LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Thursday, October 04, 2007

a Bitch of a day

Mun bussimatka sai aivan eksessiivisiä mittasuhteita. Klo 15.17 nousin bussiin Lauttasaaressa. Klo 16.16 olimme Kampin liikenneympyrässä. Ja mulla oli vielä matka Hämeentielle opetuslautakunnan ruotsinkielisen jaoston kokoukseen, jonka oli tarkoitus alkaa 16.15.

Mikäli edessä olisi ollut liikenneonnettomuus tai tietyö tai jotain, olisi ymmärrystä ehkä riittänyt, mutta ei. Ihan perustorstai. Seisoimme 35 minuuttia yhdellä kadulla. 35 minuuttia! Naiset synnyttää nopeammin, kuin mä pääsin kolme korttelia eteenpäin! Hermot kiristyvät. Monet bussimatkustajista jäävät pois kadulla, pysäkkien välillä. Äh, mua ei käveleminen oikein auta, koska olen joka tapauksessa menossa tällä bussilla loppumatkani, eikä varmaan ole mahdollista saada edeltävää bussia kiinni, eli silloin vaan kävelisin jonkin matkaa, ja sitten odottelisin tätä samaista bussia pysäkillä.

Vihdoin, 16.35 olen opetusvirastolla. Ovi on lukossa. Okei, toiselle ovelle. Sekin on lukossa. Soitan summeria. Kukaan ei vastaa (no haloo, ei tietenkään, tää on kunnallinen virasto ja kello on yli neljä). Olen juuri menossa takaisin sille ensimmäiselle ovelle, kun saan tekstiviestin: ”Olethan tulossa tänne Töölöön, emme ole vielä aloittaneet”. Hyvä uutinen siis on, että periaatteessa en ole vielä myöhässä, huono uutinen se, että olen täysin väärällä puolella kaupunkia. Kokouskutsut ovat aina identtisiä, joka ikinen kerta, joka kolmas viikko, koko vuoden läpi. Ei mulla tullut mieleenkään katsoa, voiko kokouspaikka olla jokin muu, kuin se, mikä se aina on, koska se ei ole koskaan ollut mikään muu. No oli miten oli. Tarvitsen taksin.

Tilaan taksin tekstiviestillä, kuten aina. Hetken kuluttua piippaa, ja taksi kuittaa. Jokainen hetki tuntuu ikuisuudelta (oon just istunut ruuhkabussissa, käytännössä paikoillaan, yhtä kauan kuin menee bussilla Helsingistä Hämeenlinnaan). Mulla on muutenkin aika lyhyt kärsivällisyys, ja nyt ei saa edes tupakkaa. Toisella puolella Hämeentietä on pubi, salee sieltä saisi röökiä…

Samalla hetkellä taksini ajaa ohi. Tiedän sen, koska tekstaritilauksen kuittauksessa tulee se numero, joka on taksin katon keltaisessa valossa. Ja minun numeroni ajaa juuri tällä hetkellä kylmän rauhallisesti ohitseni, sivulle edes vilkaisematta. Saatana, huudan ehkä ääneen. Olen valmis luovuttamaan, mutta päättelen että taksi tajuaa ensi talon kohdalla mokansa, tekee uukkarin ja palaa hakemaan minut. Hetken (miten kauan mä oon oikein tässä seissyt? Onko vielä 2007?) kuluttua taksi ajaa takaisin päin, vastakkaisella puolella katua. Toivon kipinä herää taas. Mutta ei, taksi ei käännykään! Se jatkaa matkaansa Hakaniemeen ja pois, pois mun luota! Aaarghh!

Jumala tai universumi tai Vishnu tai kuka se nyt onkaan, koettelee mua (ja JO mun röökilakon neljäntenä päivänä!!!). Soitan taksikeskukseen. Jenna vastaa taksikeskuksessa, ja on mahtava. Jenna pahoittelee ja lupaa selvittää asian, ja soittaa kohta takaisin. Voiko tää enää tästä nyt mitenkään kusistua (kusistua = muuttua kusisemmaksi) tää homma?

No tietenkin voi. Ohi ajaa bussi. Siellä istuu puolituttu, jonka kanssa oli jotain sähellystä, jonka luulin jatkuvan pidempiaikaiseksi säpinäksi, mutta hän ei sitten koskaan soittanutkaan, ja teki selväksi, että se oli vaan kertajuttu. Eli universumi on valjastanut kaikki liikennevälineet minua vastaan, ja sitten muistuttaa vielä pahasta olosta oikein bussin ikkunasta käsin.
Saan sekunnin sadasosan etulyöntiaseman, sillä huomaan hänet ennen kuin hän huomaa minut. En tosin ehdi piiloutua (mihin helvettiin mä edes piiloutuisin keskellä autiota Hämeentietä?!?), ja joudun tekemään kiusallisen silmäkulmienkohotus-ja-puolihymy-tervehdyksen.

