huonosti). Mä en ymmärrä muodista yhtään mitään, enkä osaa arvostella niitä tekeleitä suuntaan jos toiseenkaan (yleensä mun mielestä kivoja on just ne, jotka sit viskataan sieltä kisasta ulos). MH:ssa on myös heti kättelyssä pudonnut paljon niistä oudoista tyypeistä ulos (kuten Achilles ja sitten se vanhempi nainen), ja kai se ohjelma mukamas onkin enemmän siitä muodista ja niistä vaatteista kuin niiden ihmisten persoonallisuuksista. Höh.

Luin myös Ella Kannisen haastattelusta Me Naisissa että on tulossa Talo Ranskassa –ohjelma. Googlasin sen heti, koska mä ihan oikeasti olisin hakenut siihen, mutta hakuaika olikin mennyt jo toukokuussa. Avauduin siitä Facebookissa, ja kaverini lohdutti kommentoimalla: ”Niin mut siis sen talon saa tyylin viikoks LAINAAN. Eli aika pompöösi nimi lomalle vuokramökissä”. Se on tietysti totta, mutta mä voisin sit puhua siellä mökissä sen viikon ranskaa. Kävisin jossain boulangeriessa ostamassa leipää, ja joisin vaan vin blanc ja söisin fromage koko sen viikon. Ja ranskalaisuus ON pompöösiä.

Kaverini on telkkarissa töissä, ja ehdotinkin hänelle, että tuo olisi loistava uusi ohjelmaidea. Julkkisversio Talo Ranskasta -ohjelmasta, ja sillai että siellä talossa asuttaisiin. Vähän niin kuin BB, mutta siellä sekoilisi just kaikki suosikkijulkkikset niinku vaikka Martina ja Tuksu (ja mä, koska haluaisin siihen myös). Ja sit taivutettaisiin verbejä. That's just good TV.

BB:tä en ole alkanut katsomaan. En oo vielä valmis mädättämään mun aivoja niin totaalisesti.

Luomuintoilijat

2009-10-27T19:53:00.002+02:00

Mä synnytin pari kuukautta sitten. Synnyttäminen ei ole huippuhauskaa, mutta ihan mahdollista. Ajankohtaisuuden vuoksi mun tuli seurattua keskimääräistä aktiivisemmin synnytysuutisia. Kesällä puhutti kivunlievitys. Kätilöt olivat porukalla sitä mieltä, että synnytyksiin puututaan lääketieteellisesti liikaa. Eli naiset ottavat liian herkästi kivunlievitystä synnytyksessä, ja että sisulla ne ovat naiset ennenkin synnyttäneet. Halutessaan terve nainen voi synnyttää ilman lääkitystä, sanottiin. Halutessaan. Vähän niin kuin olisi huono äiti, jos ei HALUA kivuliasta synnytystä, ja jos ei halua elinikäisiä traumoja kokemuksesta joka oikeasti on tehty aika epäinhimilliseksi. Uskokaa vaan, Luonto-Äiti ei koskaan ITSE synnyttänyt.

Miksi juuri synnytys on niin pyhä? Miksi juuri synnytys on se, missä ei saisi turvautua länsimaisen lääketieteen parhaimpiin keksintöihin, jotka todetusti eivät vahingoita lasta millään tapaa? Ei hammashoitajayhdistyskään kirjoita Hesariin sivunmittaista mielipidekirjoitusta siitä, että kyllä ihmisten enemmän pitäisi selvitä juurihoidot ilman puudutusta. Että kyllä muuten terve potilas HALUTESSAAN sen kestää ihan hyvin.

Synnytyskipua voidaan helpottaa myös muilla tavoilla, sanovat luomuasiamiehet. He listaavat tapoja akupunktiosta äänenkäyttöön. Joo okei, mutta sen mä sanon, että kyllä siinä saa aika hemmetisti hyräillä, että synnytyskipu lievenee. On kuulema asenteesta kiinni, viitsiikö synnyttää ilman lääkkeitä. No onhan se asenteesta kiinni myös että aikooko kärsiä päänsäryn ilman buranaa, mutta olisi aika typerää jättää ne ottamatta jos muuten tuntuu että pää halkeaa.

Jos joku haluaa ja kykenee luomuna synnyttämään, niin sehän on mahtavaa! Siinä on tosi kova mimmi. Luomutavan puolestapuhujat ovat sitä mieltä, että ilman kemikaaleja synnytys voi olla mahtava kokemus. Mun mielestä synnytys oli mahtava kokemus kemikaaleista huolimatta. Tai siis pikemminkin niiden ansiosta.

Vaalirahasta taas

2009-09-28T23:32:00.002+03:00

No niin, tässä viime viikkoinen Radio Aallon radiokolumnini. Pakko postata tää nyt kun tää on ees vähän relevantti, kun kohta pääministeri kuitenkin eroaa koska se sai korruptiolautoja.

Vaalirahoitus

Voisi kuvitella, että äitiyslomalla on aikaa lukea vaikka päivän lehti. Hei haloo, onhan se nyt sentään äitiysLOMA. Mutta ei: syöttöjen ja minipäikkärien ja vauvan pussaamisen välissä ehtii selata ehkä Hesarin ykkösosan korkeintaan. Toisaalta, entisenä uutisaddiktina oon myös huomannut, ettei se aina haittaa, koska hesarien politiikkasivut ovat olleet suht identtiset sitten viime vuoden kevään. Joka päivä kirjoitetaan vaalirahoituksesta, ja siitä että taas on joku uusi maailmanlopun kepusäätiö fiflannut fyrkkaa jollekin ehdokkaalle. Yttyhyy, on se kamalaa että vaaliehdokkaille annetaan rahaa, kyllä niiden pitäisi jokaisen maksaa kaikki omasta pussista, koska jos joku antaa niille tonnin, niin se tarkoittaa, että sen politiikon pitää heti kaavoittaa sille antajalle joku nakkikioski, koska sen antajan serkku on makkarayrittäjä ja eeeeiiiiii tää oon niin kauheeta ja korruptioo! Nyt äkkiä hätiin tänne joku EU, ETYJ tai Interpol tai joku!

Mutta kyllähän meillä menee aika hyvin, sillä samaa aikaa toisaalla: Italiassa ei saada hallitusta kumoon, ei sitten millään. Siellä pääministeri Silvio Berlusconi saa sikailla ja käydä huorissa ja ennakkosensuroida medioita ja järjestää itselleen laillisen syytesuojan kaikista rötöksistään, ja vuodesta toiseen jatkaa pääministerinä. Täällä saadaan hallituksenkaatokeskustelu aikaan siitä, että joku on lahjoittanut vaalikampanjaan laillista rahaa tai ostanut tukimielessä jonkun taulun.

Berlusconi nimittää ministereiksi ja parlamentaarikoiksi ties mitä tissimuijia. Täällä jos ees vähän yrittää tekstailla sellaisen kanssa, niin saa kenkää hallituksesta.

Koko tämän vuoden vaalirahauutisointi on ollut kokonaisuudessaan kovin hämmentävää. Firma, jolla ei ollut oikeastaan kovin paljon rahaa, lahjoitti sitä muutamalle vaaliehdokkaalle, ja jostain syystä myös Tapani Kansalle. Kukaan ei tarkkaan tiedä kuka ne päätökset teki, mutta oli se kuka tahansa näistä epäillyistä, niin on aika varmaa että häntä tituleerataan ”kohuliikemieheksi”, vaikkei koskaan aiemmin mitään kohua olisi aiheuttanutkaan. Sitten kävi ilmi että oli saunottu ja Kuntien eläkevakuutuksen toimitusjohtaja irtisanoutui. Sitten tapeltiin siitä, että mikä puolue kertoo lahjoittajansa ensimmäisenä, ja muut puolueet tappelivat siitä, kuka ensimmäisenä ehtii dumaamaan tietyt rahalahjoitukset moraalittomampina kuin toiset. Ja sitten kaikki antoivat melkein kaikki rahat takaisin.

