Pressaklubi

Niinistön vaalikampanjan tukijoukkoja johtamaan on koottu ryhmä eminenttejä (?) mielipidevaikuttajia (?), itseni mukaan lukien. Porukan nimi on Pressaklubi. Oon aivan liekeissä, vähän hauskaa tehdä kampanjaa taas! Harmittaa vaan ettei Niinistö ala jo puhua enemmän NATO:sta. Pertti Salolainen kirjoitti muutama päivä sitten aivan loistavan mielipidekirjoituksen Hesariin NATO:sta. Salolainen puhui viisaasti integraatiovajeesta, eikä niinkään turvallisuusvajeesta. Ja juuri tästähän on kysymys. Ei olla mukana päättämässä asioista jotka väistämättä vaikuttavat meihin, ja samalla ikään kuin kieltäydymme kannattamasta yhteisiä arvoja ja tämä vähentää vaikutusvaltaamme muissa kansainvälisissä yhteyksissä.

Toinen ongelma on että jengi lähtee NATO-keskusteluun vähän liian helposti fiilispohjalta, samalla tavalla kuin aikoinaan ydinvoimakeskusteluun. Kyllä NATO:lle on yhtä kuin rautaa rajalle ja rättipäitä turpaan. Välittömästi pitää lähettää suomalaiset pojat Irakiin sotimaan. Ja eihän se todellakaan ihan niin mene. Liittoutumattomiahan me emme nytkään ole, vaan partnership for peace-ohjelman kautta jo lähes jäseniä; ei vaan päättävän pöydän ympärillä.

Lääkäri käski eilen ostaa kengät. Mä päätin tulkita sen niin että lääkärin määräys oli ostaa uusia kenkiä, monikossa. Se kyllä taisi tarkoittaa että pitäisi ostaa hyvät, kunnon arkikengät. Eli tylsät kengät. Joten tänään ostin sitten uudet kengät (ja alusvaatteita, vaikka se ei ehkä suoranaisesti kuulunut siihen lääkärin määräykseen. Tai yhtään, itse asiassa). Elli sanoo niitä alistajakengiksi, ja kyllä ne ehkä vähän dominatrix-henkiset onkin. FMB’s, Fuck Me Boots. Siis vaikka enhän mä tietenkään sitä niillä yritä viestittää. Tietenkään. Oon niin tyytyväinen, niin tyytyväinen, mun nunnaelämään. Mä voin keksiä mielikuvituspoikaystävän. Printtaan Jeff D’Agostinon kuvia netistä ja leikin että se on se.

Haloo tyttö, hanki elämä.