Ensimmäinen BLOGIVIERAS!

Moi, Jone Nikula!

Moi!

Sinua on toivottu Lotta Love –blogin ensimmäiseksi vieraaksi.

Sehän on suuri kunnia.

Todellakin on. Kerro nyt, kun me ei oikein tiedetä: Miten sä elätät itsesi? Sulla on radio-ohjelma, Ovi-lehti, ravintola, Idols, juontokeikkoja ym. Mikä sun titteli on?

Päätyökseni teen lehteä, eli olen Ovi-lehden päätoimittaja. Päätoimittajuus, radio, kolumnit, juontokeikat, siinähän se on. Telkkarihommilla saa jonkun kuukausiliksan vuodessa lisää, mutta eihän se varsinaista leipäpuuta ole. Ihan okei niistä tienaa kun niitä tekee, mutta esimerkiksi Äijät show’ssa enemmän siinä oli se riemu, että sitä pääsee tekemään, kuin se että siitä tienaa rahaa. Televisiohan on helvetin huono bisnes.

Mihin lehtiin sä kirjoitat kolumneja?

Länsi-Savoon ja aloitan Uudessa Suomessa.

Kun nyt tuli puheeksi toi Äijät-show, niin mulla on tässä idea: Muijat-show! Ei enää irtoripsiä ja brasilialaisia vahauksia ja tuskallisia stilettokorkkareita. Pelkkää naista. Ei Givenchya, Guerlainia tai L’Orealia, vaan pelkkää vettä, saippuaa ja Herbina-shampoota. Mitä jos tosissaan päättäisimme, että nyt loppui Stepfordilaisuus, ja alkoi tosimuijailu? Jos Paris Hilton pärjää maatilalla, niin pärjään minäkin ilman Joe Blascoa.

Joo, mutta loppupeleissä huolittelematon nainen on niin vanha shokkihomma. Minä ja Hynynen ollaan ruokkoamattomia hippejä, se on osa sitä ohjelman ironiaa. Eihän me mitään varsinaisia äijiä olla, vaan ne äijäthän on ne, jotka osaavat ne hommat. Mehän mennään sinne, vitun hipit sisällöntuottajat, tekemään itestämme naurettavia. Muijat-hommasta puhuttiin, mutta leimallisesti muija-duuneiksi mielletään hoivahommat, sellaiset, joissa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä.

No eihän! Tulee mieleen suurtalouskokki, kerrossiivooja, maatalouslomittaja…

Siihen tarvitaan vielä parikyt päälle. Mieleen tulee vaan nää hoiva-ammatit. Ne eivät olisi yhtään huonoja Äijät-konseptiinkaan. ”Anteeks mummo, nyt pestään perse sulta”. Dementikon sukulaiset viimeistään voisivat siitä suuttua.

Höh, mulla oli tää konsepti jo ihan valmiina. Juontajat enää puuttuivat.

Kyllä me ajateltiin sitä välikautena, että oltaisiin laitettu kaks ruokotonta akkaa tekemään Ämmät-ohjelmaa.

Keitä ne olisivat?

Sitä pitäisi miettiä. Sehän voisi olla Miina Lång, ent. Äkkijyrkkä ja vaikka Eva Wahlström, jotta olisi joku nuorempikin tyyppi, jolla on toi koukku läjässä. Me ei saatu ihan tätä franchisea aikaiseksi.

Voi perse.

Me saatiin kuitenkin tää yksi ohjelma aikaiseksi sillä että me istuttiin ja juotiin kaljaa, ja mietittiin, että millainen telkkariohjelma tehtäisiin.

Unelmaduuni. Kaikki, joille olen kertonut että sä oot mun eka vieras on ollut sitä mieltä, että sä oot ihana. Missä ne voi bongata sut, ja miten sut isketään?

Ei mua oikein pysty iskemään, kun mä oon varattu.

Ai niin, niinhän se oli.

Mutta yleensä baarissa valomerkin aikaan, niin kannattaa armosta antaa jollekulle jurrissa kuolaavalle pitkätukalle. Luultavasi se ei ole yhtään sen huonompi, kuin mä oisin siinä tilanteessa, jos mua ois isketty.

Toi on muutenkin mun mielestä aika hyvä elämänohje: ”kannattaa armosta antaa jollekulle jurrissa kuolaavalle pitkätukalle”.

Ehdottomasti, mun mielestä: Antakaa armopanoja! Säälistä antaminen, eikö se ole aika helppoa kuitenkin?

No todellakin on. Todellakin on. On. Todellakin. Sulla on ravintola, Rock Town. Sä omistat siitä ainoastaan osan, mutta kaikki pitävät sitä Jonen baarina.