Tästä ihmeellisesta, sekavasta syystä nyt halutaan uudet eduskuntavaalit. No ties vaikka järjestettäisiinkin. Vaalien järjestäminen tietysti maksaa jo valtiollekin yli 10 miljoonaa euroa, mutta demokratia on kallista. Media varmasti hyppää tähän kärryyn nopeasti, koska kyllähän ne epämääräisesti tai ei-epämääräisesti hankitut vaalirahat melkein kokonaisuudessaan valuvat juuri niille, medioille, mainostuloina.

Mutta joo, nyt barrikadeille! Jatketaan tätä loputonta jeesustelua, ja jätetään sitten loppujen lopuksi vaaleissa äänestämättä. Sillä tavalla just se demokratia toteutuu.

Vauva-arkea

2009-09-25T09:43:00.000+03:00

Juuri kun tämän aamun radiokolumnissani Radio Aallolla ehdin manata, ettei Hesaria ehdi vauvanpussailulta ja syöttämiselta ynnä muulta enää lukea kunnolla, niin vauva vetää parin tunnin aamu-unet juuri sopivasti. Mamma ehtii lukea Hesarin, Nyt-liitteen ja edellisen Imagenkin loppuun.

On yllättävää miten vähän saa aikaiseksi äitiysloman alussa. Periaatteessahan vauva nukkuu aika paljon, mutta ei tässä silti romaania kirjoiteta tai lueta jättipitkää ”nämä pitäisi lukea” –listan kirjoja. Välillä pyöräyttää pesukoneen tai kirjoittaa kolumnin (ne on pakko, koska niillä on deadlinet), mutta muuten on kyllä parempi jättää suunnitelmat ja aikataulut tekemättä. On ihan tarpeeksi hankalaa ehtiä tiettyyn aikaan vaikkapa neuvolaan. Jos naisilla kestää lähteminen kauan, niin kauan se kestää vauvoillakin. Kun on vihdoin lapsi kärryssä, niin eikös se töräytyä jotkut jättischeisset ja sit se pitää vaihtaa ja ehkä syöttää ja ihan hyvä jos keretään siihen klo yhdeksän neuvolatapaamiseen joskus puolen päivän aikaan.

Too much information –raja on myös äitiyden myötä hävinnyt kovin vikkelästi. Ihan surutta voin kertoilla ihmisille vaikkapa aroista nänneistä tai imettämisestä, ilman että käy mielessäkään, ettei kaikki ehkä halua jutella mun tisseistä. Outoa. Mä alan vähän tajuamaan, miksi sähkötalon Robert’s Coffeessa ja Sanomatalon Wayne’sissa ja muissa vauvakahviloissa aina on niitä äitejä ja vauvoja porukoissa.Koska kukaan muu ei kestä niitä.

Diili ja jekkuvauva

2009-09-11T22:51:00.002+03:00

Amerikan Diili loppui, mutta maanantaina alkaa Suomen Diili. Jos olisi pakko osallistua tosi-tv-ohjelmaan, niin ehkä Diili olisi sellainen, mihin voisi osallistua. Mutta Suomessa se ei tietysti ole ihan yhtä hehkeää kuin Donald Trumpin versiossa. Uusin kausi oli kuvattu Los Angelesissa, mutta edelliset New Yorkissa. Siellä asutaan jossain penthousessa Viidennellä Avenuella ja voittaja saa johtajapaikan miljardifirmassa. Suomen versiossa asutaan ahtaissa hotellihuoneissa ja voittaja pääsee myymään asuntoja Sipoosta.

Tietenkin Amerikassa on amerikanmeininki ja Donald Trump on varmasti aika omaa luokkaansa show miehenä ja Diili-konseptin kehittäjänä. Ja amerikanmeininkiä henkivät myös kilpailijat. Niitä on hakenut kisaan jotain miljoona, ja kisaajat ovat tyyliin opiskelleet sekä Harvardissa että Yalessa, ne ovat ammatiltaan juristi, ekonomi ja aivokirurgi samaa aikaa ja ne näyttävät ihan malleilta. Suomessa tähtikisaaja on just joku Juuso, nelikymppinen piirimyyjä Joensuusta.

Mä olen kuitenkin aika vakuuttunut, että Hjallis on Suomen mittakaavassa varmaan aika hyvä Diili-vetäjä. Sarasvuokin oli tietysti ihan otollinen, mutta kun se oli niin kovin lempeä. Se ei koskaan antanut potkuja sanomalla ”Sä saat potkut”, vaan muotoili sen aina jotenkin ”minä vapautan sinut”. Ei ilkeästi tietenkään saa oikeassa maailmassa erottaa, mutta televisiossa kyllä. Sehän on koko homman nimi. Mä luulen että Hjallis on tarpeeksi tv-ilkeä. Mainoksessa se esitteli side kickinsä, jotka ovat sen morsian Helena ja Jokereiden toimari Keijo Säilynoja. Siis ex-malli (nykyinen mikä?) ja ex-lätkänpelaaja (nykyinen mikä?). Toisaalta Donald Trumpilla on sen tytär ja sen poika. Eivät nekään ehkä alunperin pelkällä tittelillä vakuuttaneet. Enkä mä suinkaan tiedä morsiamen ja lätkänpelaajan bisnesvaistosta mitään, voivat olla ihan lyömättömiä for all I know.

Mä lupasin itselleni, etten taannu sellaiseksi ”en osaa puhua mistään muusta kuin vauvastani” –äidiksi, mutta kyllä mä makeimmat naurut tänään sain siitä, kun Pötkis pissi iskänsä jalalle matkalla pesulle. Pieni jekkuvauva se on.

Paras syy ikinä

2009-09-08T11:48:00.001+03:00

Tällä kertaa blogihiljaisuudelle on erittäin hyvä syy. Olen tuijotellut nukkuvaa vauvaa. Toissaviikolla siis H-hetki koitti, ja synnytin maailmaan esikoistyttären. Synnyttäminen ei ole ihan huippukivaa, mutta yllättävän nopeasti sen kivun unohtaa. Nyt on jo sitä mieltä, että sen voisi tarpeen tulla tehdä uudestaan. Todella kliseistä, mutta kun ne nostavat vauvan makaamaan siihen rinnalle, niin ei sitä enää edes ajattele, että puski juuri meloonin epäinhimillisen ahtaasta paikasta. Nyt mä pääsen siis täysvaltaiseksi jäseneksi siihen äitikerhoon, missä verrataan synnytystarinoita.

Hämmästyttävää on, miten sitä saattaa vaan tuijottaa nukkuvaa vauvaa. Ensimmäiset päivät meni tuijotellessa, hyvä että malttoi itse välillä vessassa käydä. Laitoksella sai onneksi kärrätä vauvaa mukana sellaisessa häkkisängyssä joka paikkaan, eli tuijottelua ei tarvinnut katkaista esimerkiksi vaikka aamiaisen takia. Nyt Pötkis heräilee, joten mamma pitää rientää. Ja vaikkei heräilisikään, niin meen nyt tuijottelemaan sitä.

Antti Ruuskanen ja Marian Keyes (erikseen)

2009-08-23T21:34:00.002+03:00

Siis onko Antti Ruuskanen ehkä ihanin ikinä?! Ekaa kertaa näin sen haastattelun pari päivää sitten, ja siitä tuli välittömästi mun suosikki! Kuka muu urheilija saa omalla haastattelullaan katsojan ilahtumaan ja näin hyvälle tuulelle?! Ei kukaan, ei varmasti! Mä olen nyt ehdottomasti Antti-fani, koska se on reippain ja hyväntuulisin ja paras-asenteisin (vrt. esim. Evilä) urheilijoista. Ihana. Ihana ihana ihana.

