Damn you, Autocorrect!

Ensin varoitus. Älä avaa tota seuraavaa linkkiä, jos olet jossain missä ei pidä nauraa kovaan ääneen (hautajaiset, ooppera, kirjaston lukusali) tai jossa pitää esittää tekevänsä jotain, mikä ei ole niin hauskaa että ääneen naurattaa (työpaikka). Jos olet varmistanut että puitteet ovat ok, niin klikkaa tota. Sivuston nimi on Damn You Autocorrect. Mä nauroin niin että mä luulin että mä kuolen.

Mulla ei ole vielä mitään noin hauskaa. Hauskin jonka sain nopeasti kaivettua esiin oli tää. Tosi lame.



Usein käy myös näin:

Yritän siis tilata ratikkalipun kännykällä (silloin lähetetään viesti A1 palvelunumeroon), mutta koska olen suomalainen on luonnollista että aloitan viestini F1. Ja sormi on silmää nopeampi. Melkein aina.

Nuorkauppakamariyhdistys Havis Amanda järjesti tänään hyväntekeväisyyshuutokaupan. Tulot menivät lyhentämättömänä Helsingin turva- ja ensikodeille, joten kun pyysivät mua meklariksi, niin lupauduin. En ollut kovin hyvä, mutta olin ilmainen. Siis meklarointi oli kyllä hauskaa ja yleisölläkin oli hauskaa, mutta olin yli puolet ajasta aivan kaffella siitä mikä se sen hetkinen korkein korotus oli, ja heittelin summia vähän miten sattuu. Onneksi ne huutajat olivat tarkkoja. Siellä esiintyi myös Suurlähettiläs (siis siitä bändistä, ei joku diplomaatti) Jussu Pöyhönen. Sitä ei saanut huutaa.