Hermot meinaa totaalisesti palaa, mutta silloin Jenna soittaa uudestaan. Jenna ei saa yhteyttää mun alkuperäiseen taksiin (nilkkikuski, perkele), mutta on tehnyt mulla toisen tilauksen, ja se onkin jo kuitattu. Jenna on ihana ja pelastaa taksikeskuksen mahdolliselta jauhekirjeeltä tai muulta kammottavalta kostolta.

Taksi tulee. Selkeästi mulla alkaa järki lähteä. Taksissa soi Radio Rock, ja mä melkein soitan heidän studioon, koska pyytävät. En tosin tiedä mistä siellä puhutaan, tai mitä asiaa mulla heille voisi olla. Juuri silloin taksin viereen kurvaa pakettiauto, jonka kyljessä on puhelinnumero. Pitäisikö soittaa? Olisikohan se tuo ukko joka ajaa nyt tuota autoa? Mitäköhän nuo myyvät? Jos sekin vaikka haluaisi vaan vähän rupatella? Apua, mä oon sekoamassa!

Taksissa ehdin myös pohtia puolentoista tunnin bussimatkaani Lauttasaaresta Hämeentielle. Tämäkö on sitä metropolipolitiikkaa? Että pitää varata tuntitolkulla aikaa, jos aikoo matkustaa julkisilla pari kilometriä ei-edes-pahimpaan-ruuhka-aikaan?!?

Mä aion aloittaa valtaisan sähköpostishow’n kaupunginvaltuutetuille, virkamiehille, kaupunginsuunnittelulautakunnalle, liikennelautakunnalle (ja okei, lupaan myös selvittää kuka oikeasti tästä vastaa, ja sen, onko edes olemassa liikennelautakuntaa).

Kunnallisvaaleissa aion äänestää sitä ehdokasta, joku lupaa järjestää Ruoholahdenkatu/Malminrinne-pätkän liikenteen inhimillisemmäksi. Ihan sama miten, kunhan hoituu. Ei voi olla niin, että ihminen joutuu istumaan yhdellä kadulla noin kauan. Mä alan ihan eri tavalla ymmärtämään Michael Douglasia Rankka päivä –elokuvassa.

Nyt tekee kyllä tosi paljon mieli tupakkaa. Onneksi parin korttelin säteellä ei ole mitään paikkaa auki, ja naapureiden alakerran ravintola ei myy röökiä. Ohh, ja pakko on tunnustaa: kävin läpi kaikki takintaskuni KAIKISTA takeista. Ehkä johonkin olisi jonkun baari-illan jäljiltä jäänyt joku vanha aski? Mutta ei, löysin vaan kolme sytkäriä, vähän rahaa, pari kynää ja kortsuja. Mutta ei tupakkaa – onneksi.

12 Comments:

  • At 10:44 PM, Anonymous Anonymous said…

    Vinkki: next time jää Ruoholahdessa pois bussista ja jatka metrolla Hämeentielle. Hämeentieltä pääsee edelleen Kallioon päiväsaikaan nopeiten metro-ratikka- yhdistelmällä, vaihto Rautatientorilla. Taksissa on tietty mukavampaa kuin joukkoliikennevälineessä, se myönnettäköön. Joskus nopeus kuitenkin ratkaisee.

     
  • At 11:06 PM, Blogger Lotta said…

    Kiitos vinkistä, mutta kun en haluaisi. 65 ja 66 menevät ovelta ovelle, joten ne ovat ihan super-comfortable. Ja mä kuitenkin olin varannut kokonaisen tunnin matkaan.

     
  • At 11:32 PM, Blogger Ulrika said…

    Mulla meni Mexico Cityssä kerran kolmen korttelin (korttelin pituus typ 50m) matkaan autossa 45 minuuttia... että sä voit halutessasi ulottaa sen sähköpostishown myös tänne!

     
  • At 11:44 PM, Anonymous Heli said…

    Lauttasaaresta lähtiessään 65 ja 66 ovat vielä ihan ajallaan mutta hyppääppä kyytiin esim. Mäkelänkadulta. Aina saat arpoa että mahtaakohan bussi tällä kertaa olla 10 minuuttia etu- vai jälkiajassa aikataulusta että mihin aikaan menet sinne tienvarteen seisomaan ja ihmettelemään. Eikä tarvitse olla ruuhka-tai mikään muukaan aika jolla tämä selittyisi koska sama pätee esim. sunnuntaiaamuisin seitsemältä (on testattu!) kun kaikki järkevät ihmiset ovat nukkumassa. Jos sitä liikenneministeriötä (vaimikäsenytolikaan mitä sä hait) ei vielä ole niin syytä olisi perustaa!! Itte pitäis sekin homma olla tekemässä :P

     
  • At 11:37 AM, Anonymous tadaa said…

    Kuule, tää vaikuttaa nyt klassiselta tapaukselta. Yrität selvästi keksiä tekosyitä sille, miksi tupakkalokkosi kaatuu viikonloppuna. Selityksesi: maailma murjoo niin pahasti, että elämä ilman röökiä on mahdotonta juuri nyt.