Aargh, hävettääkö ikinä mitkään kirjat? Olen siis rehellisesti huomannut viimeisen parin viikon aikana ihmeellisen heikentymisen keskittymiskyvyssä. Kirjan lukeminen ei onnistu, koska en pysty keskittymään, enkä jaksa paneutua mihinkään. Mutta kappas, kirjastossa käydessäni päätin testata täysin aivot narikkaan -lukemista. Lainasin uusimman Marian Keyesin kirjan. Ja sain sen luettua! Mutta onko teillä ikinä sellaista tilannetta, että häpeätte lukemaanne kirjaa? Mulla yleensä kulkee kirja aina mukana laukussa, mutta jotenkin aina nolotti ottaa esiin toi kirja missään yleisellä paikalla, missä ihmiset näkivät mitä luki. Marian Keyes on siis mun häpeäkirja.

Kirja itsessään oli ihan ok ja viihdyttävä perinteisellä chick lit -tavalla, mutta mä luulen, että Keyesille annetaan nykyään ihan totaalisen vapaat kädet kirjoissaan. Joka ikinen sen kirjoista on aina best seller, joten sen tekstejä varmaan ei edes lueta läpi, lähetetään vaan suoraan painoon. Tää kirja oli päälle 670 sivua, ja puolet oli täysin irrelevanttia tarinalle. Jos kirjailija olisi kuka tahansa muu, niin varmasti olisi joku kustannustoimittaja vähän toimittanut, mutta ei nyt. Kai siihen vaan on totuttava. Ja tietty pyrittävä, jos olisi kirjailija.

Lotta osaa

2009-08-14T20:30:00.002+03:00

No TAAS tällanen. Mutku Facebook pakottaa. Ja kun en saa tehtyä MITÄÄN. Keskittymiskyky on yhtä hyvä kuin kultakalalla. Mun äiti väittää, että se johtuu siitä, että on henkisesti valmis saamaan lapsen ulos kropasta, niin jotenkin ei malta edes oikein istua aloillaan tekemässä yhtä asiaa viittä minuuttia kauempaa. Yritin lukea jotain Remes-kirjaa, kun ajattelin, että se on sentään vauhdikas, ja dekkari vie mukanaan, ilman että kauheasti tarvitsee käyttää aivojaan. Wrong. Mulla on ollut se nyt kesken varmaan kolme viikkoa, ja oonkohan ehkä sivulla 80. Muutenhan tollaisen lukee päivässä! Ja tiedän kyllä, että äitiysloman to do -listalle ei kannata varata sen kummemmin kirjoittamatonta gradua kuin lukematonta romaanikasaa, mutta ajattelin, että sentään nyt ENNEN kuin pötkylä tulee, niin voisi vain nauttia vapaasta ja lukea. Mutta ei. En oikein jaksa katsoa televisiotakaan ilman, että esimerkiksi teen sudokua tai jotain samalla. Mä luin jostain, että odottavien äitien aivot kutistuu, mutta että ne palaa sitten ennalleen ja jopa paremmiksi joku aika synnytyksen jälkeen. Mä oon nyt ihan varma, että se pitää paikkansa (Okei, joo, tutkimus oli tehty rotilla, mutta ainakin sit selviän labyrintin läpi paljon nopeammin synnytyksen jälkeen).

Googleta hakusanoilla: "(nimesi) osaa" (esim. "Gunnar osaa") ja kopioi viestiin 10 ensimmäistä tulosta. Näin saat tietää itsestäsi jotain mitä et ole vielä tiennyt. Muista laittaa hakusanaan lainausmerkit mukaan.

Lotta osaa mitä vain.

Lotta osaa kaiken (siis näiden kahden jälkeen pitäisi vielä löytää muita?)

Lotta osaa kirjoittaa hienoja kappaleita.

Lotta osaa asiansa.

Lotta osaa söpöillä (Tässä vaiheessa ollaan jo varmaan sivulla 7 Googlen hakutuloksia, ja poistettu on noin 400 kertaa ”Lotta osaa mitä vain”)

Lotta osaa jo hienosti jäljestää (Lotta on siis lähestään ekslusiivisesti joko Astrid Lindgrenin satuhahmo tai koira. Fabulous).

Lotta osaa jo ihan itse pysyä poissa keittiöstä (Google valehtelee)

Lotta osaa käskyt: Istu, maahan, kieri, anna tassu ja hyppää. (Mmh. Välillä.)

Lotta osaa ulkoa koko konsertin ohjelmiston.

Lotta osaa tanssia, ja hän on siinä parempi kuin muut. (Pakko myös kirjoittaa tuosta seuraava lause, koska se SELVENTÄÄ tota edellistä niin hyvin: ”Lotta tanssii tylsällä työpaikallakin ja näyttää, että työ sopii roboteille, ei ihmisille”. Niin tietysti.)

Kohumeppi

2009-08-12T19:28:00.002+03:00

Edelliseen postaukseen ja sen kommentteihin viitaten: Selvä enemmistö (rofe vs- rode –kysymyksessä 100%) tästä empiirisen tutkimuksen otoksesta, ovat sitä mieltä, että lapsena todellakin leikittiin ROFEE ja polee, ei suinkaan Rodee ja polee. Voidaanko me vaatia oikaisua Hesarissa? Ja voinko mahdollisesti allekirjoittaa sen meidän kaikkien puolesta? Ja onkohan mulla TODELLAKIN liikaa vapaa-aikaa näin äitiyslomalla, kun tällaisia ehdin ja jaksan päivätolkulla pohtia?

Mua on alkanut vähän kiinnostaa, missä se venäläinen mysteerilaiva on. Arctic Sea on sen venäläisen rahtilaivan nimi, jonka kimppuun ensin tapahtui mystinen hyökkääminen (naamiomiehet vaan ilmestyivät laivalle, ja ilmoittivat olevansa huumepoliisista mutta sitten olivatkin kaappareita, mutta ehkä kaappasivat väärän laivan? Tä?), ja joka nyt on tyystin hävinnyt. Tää kuulostaa NIIN joltain Remes-romaanin ekalta luvulta. Missä se laiva on? Ja miksi Venäjän TURVALLISUUSPALVELU etsii sitä? Onko se upotettu vakuutusrahojen toivossa, vai jotain VIELÄ oudompaa? Mä odotan, että salaliittoteoreetikot alkavat keksiä hyviä tarinoita!

Ja Riikka Manner on nyt sitten jo KOHUmeppi. Manner-parka. Helpolla heltiää nykyään toi kohu-etuliite. Ei tarvitse edes näyttää tissejään Hymy-lehdessä tai panna jotain julkkista salaa. Ihan riittää, että on kolmekymppinen poliitikko, joka on perheessä se, joka edustaa sitä sukupuolta joka perheenlisääntymisprojektissa on se, joka joutuu synnyttämään. Täytyy sanoa, että oli valtavan hävettävää kun häntä pari viikkoa sitten ihan lynkkausmeiningillä oltiin lyttäämässä, siksi että oli kehdannut hankkiutua raskaaksi, vaikka oli vaaleissa ehdolla. Äänekkäimmät nettikeskustelijaääliöt vaativat jopa hänen eroaan. Eivät sitten kuitenkaan vaikka Jyrki Kataisen eroa vaatinut, vaikka se on ministeri, ja saa myös saa lapsen syksyllä.