Mun osuuteni on 10%. Mun ajatus on se, että jos kerran dokaa aika paljon, niin kannattaa tukea omaa yritystään. Se tuli sitä kautta, että olin tehnyt näiden jätkien kanssa aikaisemmin duunia, ja ne olivat laajentamassa stadiin. Siinä on muutama vähemmistöosakas, ja sitten nää isot pojat.

Mitkä muut ovat sun kantakapakoita?

Loose, Corona, Tava…

Mä olisin luullut, että On The Rocks.

No itse asiassa käyn siellä nykyään vielä enemmän, koska siellä saa vielä tupakoida.

Totta, se on hienoa.

Mutta se on vaan maantieteellisesti aika kaukana…

[Keskeyttäen] No entä Rock Town, sehän on sikakaukana!

No siinähän se just on se ongelma, et mä joudun aina oikein lähtemään sinne. Kantakaupungissa asumisen koko pointtihan on siinä, että Itähelsinki alkaa Stockmannista. Mä oon sitä mieltä, että kaikki Kampista itään on aika etäistä.

Aivan oikein, hienoa! Mä luin että sä olet jossain Kissaprojektissa. Onko sulla oikeasti joku kissa (muu paitsi Ellen)?

Heh. Ex-avovaimon kissan kanssa tulin erittäin hyvin toimeen. Se kissa asui mun kanssa vuoden verran kauemmin kuin se mimmi. Edellisen avovaimon kanssa oli koira. Mä oon opetellut eläimet nainen kerrallaan.

Tykkäätkö sä oikeasti eläimistä?

Mä tykkään kyllä. En mä koskaan pienenä halunnut lemmikkiä, mutta nyt oon vähän perehtynyt enemmän kissoihin ja koiriin, ja vähän eksoottisempiinkin eläimiin, ja ne ovat oikeastaan helvetin hauskoja. Eläimet ovat vilpittömän hölmöjä, vaikka ne olisivat fiksujakin. Mulla meni runsas vuosi, ennen kuin se kissa suostui tulemaan mun syliin…

Joo, mutta sä ootkin helvetin pelottava. Se kissa oli salee katsonut Idolsia.

Mutta se oli hieno meininki. Ja sitten kun se oli päättänyt että tän jätkän syliin voi tulla, niin joskus kävi niin, että mä istuin sohvalla katsomassa telkkaria, ja se tuli nukkumaan mun vatsan päälle. Ei tuu mitään muuta kuin lumisadetta ja BBC World Service, mutta se ei suostu liikahtamaan siitä, ja sitten mä jäin nukkumaan siihen vaatteet päällä, hampaat pesemättä, koska ei sitä kissaa raaskinut siitä siirtää.

Pelottavan liikuttavaa.

Ne on hauskoja otuksia. Koiranomistajana olemisessa on se hyvä puoli, että tuli joka päivä käveltyä sen koiran kanssa. Tuli katsottua stadia ihan toisella tapaa. Pakko myöntää, että kun pantiin lusikat jakoon, niin oli aika selvää myös kenelle se koira menee. Ei niin aikaavievää elukkaa mun elämänrytmillä ole toivoa ottaa.

Mikä sun elämänrytmi on?

Aamulla töihin, ja joskus yöllä kotiin. Kun tekee noita kolmea duunia päällekkäin, niin jonkun verran se vaatii ajankäytön suunnittelua. Aamulla menin töihin, sitten olen istunut palaverissa palaverin perään, käynyt yhdessä pressissä, tehnyt radiolähetyksen, ja nyt mä oon matkalla kotiin. Mä möhästyn tän illan pokeripelistä ruhtinaallisesti [Lotta Love –blogi menee pokerin edellä, toimittaja huomaa ilahtuneena]. Panokset jaettiin kello seitsemän.

Mitä sulla on vielä tekemättä? Sun CV on jo aika pitkä, mutta mä vähän googlailin, ja sun suku on täynnä kansanedustajia. Sun isä, sun isoisä …

Poliitikkoja on ollut paljon suvussa, ja sen takia hyvin tiedänkin, että mun ei kannata sinne lähteä, siellä on ollut paljon mua fiksumpia miehiä meidän suvusta. Päin vittua tää maailman on menossa koko ajan. Meidän suvussa on oltu enemmän liberaaliosastoa, mutta nyt alkaisi olla aika perustaa suorastaan uusi puolue.

Oho, mikäs?

