Ei ollut sämpylää, otin kaljaa

Suomen Kuvalehti kirjoitti taannoin kahdesta Helsingin kaupungin virkamiehestä jotka olivat tehneet työmatkan Romaniaan selvittääkseen mitä Helsingin kerjäläisongelmalle voitaisiin tehdä (se selviää ainoastaan tekemällä työmatka Romaniaan, kai). Reissussa sitten nämä ukot olivat kuitenkin vaan juopotelleet ja olleet kännissä työajalla, kertoo lehti. No onhan se noloa ja naurettavaa (Mike Pohjola bloggasi asiasta loistavasti blogissaan), mutta olisivat vaan sanoneet, että Anteeksi, olinpa tyhmä, arvostelukyky petti ja nyt nolottaa. Antakaa anteeksi, parannan tapani. Asia olisi varmaan unohtunut piakkoin. Mutta ei, miesten tiedotuslinja oli: Mitään ei olla otettu. Se on ehkä vähän huono tiedotusstrategia siihen nähden että siinä lehtiartikkelissa oli valokuvia ja todistajanlausuntoja. Nyt sitten toinen niistä virkamiehistä, turvallisuus- ja valmiusosaston päällikkö Hannu Hakala eroaa tehtävistään. Ei erolla mitään tekemistä tämän skandaalin kanssa ole, tietenkään, hän sanoo. Mies äityy vielä selittelemään. Se on aina pahinta, koska se on yleensä tosi ankeaa ja myötähäpeää herättävää. Hän sanoo, että oli ollut koko päivän ilman ruokaa, ”koska paikallisessa kaupassa ei ollut sämpylöitä tai muuta sellaista syötävää näkösällä”. Kauapsta Hakala osti sitten kaksi Heineken-olutta.

Ystävättäreni epäilee, että hänen miehensä tekee ruokaostoksensa samassa paikallisessa romanialaiskaupassa Hakalan kanssa, sillä hänkään ei usein löydä kaupasta muuta syötävää kuin olutta.

Itse ajattelin, että rupeaisin aktiivisemmin käyttämää tuota lausetta vastauksena jos joku kommentoi alkoholinkäyttöäni. Joskus se vaan menee niin, ettei sämpylää tai muuta syötävää ole näkösällä, ja silloin on pakko silpaista nopeat kännit. Ajattelin, että se voisi olla myös hyvä lause käytettäväksi vieraskirjoihin (esim. häissä). (Ennen olen häiden vieraskirjoissa siteerannut veljeäni Callea (synt. vuonna 1988) kirjoittamalla ”Avioliitto on vitun kingii”).

Mutta kuulkaa vielä tuosta Wikileaksista. Voi sitä olla mitä vaan mieltä siitä, että onko Assange sankari vai rosvo (siis muussakin mielessä kuin mahdollisena raiskaajana. Raiskaussyytökset ovat vaikeita asioita, eikä niihin kovin helposti pidä ulkopuolisen ottaa kantaa kun ei ikinä voi tietää mitä oikeasti on tapahtunut, mutta onhan ton mimmin käytös kieltämättä vähän erikoista), tai siitä, heikentävätkö julkaistut dokumentit diplomaattista luottamusta tai siitä, julkaiseeko Wikileaks liikaa vai liian vähän ja onko kaikki sopivaa nähtävää suurelle kansanosalle. Yhtä mieltä kuitenkin varmaan voidaan olla siitä, että se, että lailla pyritään kieltämään Wikileaks tai heikentämään heidän toimintamahdollisuuksiaan on ilmaisunvapauden ja vapaan lehdistö –periaatteen vastaista, ja sitä ei pidä hyväksyä. Tätä vastaan voi ja pitää taistella, jos ei muuten niin vaikka edes allekirjoittamalla adressin esim. täältä.