Rode vs Rofe

2009-08-10T21:58:00.003+03:00

Uusin Vares oli arvosteltu tänään Hesarissa (tai siis arvosteltu ja arvosteltu, mutta oli siitä jotakin kirjoitettu), ja artikkelin otsikko oli Rodee ja polee. Tällä viitattiin lastenleikkiin, mutta onko teistä oikeasti kukaan leikkinyt Rodee ja polee? Me kyllä leikittiin aina Rofee ja polee. Onko tässä jotain alueellisia eroja Helsingin eri kaupunginosien välillä tai jotain? Rodee, phyh. Rodehan on roskis. ROFEE ja polee on se oikea leikin nimi. Vai?
Aamulla ennen yhdeksää olin myös saanut jo kaksi viestiä siitä, että mua kutsutaan Hesarissa "näyttelijäksi". Oon mukana tämän illan Tuomio-ohjelmassa kakkosella klo 22.05, ja TV-sivun nostolla mut oli mainittu näyttelijäksi. Mutta HS:han on kyllä arvostettu lehti, eli riittäisköhän toi jatkossa CV-merkinnäksi? Eli voisinkohan mahdollisesti hakea nyt töitä teatterista tai jostain leffasta, ja viitata Helsingin Sanomiin? Salkkareihin en voisi hakea, koska ei ne tyypit jotka siellä ovat mukana ainakaan näyttelijöitä ole.

Wikipediasta, päivää

2009-08-05T14:31:00.002+03:00

Aika äitiyslomalla ENNEN kuin vauva tulee on vähän tylsää. Tää on vähän niin kuin loma, mutta ei oikein voi tehdä kauheasti juttuja. Jumpat ja pidemmät kävelyretket (siis pidemmät kuin esim meiltä kotoa Stockalle) on pitänyt jättää, ja koko ajan on kovin levoton olo. Ei malta istua paikallaan ja keskittyä kirjaan tai leffaan, vaikka se on yleensä ihan parasta. Mutta sitten onneksi löytyi joku tällainen tehtävä Facebookista, ja saahan sitä aikansa näinkin kulutettua:

...mene Wikipedian sivuille ja vastaa kysymyksiin klikkaamalla vasemmassa valikossa olevaa "Satunnainen artikkeli" -kohtaa. JA EI SITTEN HUIJATA!

01. Mitä pelkäät?
Samaelia. Samael on vuonna 1987 Sionissa, Sveitsissä perustettu industrial metal -yhtye, joka soitti vuoteen 1995 asti black metallia. Ei siis liene luonnotonta, että sitä pelkää. Sillä taitaa jo olla ihan oma latinankielinen sanakin. Samaelofobia, varmaankin.

02. Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle?
Kai Kustaa Vähäkallion, joka kylläkin valitettavasti on jo kuollut. Eläessään hän omisti Kytäjän Kartanon, mutta yhtenä yönä menetti hermonsa maillaan ilmeisesti luvatta yöpyneeseen kolmikkoon, ja toimitti heidät pois päiviltä. Tätä henkirikosta kutsutaan ihan yleisesti Kytäjän kolmoissurmaksi. Vähäkallio vietti 12 vuotta kuritushuoneella, ja päästyään vapaaksi ampui itsensä. Että ihan näin lupsakkaa seuraa ajattelin ottaa mukaani autiolle saarelle.

03. Mitä haluaisit häälahjaksi?
No daaah, mitä nyt KUKAAN haluaa häälahjaksi? Ignati Mošegovin tietysti. Hän oli Suomessa asunut komilaissyntyinen poliittinen emigrantti sekä komien historian ja kulttuurin tutkija, joka kuoli vuonna 1965. Mošegovin Suomessa vuonna 1924 ilmestynyt muistelmateos Idän hiidenkattilassa julkaistiin komiksi käännettynä syktyvkarilaisessa Voivyv kodźuv -kirjallisuuslehdessä vuonna 1992. Please, on NIIN nähty, että laittaa lahjalistalle jonkun boolimaljan tai leivänpaahtimeen. NIIN nähty.

04. Mitä palvot?
Korpijärveä, joka on järvi Mäntyharjun kaakkoisosassa Etelä-Savossa. Ja miksi palvon? No onhan se pinta-alaltaan Suomen 116. suurin järvi.

05. Mistä näet unta ensi yönä?
Kuten joka yö, Malminkartanosta. Tämä Helsingin luoteisnurkassa sijaitseva kaupunginosa on saanut nimensä juuri tämän kartanon alueella sijainneista malmikaivoksista, jotka ovat tosin lopettaneet toimintansa. Ja hei, onhan Malminkartanossa toiminut Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitos 1946-1979!

06. Mitä ostaisit, jos sinulla olisi varaa?
Zygmunt Smalcerzin. Olen aina halunnut omaksi puolalaisen entisen painonnostajan, mutta kun ei ole ollut varaa. No lauantaina on onneksi taas lotto.

07. Mistä aiheesta kirjottaisit kirjan?
Röyhelökotingasta. Läheisimpäni tietävät intohimoni lintubongailuun ja muutenkin kaikkeen eläinkuntaan ja luontoon liittyvään. Röyhelökotingat on kotingojen heimoon kuuluva varpuslintusuku. Kyllähän siitä jo kirjan saa! I smell a bestseller!

08. Mitä keräilet?
Damon Knight Memorial Grand Master Award –palkintoja. Se on Science Fiction and Fantasy Writers of America -järjestön (SFWA) jakama palkinto, joka jaetaan elämäntyöstä elossa olevalle tieteis- tai fantasiakirjailijalle. Koska en ole vielä tehnyt elämäntyötä tieteiskirjailijana, niin en varsinaisesti vielä ole saanut kokoelmaani ensimmäistäkään näistä, mutta näitä siis keräilen.

09. Mihin paras muistosi liittyy?
Riipilään, minnepä muuallekaan. Riipilä on Vantaalainen kaupunginosa Tuusulan ja Nurmijärven rajalla. Riipilä on harvaan asuttua ja maaseutumaista asuinaluetta. Aaah, the memories.

10. Turhin tietämäsi asia?
Kyllä se varmaankin on tuo M/S Nils Dacke. Voiko olla jotain turhempaa kuin TT-Linen omistama autolautta? Sillähän on kuollutta painoakin 6 400 tonnia, ja se on rekisteröity RUOTSIIN! Nykyään alus liikennöi reitillä Trelleborg–Travemünde. Onpa turhaa.

11. Mistä aiheesta puhut kaikkein mieluiten?
No siis ihan väsymiseen asti jaksan puhua 1900-luvun Turusta. Sen tietävät kaikki, jotka ovat kanssani jutelleet, tai vaikka käyneet keikallani.

12. Minkä asian parissa tulet työskentelmään/työskentelet ammatissasi?
Tetrarkian. Minulla on ihan pienestä asti ollut intohimo tetrarkiaa kohtaan, eli järjestelmää, jossa neljä henkilöä hallitsevat yhdessä. Tetrarkialla tarkoitetaan erityisesti Rooman keisari Diocletianuksen vuonna 293 perustamaa järjestelmää, joten käytännön yhdeksästäviiteenduuni saattaa olla hieman haasteellista. Mutta ei mahdotonta!

13. Mikä saa sinut aina nauramaan?
Angelus, tietenkin! Tämä perinteinen, katolinen rukous minua sitten jaksaa naurattaa! Sitä rukoillaan aamulla, keskipäivällä ja illalla, ja samaan aikaan voidaan soittaa erityistä angelus-kelloa, hahhahhaaa!

14. Entä itkemään?
Sortsit. Ne ovat housut, mutta eivät kokonaiset housut, ja se on kovin surullista.

15. Mikä oli ensimmäinen asia, jonka näit herätessäsi?
Aaron North. Tämä punk-bändi Icarus Linen entinen mutta Nine Inch Nailsin kiertuekitaristi asuu nykyään meillä, joten näen hänet heti herättyäni.