Ongelma on siinä, että kaikkien puolueiden juuret ovat jossain itsenäistymisen ajan systeemeissä. Nyt kun maailma on niiltä osin aika valmis, niin nyt ne istuvat kaikki tuolla säätämässä polkypyöräkypäräpakkoja ja tupakointikieltoja, tällaista vitun kusenpolttamaa mikromanageerausta! Nyt kysytään että, onko Kokoomus kaapannut ulkopolitiikan, että onko tämä oikea visio? Vittu, jos jollain on edes visionpuolikas, niin tervetuloa! Siis näkemyksettömiä pelkureita, selkärangattomia runkkareita, mitättömiä laumasieluja. Siis politiikka: voiko olla tylsempää?

Tällä hetkellä, ei varmaan.

Tää konsensus ja järjetön isovelimentaliteetti on aivan pöyristyttävää. Mä oon vakavasti miettinyt, että ehkä sen takia kannattaisi aktivoitua poliittisesti, että edes vähän pääsisi heiluttelemaan häkkiä. Ymmärrän toki sen, että kun sulla on tietty yhteiskunnallinen status quo, niin vallankumoukselle ei ole tilausta, mutta ajattelun vallankumousta kyllä vähän tässä hakisin. Kaikilla pikkupuolueilla ongelma on se, että heidän suhteellisen kapeilla puolueohjelmilla on emuloitu suurempien puolueiden agendaa. Natokeskustelukaan ei pohjaudu mihinkään muuhun kun fiilistelyyn. Geenimanipuloitu ruoka: fiilistelyä. Energiapolitiikka: vitun fiilistelyä. Sitten se vielä fiilistelläänkin ihan päin vittua, ja tilataan ranskalaiset rakentamaan. Ainoa mitä ne ovat osanneet rakentaa, oli Maginot-linja, mutta eivät ne osanneet käyttää sitä. Saatanan tunarit.

Mä lähden tähän ihan heti mukaan. Onko meidän puolueella joku nimi jo?

No mä ajattelin vähän että Kansallinen röökipuolue olisi hyvä idea, koska KRP on tuttu ja pelätty. Sitten mä ajattelin myös, että Suuri Uusi Puolueohjelma voisi olla aika hyvä, koska SUPO saattaisi olla nyt vielä seksikkäämpi. Mutta politiikan olen ajatellut niin, että on paljon poliittisempaa on panostaa oikeasti tähän omaan duuniin. Olisi huomattavasti jalompi vääntö saada lehtiyritys kannattavaksi, ja saada edes semityöllistettyä sen avustajakaarti. Vaikka mulla ei sinänsä ole mitään erityistä syytä puolustaa jotain Sedu Koskista, niin on se työllistänyt vitusti enemmän ihmisiä kuin Rosa Meriläinen. Tyypeillä voi olla mielipiteitä, mutta elinkeinoelämä ja politiikka ovat niin irtautuneet toisistaan, toisin kun se oli vielä silloin idänkaupan ja bilateraalipolitiikan aikaan. Poliitikkojen tatsi ihmisten arkeen on kadonnut. Ei ymmärretä sitä, että jokainen euro pois verotuksesta, on euro kulutukseen. Ja kenelläkään ei ole pokkaa sanoa, että sori vaan, viiden huntin palkankorotusta ei tipu sairaanhoitajille. Viishunttia on vittu 3000 mummoa. Vaikka he ovat millaisessa palkkakuopassa, ja varmasti he ansaitsisivat sen rahan, mutta sitä ei vaan tuu. Sori. Jalostusarvo ei riitä.

Jos tarviit puoluesihteerin sun puolueeseen, niin mä voin tulla.

Joo, sullahan on kuitenkin noita ambitioita tonne Arkadianmäen suuntaan, niin sehän olisi hyvä homma.

Mä ajattelin, että olisi mahtavaa, jos uutiset entistä enemmän voisi alkaa breikkaamaan täällä mun blogissa, enemmin kuin vaikka Helsingin Sanomissa tai jotain. Niin oisko sulla antaa mulle joku skuuppi?

Mikähän olisi todellinen skuuppi? Tosiasia on se, että kun meillä on jumalaton määrä kanavia ajaa kaikkea informaatiota, niin oikea tieto hukkuu sinne kaiken informaation joukkoon. Perusongelma on se, että luullaan, että kun katetaan mahdollisimman laaja kirjo, niin silloin suoritetaan uutispalvelutehtävää. Oikealle toimittamiselle olisi tilaus. Otetaan esimerkiksi Natokysymys: pohditaan miten se myydään. Aina otetaan esille talvisodat, yleiseurooppalainen poliittinen tilanne, ja isiemme tai isoisiemme uhraukset. Kukaan ei kysy, että mistä tulee se fyrkka Eurofightereihin, jos ei me olla Naton jäseniä. Se on niin simppeliä. Kysymys on fyrkasta. Skuupin löytäminen on hankalaa, koska tieto on kaikki siellä, mutta miten sä myyt sen niin, että ihmisiä kiinnostaisi joku muu, kuin se, että joku vitun ex-missi on kärsinyt peräpukamista tai joku ex-uimari on pamauttanut seuraavan böönan paksuksi.

