Borta bra men Budapest (II)

Varasin kesäksi matkan Budapestiin. Vihdoinkin pääsen sinne takaisin. En ole käynyt Unkarissa kolmeen vuoteen, joka tuntuu aivan liian pitkältä ajalta. Vuosien 2001 ja 2002 kesät asuin ja työskentelin Budapestissa, ja menin takaisin useita kertoja seuraavien vuosien aikana. Kesän 2004 jälkeen en ole käynyt, ja ikävä tuntuu joskus jopa fyysisesti. On todella vaikea selittää tätä, mutta välillä tulee viikkoja, jolloin muistelen eri syistä Budapestia paljon. Jostain, toisiinsa liittymättömistä syistä, eri asiat, eri yhteyksissä muistuttavat Budapestista. Ja kaipuu sinne alkaa taas, aina yhtä vahvana. Siksi vähän jännittää mennä takaisin. Olen vähän onnistunut turruttamaan itseni siitä kaipuusta.

Tiedätkö, joskus onnistuu pääsemään yli jostakin suuresta rakkaudesta. Ensin et näe häntä kertaakaan, koska jos näet, sorrut häneen, ja seuraavana aamuna kaduttaa, koska kaikki tehty surutyö täysin deletoituu. Ehkä mulla oli Budapestin kanssa vähän sama. Palaaminen oli aina ihanaa, mutta lähteminen, ja seuraavat viikot kotona, joka kerta vaikeaa. Vähän niin kuin sen suuren rakkauden kanssa. Siksi oli välillä parempi olla menemättä.

Miksi sitten joku kaupunki voi sykähdyttää niin syvästi? Miksi voi rakastua kaupunkiin niin vahvasti? Pelkäsin kun lähdin Budapestiin toisena kesänä. Ajattelin, että mitä jos kesäni Budapestissa oli ollut niin täydellinen vain niiden ihmisten takia kenet tapasin? Jos taika ei ollutkaan kaupungissa? Ja sitten istuin lentokoneessa hieman jännittyneenä. Olimme melkein Budapestissä. Lentokone kaarsi Budapestin keskustan yltä. Ilma oli kirkas ja kaunis, ja katsoin alapuolelleni. Tonava, Pestin keskusta, parlamenttitalo… Ja kaikki vaan loksahti kohdalleen, ihan kuin olisi kotiin tullut.

Synnyin Budapestissa, ja asuin siellä ensimmäiset kaksi vuotta elämästäni. En tietenkään kovinkaan paljon muista niistä vuosista, vain joitakin väläyksiä. Mutta alitajunnassa on varmaan paljon jäljellä, ja kaikki ne tarinat jotka olen lapsuuteni aikana kuullut vanhemmiltani ovat varmaan vaikuttaneet. Ehkä siksi side on niin vahva. Ja tajusin myös: Budapestissä mä olin aina onnellinen.

Joskus se kuitenkin yllättää, monen vuoden kuluttua, tulee vastaan kadulla, se suuri rakkaus. Ja silloin vasta tietää, onko päässyt sen yli vai ei. Ja näin lähden tänä kesänä varovasti Budapestiin yrittämään. Vaikka mä en kyllä oikeasti taida haluta päästä Budapestistä yli.