16. Mitä sinulla on taskuissasi?
Padovan maakunta. Ei uskoisi, että tämä 104:sta kunnasta koostuva Italialainen maakunta mahtuisi taskuun, mutta niin se vaan mahtuu!

17. Mikä voisi korvata sinut ilman, että kukaan huomaisi?
Peter MacNicol. Hän on amerikkalainen näytteilijä, ja muistatte hänet varmaan sarjoista Ally McBeal ja Numb3rs. Koska hän on näyttelijä, ja esiintynyt “komedia”sarjassa (kyllä, Ally McBealia kutsutaan todellakin komediasarjaksi!), niin hän voisi milloin tahansa korvata minut stand up –keikoilla, ja minussa ja tässä keski-ikäisessä miesnäyttelijässä on myös harvinaisen paljon samaa näköä.

18. Mitkä olivat ensimmäiset sanasi?
Sinfoniaorkesteri! (Olin hyvin kultturelli ja sofistikoitunut lapsi). Ja onhan sinfoniaorkesteri yksi länsimaisen taidemusiikki-instituution kulmakivistä

19. Minkä kanssa sinut tullaan hautaamaan?
Tšetšenian kanssa. Se on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta, ja kammottava hirmumaa (okei, toi viimeinen ei ihan sanasta sanaan kyllä ollut sitaatti wikipediasta).

20. Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi laatikossa?
Kesäkeitto. Tämä uuden satokauden ensimmäisistä vihanneksista tehty keitto, joka herättää voimakkaita tunteita maitopohjaisuutensa ja makeutensa vuoksi, ei kuulu suosikkeihini. Niinpä piilotin sen yöpöytäni laatikkoon.

21. Mitä rakastat eniten maailmassa?
Diane Venoraa, amerikkalaista näytelijätärtä, joka on tehnyt pieniä rooleja eri elokuvissa ja tv-sarjoissa, ja oli kerran Golden Globe –ehdokkaana vuonna 1989.

22. Mistä aiheesta tekisit kappaleen euroviisuihin?
Mustamakkarasta! Euroviisukappaleen pitää kuvata suomalaista sielunmaisemaa, joten mikä sopisi paremmin kuin tämä perinteinen, tamperelaisten nimikkoruoakseen ottama verimakkara! Kuuma sian verimakkara -nimestä luovuttiin 1980-luvulla ja tilalle tuli miellyttävämpi nimi mustamakkara, jolloin makkaran suosio nousi, mutta mä kyllä näen, että just “Kuuma sian verimakkara” sopisi älyttömän hyvin kertsiin. Tää voisi olla jopa pelottavampaa kuin lappalainen, koulukiusattu monsteri.

23. Mitä näet tällä hetkellä ikkunasta?
Nottinghamin sheriffin, eli Robin Hoodin arkkivihollisen. Se seisoo tossa bussipysäkillä.

24. Mikä sinä todella olet?
Valtio (Platon). Valtio (kreikaksi Politeia) on Platonin kenties tunnetuin ja tärkein dialogimuotoinen teos. Mutta tärkeintä on, että tästä siis voidaan vetää johtopäätös, että “Valtio olen minä”.

Kesälukemista

2009-07-23T14:18:00.005+03:00

Milloin mä olen viimeksi päivittänyt tänne mitään kirjakeskustelua? Siitä on liian kauan. Koska olen freelancer (joka kuulostaa niin paljon paremmalta kuin että ”no mä vaan hengailen”, koska äitiysloma alkaa virallisesti vasta puolentoista viikon päästä), niin olen ehtinyt myös lukemaan aika paljon. Ylipäätään tänä vuonna on ollut aikaa lukea paljon, koska tein keväällä kaksi kiertuetta, ja kiertueiden ydin on venaaminen. Istut asemalla odottamassa, istut keikkabussissa / junassa / lentokoneessa matkalla, istut hotellihuoneessa odottamassa että keikka alkaa, keikan jälkeen meet hotellihuoneeseen hengaamaan jne.

Tässä siis muutama kirjatärppi, kommentoikaa mielellään, jos ootte lukenut!

Lionel Shriver: Poikani Kevin

Mielenkiintoinen kirja. Olen vähän surffaillut, ja kaikki ovat ihan lumoissaan tästä kirjasta. Mun mielestä se oli karmiva ja creepy, mutta aiiiiivan liian pitkä. Mun mielestä siitä olisi voinut editoida pois sadasta pariin sataan sivua.
Kirja on kokoelma kirjeitä, joita nainen kirjoittaa miehelleen. Aika nopeasti käy ilmi, että Kevin, tämän kirjoittajanaisen poika, istuu vankilassa ammuttuaan 10 koulukaveriaan ja opettajansa.

SPOILERWARNING! Mä arvasin jo aika alkumetreillä, että mies, jolle tää nainen kirjoittaa on varmaankin kuollut. Se mut sai jatkamaan sitä kirjaa, että halusin tietää, oliko arvaukseni oikea, eli a) oliko mies kuollut, ja b) miten se kuoli. Mun arvaukset kummassakin kohdassa olivat oikein. Kirjan teema todellakin on ihan mielenkiintoinen, mutta liian pitkä. Ihan liian pitkä. Ihan liiiiiiiian pitkä.

Torgrim Eggen: Pärstäkerroin

Norjalainen Torgrim Eggen on kirjoittanut kirjan norjan poliittisesta maailmasta. En ole varma onko tää kirja hyvä ja kiinnostava, ellei itse varsinaisesti ole kiinnostunut siitä maailmasta, ja ehkä jopa ollutkin siinä tai sen laitamilla vähän kiinni.
Eggen kirjoittaa Solidarisuuspuolueesta ja sen valtataistelusta. Kirja on oikeasti hyvä, ja hauska, ja suosittelen lämpimästi. Pari kertaa tarina menee aika pitkän mutkan kautta, jotka olisi voinut oikoakin, mutta pysyy koossa kuitenkin.

Stephen Fry: The Liar

Ooh! Kuka olisi arvannut, että joku entinen sketsikoomikko osaisi kirjoittaa näin hyvän romaanin! Eikä se siis edes ole hyvä vain siksi, että se ylittää odotukset, vaan se on ihan oikeasti kaikille standardeilla hyvä. Muistaakseni käytin sanaa nerokas (monta kertaa!) lukiessani kirjaa. Se naurattaa ääneen, ja kieli ja käänteet ovat todella monipuolisia ja inspiroivia. Tää meni mahdollisesti mun topkolmoseen parhaista kirjoista ikinä.

Carlos Ruiz Zafón: Tuulen Varjo

No oon myöhässä, tiedän! Tästä kirjasta puhuttiin pari vuotta sitten, ja se olisi pitänyt tietty lukea jo aikoja sitten. Sitä hypetettiin aikalailla, ja nyt hypetetään sen ”jatko-osaa” Enkelipeliä. Kirja oli mun mielestä ihan hyvä. Tarina oli jännittävä ja kekseliäs, ja lopunkin aloin aavistaa vasta puolessa välissä. Kannattaa lukea, mutta ei ehkä odottaa elämää suurempaa kirjaa. Odota ihan hyvää kirjaa.

Nyt meneillään on mafiakirja Comorra. Me yritettiin katsoa sitä leffaa, mutta se alkoi kovin hitaasti, ja me luovutettiin heti kättelyssä. Mä luulen kuitenkin, että kirja on hyvä. (Eih! Musta on tullut jost tollanen wannabekulttuurielitisti. ”Siis en IKINÄ katsoisi elokuvaa, jos siitä on kirjakin!”. No siis en oo. Todellakaan.)