Okei. Mä laitan tänne että ”ei”.

Ilta-Sanomissa oli viime viikolla artikkeli siitä, että ovatko jotkut julkisuuden henkilöt tissi- vai persemiehiä.

Soittiko ne sulle?

Ei, ei ne mulle soittanut onneksi – tällä kertaa. Tuli vaan mieleen, että se lehti on perustettu Mäntsälän kapinan aikaan uutistarpeen tyydyttämiseksi, ja nyt ne kirjoittaa viikonloppuliitteessä siitä, kumpi kiinnostaa enemmän: tissit vai perse. Niin oisko siinä vaiheessa aika jonkun ojentaa se hyvä-veli-ladattu-ase päätoimittajan käteen, et ”vedä johtopäätökset”?

Mulla ei ole kovin paljon ideoita, mutta James Liptonilla on. Ootko sä katsonut Inside the Actor’s Studiota?

Olen.

Lopussa James Lipton kysyy Pivotin kysymyssarjan. Eli: mikä on sun suosikkisanasi?

Vittu.

Inhokkisanasi?

Viipeellä. Sitä yritettiin myydä jossain vaiheessa, ei pitäisi sanoa ”viiveellä”, vaan pitäisi sanoa ”viipeellä”.

Miksi?

En mä tiedä. Mutta vittu mä vihasin sitä. Se oli jossain vaiheessa kielitoimiston suosikki.

Mikä sytyttää sut? (Englanniksi: what turns you on?)

Kiima.

Turn off?

Pissistely.

Mitä ääntä rakastat?

Kaksi maailman kauneinta luontoääntä ovat matalalla lentävä raskas helikopteri, ja korkeiden korkojen kopina Bulevardilla.

Mitä ääntä inhoat?

Herätyskelloa.

Mitä ammattia, muuta kuin omaasi, haluaisit kokeilla?

Äijät-sarjan motiivi oli se, että pääsee kokeilemaan kaikkia makeita ammatteja, eli olen kokeillut aika montaa. Hyppäsin keväällä laskuvarjolla, mutta vielä paljon makeempaa olisi vetää kunnon taisteluhyppy 150 metristä Normandia-meiningillä keskelle ilmatorjuntaa. Siinä olisi yritystä.

Mitä ammattia et missään tapauksessa haluaisi harjoittaa?

Missä tahansa duunissa kiinnostavampaa kuin se mitä se työ tuottaa, on se, miten se tehdään. Sitä myöten kiinnostavaa on tutustua ammatteihin, joista sä et tajua hevonvittua. Joku kosmetologihomma, mulla ei mitään tekemistä sellaisen aiheen kanssa, mutta mua kiinnostaa se prosessi, että miten muutamalla purkilla muutetaan rokonarpinen koukkonokka prinsessaksi. Aina oppii jotain maailmasta, ammatista tai itsestään, kun sellaisia tekee. Mun ongelma ei ole se, että mulla olisi suppea kiinnostuneisuus ympäröivää maailmaa kohtaan, vaan päinvastoin. Mä en keksi mitään ammattia joka olisi niin vastenmielinen. No, tietysti ehkä oikeuslääkärin duuni, ja joku neljä kuukautta kelluneen ruumiin avaaminen, se voisi olla vähän…

Suosikkikirosanasi?

Vittu, mutta mä toivoisin, että se olisi Kristusperkele, koska se olisi paljon äijempi.

Jos taivas on olemassa, mitä haluaisit kuulla Jumalan suusta kun tulet taivaan porteille?

Kaverit odottavat alakerrassa.

Hienoa. Seuraava kysymys: Luetko ikinä mun blogia?

No nyt mun täytyy myöntää, että en ole lukenut.

Mä laitan että ”joo”.

Laita joo, ensimmäiseksi aamulla, ja viimeiseksi illalla.

Joo, noin laitan. Mikä on sun viesti blogin lukijoille?

Netin paras kauppa on uscav.com.

Ai niin, ja vielä yksi kysymys. Kun sä olet televisiossa töissä, niin tunnetko sen Jarmo Mäkisen?

Joo, oon mä tavannut sen.

Voitko sanoa sille, että mä rakastan sitä?

Joo, mä sanon.