    Älä päästä itseäsi tuohon ansaan. Ensi kerran lähdet liikkeelle kävellen. Et ehkä säästä aikaa, mutta kunto kohenee, mieliala zenistyy ja tupakkalakko pitää, elämä hymyilee.

     
  • At 12:13 PM, Anonymous Anonymous said…

    Juu, tuota väliä joka ikinen arkipäivä aamuin illoin käyttävä komppaa täältä - jonkun pitäisi tehdä jotain jotta tuo ikuinen ja ainainen liikennesuma tuolla mainitsemallasi välillä saataisi inhimillistettyä.. Se ei meinaan helpota vielä kymmeneltäkään aamulla kuten totesin tällä viikolla kun menin lääkäriin - onneksi lähdin ajoissa ja ehdin jatkoyhteydelle..

     
  • At 1:14 PM, Blogger Niina said…

    Niin, ja sitten ihmetellään miksi ESPOOLAISET tulee autoilla helsinkiin.. ei ne yhteydet ihan aina mene yksiin, ei. itse ollaan pakotettuja ostamaan toinen auto perheeseen kun on lapsen tarhasta hakuun aina kiire ja työpaikka on 20 kilsaa kotoa, joten sori vaan jääkarhut ja sademetsät.... kun ei julkisilla ihan oikeesti pääse joka paikkaan! aaaarrrrggggh!

    mut helkkarin sissi oot kun et röökannut! cheers to that!

     
  • At 1:32 PM, Anonymous Anonymous said…

    Olipa kerran noin 3 vuotta sitten yksi vesisateinen aamu Helsingissä ja tästä syystä oli KOLME kolaria Kehä I:llä Kannelmäen ja Vihdin tien liittymässä. Työmatkani kesti kehän päästä päähän 2,5 tuntia. Sen päivän jälkeen aloimme etsimään töitä muualta kuin Helsingistä...

    Parin kuukauden päästä muutettiin.

     
  • At 4:41 PM, Blogger Zepander said…

    Klassikko. Pätee Helsingissä myös muualla liikenteessä. Aina - vaikka pyrkisi vain Hämeentien päästä toiseen, kuten minä usein - tarvii ottaa huomioon se, että matkalla on kolari, ratikka tippuu kiskoilta tai paiserutto puhkeaa kesken matkan eli jos meinaa olla ajoissa jossain, on aina otettava vähinään puolen tunnin marginaali. Malli "kävellen olisit jo perillä".

    (Ottaa pattiin ihmiset, esim työkaverit, jotka nyt valittaa kai kymmenettä vuotta peräjälkeen "oi sori oonks mä myöhässä, eiku bussi ei tullu ajoissa". Novddu, MILLO se on tullut ajoissa?? Ei ikinä ennenkään! Voisko harkita aikaisempaa bussia?)

    Mutta tää sun retki oli kyllä paha summaus pirulta iteltään, huh-huh.

     
  • At 2:47 PM, Anonymous Anonymous said…

    voi herramunjee, tota mä olen yrittänyt sanoa yksityisautoilijakihlatulleni, joka luulee että minä joukkoliikennevälineiden käyttäjä muutan laruun! aivan järkyttävää!
    T: Minna T.

     
  • At 3:55 PM, Anonymous Katri said…

    Aivan loistavaa tekstiä, hihityksiltä ei voinut välttyä :P Eri asia sitten onkin, saako toisen vastoinkäymisille hihitellä.. Hmm, ethän suutu.. ;)

     
  • At 2:25 PM, Anonymous Tia said…

    Lauttasaaren bussit eivät todellakaan lähde Lauttasaaresta aikataulun mukaan. 5 minuutin sijaan odotusaika on usein 20 min, jolloin busseja saattaa tulla neljäkin peräkkäin.

    Todella suosittelen bussi-metro yhdistelmää, kun se bussilla ovelta ovelle vaan ei ole super-comfortable. Sitäpaitsi Hämeentielle mennessä pääsee suoraan metrolla Hakaniemeen tai Sörnäisiin, ei tarvitse vaihtaa edes ratikkaan (joka myös kulkee miten sattuu).

     

Post a Comment

<< Home