Uusi ihmistyyppi

2009-07-13T14:44:00.000+03:00

Jos on lomiltaan kerennyt medioita seuraamaan, niin on saattanut huomata uuden ihmistyypin synnyn. Se teki tuloaan jo viime vuonna, ja viimeistään tänä kesänä se on vakiinnuttanut asemansa muiden tyyppien joukossa. Kyseessä on kohuliikemies. Viime vuonna kohuliikemies oli rikas yrittäjä, joka oli lahjoittanut rahaa tietyille puolueille tai eduskuntavaaliehdokkaille. Tänä vuonna riittää, että on ”liikemies” (eli että on töissä) ja että tuntee jotain poliitikkoja tai ehdokkaita. Syy, miksi termi on luotu, on että jos lehdet käyttäisivät termiä ”salee roisto” tai ”ihan varmasti jotenkin epärehellinen” niin se saisivat syytteitä, joten he käyttävät sitten sanaa kohuliikemies.

Uusin kohuliikemies on Juha Kajo, jonka nimeä lehdet toistelevat. En tiedä yhtään kuka se on, mutta lehtitietojen mukaan hän on joku, joka on suositellut jollekulle toiselle jonkun ehdokkaan tukemista. Ilmiselvästi roisto, siis.

Mopomutsi

2009-07-10T18:53:00.001+03:00

No onpa vähän kesätahti tässä päivittämisessä. Mutta mulla on (myös) hyvä syy. Viime viikon vietin Oriveden opistolla kirjoittajakurssilla. Kurssi oli proosapaja, ja kovin hyödyllinen. Suosittelen kaikille, joita kiinnostaa kirjoittaminen, tai jotka tuntevat, että ehkä olisi jotain sanottavaa, mutta eivät välttämättä ole saaneet aikaiseksi kirjoittaa, tai eivät tiedä miten aloittaa tai mitä muotoa haluaisivat kirjoittaa. Meidän opettaja oli Taija Tuominen, joka oli aivan loistava.

Kirjaprojekti on siis mullakin käynnissä. Ei, ei suurta sukupolviromaania tai laajaa mestariteosta (shocking, yes?), vaan kirjoittaminen alkoi sujua sitten kun suostuin kirjoittamaan sellaista, mitä osaan. Eli viihdettä. Raakamateriaali pitäisi saada paperille ennen kuin pikkupötkylä ilmestyy maailmaan. Voi tietysti olla, että vauva tulee äitiinsä, ja onkin maailman kiltein ja säysein, mutta olen kyllä valmistautunut siihenkin, että se ei ole sitä (en oo yksi niistä äideistä, joka suunnittelee äitiysLOMALLA kirjoittavansa gradunsa ja lukevansa pinon romaaneja, vaan olen kyllä aikonut olla aika realistinen oman jaksamisen ja voimavarojen kanssa). Plus, että mä en halua, että mitkään ahdistavat vastuut ja työt häiritsevät mun ja vauvan laatuaikaa. Ahdistavia vastuita ehtii sitten kerätä taas myöhemmin.

Ja sit: Musta on tullut NIIN mutsi jo, että mun on pakko kertoa eteenpäin ihana pikku lapsianekdootti. Kaverin kaverin 5-vuotias oli ilmoittanut, että aikoo soittaa naapurin pojalle (sen kaveri), ja menee sitten siellä käymään. Äitinsä rupesi jossain vaiheessa miettimään, että miten se soittaa, kun ei sillä ole sen naapurin numeroakaan. Illalla lapsi kertoi, leikkineensä naapurin kanssa. Äiti kysyi miten tämä oli numeron saanut, ja poika kertoi, että oli löytänyt puhelimestaan sellaisen 020202-numeron.
Äiti: Ja soitit sinne ja kysyit sitä numeroa?
Poika: Joo, mä oon nähnyt mainoksen, että sinne voi soittaa.
Äiti: Mitä se täti siellä sitten sanoi?
Poika: Se kysyi, että kirjoitanko numeron ylös vai lähettääkö se mulle sen tekstarilla. Mä sanoin, että lähetä se tekstarilla, mä en voi kirjoittaa sitä, kun mä olen nyt kakalla.
Opetus: Lapset ovat hirvittävän viisaita ja miehet osaavat kuin osaavatkin tehdä useampaa kuin yhtä asiaa kerralla.

Meidän perheessä on nykyään myös mopo. Se on ihan SAIRAAN hieno. Se on punainen, ja mä luulin, että se on vespa, koska mä en näe (näköjään) mopon ja vespan eroa. Se on niin makee, ja ensi kesänä mä aion omia sen. Ehkä siihen saa jonkun lapsenistuimen, ja sit me viiletetään beiben kaa ympäri kyliä meidän Punaisella Salamalla. Ai nii, note to self: opettele ajamaan mopolla.

Ja sitten pitää vielä hehkuttaa mun gorgeous uusia kynsiä. Suosittelen kaikille Bio Sculpturen geelikynsiä, koska se on NIIN helppoa, ja NIIN halpaa. Mulla ainakin kynnet kestää helposti jopa kuukauden, ja ne on vaan niin nätit. Ei tarvitse pelata viilojen, lakkojen sun muiden kanssa, ja se on ihan niin kuin oma kynsi. Sairaan hienoa, ja erittäin turhamaista, mutta NIIN sen arvoista.

Vain minä tiedän mitä on mieheys, t. Timo T.A

2009-06-27T23:11:00.004+03:00

Mieheys? Miehyys? Miehisyys? Miehekkyys? Oli mikä oli, ei näitä oikein enää edes voi kommentoida. Eikä pitäisi, kuten sai tuta se Orimattilan Sanomien toimittaja, joka vahingossa oli kutsunut Timo T. A. Mikkosen vaimoa Nina Mikkosta kampaajaksi tai parturiksia tai jotain. Timo kontrasi välittömästi blogissaan (ja vastineella, ehkä, voisin just kuvitella), ja syytti toimittajaa valehtelusta, koska hänen vaimonsa on KAMPAAJAMESTARI, eikä mikään tavallinen, rahvas kampaaja. Ja lisäsipä siihen - kuten hyviin tapoihin kuuluu - että tällekin toimittajalle tekisi ihan hyvää joskus käydä kampaajamestarin palveluita ostamassa.

Mutta nyt on Timolla taas huoli kansakunnan tulevaisuudesta, muun muassa siitä, että nykyajan miehet eivät ole miehekkäitä. Siis nimenomaan julkkismiehet. Kun poppareista ja rokkareista ei nykyään tiedä etukäteen, että kumman vessan ne valitsevat. Ja jatkaa: "Sitä paitsi rajuimmatkin feministit haikailevat loppujen lopuksi sitä, että "tulisi tosimies ja ottaisi omakseen"". Tietenkin, just näin. Ei sitä turhaan sanota iskemiseksi. Salaa jokainen nainen haluaa, että se kolkataan, ja raahataan tukastaan luolaan.

Yhtenä huolenaiheena Mikkonen näkee myös suomalaismiesten mieskunnon ja sperman laadun heikkenemisen. CSI Mikkonen tietää myös mistä tämä kaikki johtuu: "Koska vesijohtovesi käytetään monissa suurkaupungeissa kerta toisensa jälkeen uudelleen ja kun e-pillerihormonit eivät hajoa tai häviä vedenpuhdistuksessa, niin myös raja sukupuolten välillä hämärtyy. Ilmiö on havaittu kaikkialla maailmassa".

Niin että ei kai tuohon nyt enää sitten voikaan mitään lisätä.

Huhuja

2009-06-26T11:18:00.002+03:00

Michael Jackson on siis oikeasti kuollut. Oikeasti. Mutta Harrison Ford ja Jeff Goldblum esimerkiksi EIVÄT ole kuolleet. Muistan noin viitisen vuotta sitten kun veljeni soitti mulle jostain kaverin kesämökiltä, ja kysyi, että onko Michael Jackson kuollut. Tsekkasin tekstitv:n ja totesin, että se on sen verran iso uutinen, että se olisi löytynyt sieltä. Vähän väliä ilmenee tällaisia todella hämäriä julkkiskuolemahuhuja. Mistä ihmeestä ne saavat oikein alkunsa? Avomiehenikin oli vakuuttunut siitä, että Gerard Depardieu oli ollut kuollut jo monta vuotta. Se oli pakko googlata. Ei se ollut.

