Uudet ammatit

Thank heavens, Nelosen uutisissa oli tänään juttu Facebookista, ja siellä sanottiin, että Facebookin käyttö saattaa olla tulevaisuudessa valtti työnhaussa. I knew it! Vihdoinkin joku hauska on myös hyödyllistä (ööh, sanoo koomikko).

Tänään on ollut hyvä päivä. Huomenna meille tulee Heikki ja Lore vieraiksi, ja Poets of the fallin Marko on meidän ohjelman Keikalla-osiossa. Ei mitään hätää, mä oon zeniytynyt ja skarpannut koko päivän. Onneksi se ei tule paikalle, vaan me soitetaan sille. Sillä tavalla voin laittaa mikit kiinni heti jos tulee pakottava tarve kiljua jotain sopimatonta (kuten Marko sä oot ihana, iiiiiiiiik, mee mun kaa naimisiin). Can you say: restraining order?

Mulla tulee aina tietyistä tv-ohjelmista hirveä himo ryhtyä johonkin tiettyyn ammattiiin. Aina kun katson West Wingiä, päätän että aion käyttää elämäni jossain kansalaisjärjestössä, kuten Amnestyssa, hyviä asioita tehden (enemmän kuin nyt. Nyt mä maksan vaan jäsenmaksua. Buu. Anteeksi). Sitten katson Sinkkuelämää, ja päätän ryhtyä kirjoittamaan tajunnanräjäyttäviä kolumneja (nyt kirjoitan jo kolumneja, eli sinne päin mennään). Muutama vuosi sitten tuli sellainen Wall Street –ohjelma, ja päätin oikeasti, kerrankin, taas satsata kunnolla rahoituksen tenttiini (ei tapahtunut). Kun katson Frendejä, haluan saada rent-control-asunnon Manhattanilta ja hengata kahvilassa (käy työstä). Nyt oon kuitenkin huomannut ettei tää päde ihan kaikkii sarjoihin. Toi Num3rot-sarja, joka tulee Subilla on ihan hyvä, mutta ei mun tee yhtään mieli mitään Pytagoraan lausetta tästä käydä kertaamaan. Yhtenä joululomana katsoin varmaan kaksi päivää putkeen Greyn Anatomiaa DVD:lta, eikä kertaakaan käynyt mielessä, että pitäisi ruveta lääkäriksi. Se on varmaan potilaidenkin etu. Ja sieltä sairaalasta ei salee saisi soittaa Poets of the Fallin Markolle. Eikä sinne ehkä pääse ihan vaan sillä, että on sairaan hyvä Facebookaamaan.