Armeijassa kuulema huhut saavat joskus hurjia mittasuhteita, ja ne alkavat leireillä elää ihan omaa elämäänsä. Kun on ollut viikon metsässä ilman muuta ihmiskontaktia kuin ne tupakaverit (vai mitä ne nyt ovat), niin tarinat muuttuvat nopeasti totuudeksi. Veljeni armeija-aikana leirillä oli alkanut kiertää kaksi huhua maatamullistavista uutisista. Ensinnäkin: Venäjä oli alkanut varustella itärajaa ja lähettänyt nootin Suomelle, ja: George Clooney oli kuollut. Lähetinkin kaiken varalta aamulla veljelleni viestin: Michael Jackson on nyt OIKEASTI kuollut, mutta hyvät uutiset ovat, että Suomi on vielä itsenäinen eikä sodassa, ja George Clooney on hengissä ja voi hyvin.

Ja sit päivän respect-kokemus. Mun arvostus Hanna-Leena Hemmingiä kohtaan kasvoi (ei se siis mitenkään poikkeuksellisen matalalla ole tähänkään asti ollut, mutta nousi kuitenkin). Oli hänen blogikirjoitus sitten "populistista julkisuudentavoittelua" tai ei, niin mun mielestä on aivan loistavaa, että se sanoo, mitä ihmiset ajattelevat! Munkin mielestä Jarmo Korhonen vaikuttaa läpimädältä luuserilta (mutta tää vaan fiilis- ja mediapohjalta, Hanna-Leena tuntee varmaan paremmin). (Saankohan mäkin nyt vihaiset viestin Jarmon veljeltä? Musta olis mahtavaa, jos saisin!).

Medialukutaito - tai miten minusta tuli vainoharhainen

2009-06-23T09:31:00.002+03:00

Mitä mieltä pitäisi olla koko vaalirahakeskustelusta (siis muuta kuin tuntea tätä vahvaa déjà vu –tunnetta ja aina välillä tarkastaa, että ei, ei nyt kyllä ole 2008)? Puolueet ovat saaneet rahaa vaalikampanjaan, joka on ihan ok. Mutta miten ne nyt sekoilee tän kertomisen kanssa? Kokoomus ja demarit voisivat nyt kiireenvilkkaa kertoa, mistä heidänkin rahat ovat tulleet, koska se, että ne eivät kerro vaikuttaa jotenkin tosi salamyhkäiseltä. Keskusta suurena avoimuuden airueena julkisti kaiken, mutta sekoilee nyt jostain syystä ihan hulluna. Ja mikä siinä on, että pääministeri keksii päästään juttuja, ja nyt keskustelua käydäänkin jostain typerästä semantiikasta (”Pääministeri valehtelee”, ”ei, pääministerillä on vaan tosissaan tosi huono muisti").

Matti Vanhanen on kyllä harvinaisen sitkeä jätkä. Ajatella, miten helposti on ministereitä saanut lähteä aikaisempina vuosina, mutta Matti se vaan porskuttaa. Erot ovat olleet varmaan siinä tilanteessa ihan kohtuullisia, mutta edes valtionavun antaminen golfkerholle, jossa on jäsen, tai tissimuijan kanssa tekstailu ei vaikuta niin isoilta sählingeiltä, kuin mitä Masa nyt tekee. Koko ajan sillä on ollut kaikenmaailman naisskandaalia ja tiesmitä käräjöintiä, ja nyt tää vaalirahauusinta, jossa pääministeri ehkä on, ehkä ei ole valehdellut eduskunnalle. Mutta Vanhanen saa jatkaa, koska hallitus luottaa häneen.

Enter Hesari. Ne tietävät, että viimeksikin he pystyivät vaikuttamaan ministerin eroon. Siihen asti oli ”Kanervan henkilökohtainen asia”, kenen kanssa se viestittelee, mutta kas – eräänä päivänä HS julkaisi etusivullaan jutun, jota kuvitti kaksi suurta kuvaa: Ilkka Kanerva ja Johanna Tukiainen. Tuksua ei haluttu yhdistää puolueen imagoon, ja niin sai kiireenvilkkaa Jyrki alkaa soittelemaan Brysseliin. Nyt Hesari yrittää uudestaan. Heitä harmittaa, kun Vanhanen saa vaan jatkaa ja jatkaa, ilman rangaistusta. Otsikko tänään onkin: ”Vanhasen hallituksen suosio laskussa”. Kokeillaan siis, saataisiko pientä kiilaa ajettua hallituspuolueiden väliin tällä? Kun otsikoi suuresti valtakunnan ykköslehdessä, että hallituksen suosio on laskussa, voi joku yrittää tehdä korjausliikkeitä, koska eivät halua mennä uppoavan laivan mukana. It’s worth a shot. (Paitsi että jos lukee koko jutun, käy ilmi, että pääasiassa Keskustan suosio on romahtanut. Kokoomus on hieman ”alavireessä”, ja RKP polkee paikallaan. Yllätys.)

Mökki Suomesta?

2009-06-23T00:00:00.002+03:00

Raskaus on jännittävää aikaa, ja tietyllä tavalla mun mielestä raskaus on naisten armeija. Samalla tavalla kuin miehet, sukupolvien ja yhteiskuntaluokkien ja taustojen yli saattavat bondata muistelemalla armeijajuttuja (koska face it, ne on kaikilla oikeasti aika identtisiä), niin täysin vieraita naisia voi yhdistää raskausaika. Naiset kyselevät, ja kertovat mielellään omat odotustarinansa, ja etenkin he, joilla odotus ja synnytys on tuoreessa muistissa, vertailevat mielellään kokemuksia. Miehet puhuvat armeija-aikanaan niin paljon armeijasta, siksi ettei heillä sillä hetkellä ole juurikaan muuta elämää. Se on myös näkyvää, koska he ovat lähes aina armeijareleet päällä. Samalla tavalla on ehkä raskauden kanssa. Se on näkyvää; tässä vaiheessa raskautta ei kenellekään ole enää epäselvää, että perheenlisäystä on tulossa. Ja vaikka mulla on kaikenlaista muuta elämää, niin raskaus on ihmisillä päällimmäisenä mielessä, ja tietysti itsellä myös. Niinpä keskustelut usein johtavat raskauteen, synnytykseen, lapsiin jne.

Näin ollen, raskaus ei enää ole ”omaa”, niin kuin se oli alussa. Se on asia, joka yhdistää niin montaa ihmistä, että siitä voi hyvin puhua, mutta tiettyjä juttuja haluan kuitenkin pitää omana ja yksityisenä. En uskaltanut kertoa alussa juuri kellekään, koska pelkäsin että jinxaan sen, ja jotain kamalaa tapahtuu. Kerroin sitten, kun housut alkoivat kiristämään, koska pian se näkyisi. Ja silloin tiesin, että nyt ollaan jo turvallisemmalla ajanjaksolla. Vaan ei toiset. Jotkut ovat sitten rohkeita. Martina Aitolehti ja Esko Erikäinen aikovat peräti synnyttää televisiossa. Iltasanomat kertoo, että Martinan ja Eskon odotuksesta tehdään 8-osainen tv-sarja. Mahtavaa! Kukapa ei sitä ohjelmaa haluaisi katsoa? Uutisessa kerrottiin, että pari kertoi maaliskuussa, että heille tulee vauva marraskuussa. Jestas, ei ole tainnut parilla pissa kuivua testitikussa kun on jo ollut puhelin kädessä ja Seiskan numero pikavalinnassa valittuna. Aika rohkeaa. Ja mikäpä ei olisi jännittävämpää kuin nähdä ”miten Martina ja Esko kasvavat kesän ja syksyn aikana vanhemmuuteen”? Kahdeksan jakson verran. Niin että tallentavat digiboksit nyt vaan valmiiksi.

Ja sitten huonoja uutisia Perussuomalaisille: taas tänne on muuttamassa yksi ulkomaalainen. Uutisen mukaan Sebastian Vettel etsii Suomesta kesämökkiä. No niinpä tietysti. Se lauloi yhden lauseen suomalaista laulua televisiossa, ja nyt hän onkin suomen suosikkiulkkari, jolle varmaan kohta tarjotaan joku tontti ja kunnallisvaaliehdokkuus jostain pitäjästä. Step aside Roman Schatz ja Keith Armstrong, Suomi saa kohta uuden Virallisen Ulkomaalaisen. Mä en siis itse usko siihen, että se oikeasti etsii täältä mitään kesämökkiä. Niin kuin uutisessakin sanotaan, niin Vettelin linkki Suomeen on suomalainen fysioterapeutti. Well, siinäpä linkkiä kerrassaan. On mullakin venäläinen vahaaja, vaan en ole minä vielä käynyt tontteja skauttaamassa Viipurista.

Meille tulee ihmisvauva

2009-06-15T17:11:00.002+03:00

Luin pari kuukautta sitten Imagesta jutun, jossa toimittajapariskunta oli päättänyt, etteivät kerro ihmisille kumpaa sukupuolta heidän lapsensa on. Siis vaikka se lapsi oli jo olemassa. Se oli pitkä ja mielenkiintoinen artikkeli, ja vaikka mun mielestä tää niiden kasvatuspäätös menikin välillä vähän överiksi, niin tajusin kyllä sen pointin siinä taustalla. Ja nyt huomaan sen yhä selkeämmin omassa elämässäni.

Toimittajan perheen kantava ajatus oli suurinpiirtein tämä: he eivät halua kasvattaa lastaan tiettyyn sukupuolirooliin, ja he halusivat, että lapsi saa kehittyä omaksi persoonakseen ilman yhteiskunnan asettamaa sukupuolimuottien taakkaa. Voi kuulostaa vähän kaukaa haetulta (eikö muka niin ole automaattisesti?), mutta ei itse asiassa ole sitä yhtään, huomaan nyt. Kaikki haluavat asettaa syntymättömänkin vauvan johonkin muottiin. Ja kun siitä ei voi tietää mitään muuta kuin sen sukupuolen, niin se tehdään sen perusteella. Tyttö tulee olemaan pikkuprinsessa ja poika tulee olemaan urheilijanuorukainen tai potra poika tai jotain. Lähipiirissä on ihmisiä, jotka jo vähän suunnittelevat, että millainen siitä tulee jos se on tyttö, ja millainen jos se on poika. Mutta eikös siinä mennä perse eellä puuhun, minä hermostun. Ei meidän perheemme ajatusmaailmassa tyttö automaattisesti mene balettitunnille tai poika lätkätreeneihin. Ei pojalle osteta pelkkiä traktoreita ja tytölle barbeja! Me halutaan kasvattaa siitä ihminen, jolle tulee persoonallisuus, mä tuhisen puolivihaisesti. Jos se itse keksii, että se haluaa pelkkää pinkkiä ja barbeja ja olla prinsessa, niin sitten se saa olla sitä, mutta tehän ette sitä siihen opeta, tasa-arvoäiti minussa leimahtaa. Ja hups, huomaan käyttäväni juuri niitä samoja argumentteja kuin se toimittajaperhekin.

Oon itsekin nyt vasta huomannut, miten ihmeellisen kiinnostuneita vieraatkin ihmiset ovat siitä, kumpaa sukupuolta tuleva vauva on. Ystävättäreni vähän jopa hermostui mulle, kun en halua ottaa selvää vauvan sukupuolesta etukäteen, koska silloin sille ei voi ostaa vaatteita etukäteen. Miksi ihmeessä ei? Ei kai sitä nyt kuitenkaan VAIN vaaleanpunaiseen tai vaaleansiniseen pueta. Oon käynyt ostamassa vaatteita jo, ja ostanut kumpaakin. Tulee sieltä kumpi hyvänsä, niin se ei vielä 2 kuukauden ikäisenä traumatisoidu vaikka se olisi poika pinkissä potkuasussa tai tyttö sinisessä autopaidassa.

Ei, tästä purkauksesta huolimatta, mä en aio ottaa samaa äärilinjaa kuin se Image-äiti. Lapsen nimeksi ei tule Ruoste tai Puu tai jotain muuta kovin unisexiä, vaan varmaankin ihan sellainen mistä sen sukupuolen pystyy päättelemään. Varmaan sille välillä puetaan pinkkiä tai sinistä ylle, ja juhliin mekko tai skragakin. Sitä ehkä kutsutaan pikkuneidiksi tai –herraksi.
Mä olen ammatissani väittänyt, että syy siihen miksi naispuolisia koomikkoja on paljon vähemmän kuin miespuolisia johtuu osittain kasvatuksesta. Tyttöjä kasvatetaan ahkeriksi ja kilteiksi, pojat saavat piereskellä ja kiivetä puissa. Sitten niille vähän puistellaan päätä ja hymähdetään, että pojat nyt ovat poikia. Tytöiltä kitketään pelleilygeeni aikaisessa vaiheessa. (En mä nyt sano, että tää on yhteiskunnallisesti merkittävä asia, etteivät tytöt opi hassuttelemaan samalla tavalla kuin pojat, mutta se on esimerkki). Samaan hassuun en halua mennä oman lapsen kanssa.

Meille tulee ihmisvauva. Piste.

Maaseudun rauhaa

2009-06-14T19:06:00.000+03:00

Vietimme rentouttavan viikonlopun anoppilassa keskisuomessa (kyllä, anoppilassa voi viettää rentouttavia viikonloppuja). Perjantai-iltana Mies kysyi, lähdetäänkö kävelylle meidän rantaan. Oih, kuinka ihanaa. Näin jo sieluni silmin meidät kävelemässä käsi kädessä hiekkaisella tai vaikka vähän kiviselläkin rannalla, Päijänne tyynenä vieressämme, istuisimme kivellä katselemassa ilta-aurinkoa. No ei. MEIDÄN ranta olikin naapurintontin takana, ja sinne mentiin pöpelikön läpi (Mies kutsuu sitä ”poluksi”, hahhaa, jotain maalaishuumoria kai). Me olimme kaikkina aikaisempina kertoina käynyt venerannassa, ja se oli eri juttu kuin tämä MEIDÄN ranta. ”Polkua” pitkin meni myös miljardi kusiaista ja nokkosta, joita sai väistellä ellei niitä halunnut kintuille. Perillä oli sellainen pieni kivikko ja ”laituri” (lisää maalaishuumoria). Mies ehti seistä ”laiturilla” varmaan viisi minuuttia ennen kuin minä ehdin perille. ”Polulla” ei mahtunut kävelemään vierekkäin, ja mun metsäsamoaminen on hitaampaa kuin paikallisten, koska mun pitää tarkasta katsoa mihin asettelen mun Lacoste-kenkäisen jalkani.

Tän meidän ranta –episodin jälkeen viikoloppu kuitenkin oli todella rentouttava; grillausta, saunomista ja hengailua. Me käytiin naapurikunnan markkinoilla, mikä oli ihan huippua. Tein siellä aika kovan julkkisbongauksen; omalla Hunaja-ständillään hunajaa kaupitteli itse Maajussi-Jussi (vähänkö hävettää, että muistin sen).