Minä ja Matti

Oikeasti, mä en osaa pitää päätöksiä ollenkaan. Päivittäin mä lupaan etten enää puhu Susan Kurosesta, ja sitten se taas on lehdessä ja taas mun on pakko. Luulin että paras tapa olisi olla puhumatta siitä ollenkaan, mutta ehkei olekaan. Ehkä parempaa olisikin pestä daami omassa pelissään. Eli tässä mun paljastukset:

…Oli synkkä ja myrskyinen iltapäivä herran vuonna 2004. Suomen Ylioppilaskuntien Liiton toimistolla kuhisi. Odotettiin korkea-arvoista vierasta. Itse pääministeri tulisi juttelemaan kanssamme korkeakoulupolitiikan suunnasta maassamme. Pullat oli ostettu (Stockmannilta, tietenkin, Seston pullat olivat alemmille virkamiehille) ja Reilun Kaupan (tietysti) kahvit keitetty. Kansankynttilät olivat levottomia ja lehteilivät ikivanhoja Suomenmaa-lehtiä, oikeastaan rekisteröimättä mitä niissä luki (ei niin että he muutenkaan niitä kovin paljon rekisteröivät, mitä nyt se yksi kiintiökepulainen). Kun summeri vihdoin – täysin ajallaan, pääministeri oli aina ajallaan – soi, singahdettiin ovelle. Seistiin epämääräisessä jonossa, ujoimmat piilottelivat toistensa takana ja toimistosihteerin hameenhelmoissa. Pääministeri kumartui astuessaan oviaukosta sisään, sillä pääministeri on mahdottoman pitkä mies. Kättelimme ja katsoin pääministeriä silmiin. Pääministerillä on valtavan iso käsi.

Huh. Jännittävääkö, eikö?

Mulla on myös toinen tarina siitä, miten me kerran luovutettiin pääministerille eduskunnassa yksi adressi. Mutta sen kerron vasta kun saan kirjasopparin.

Maaliskuun Trendi peräänkuuluttaa avautuvia muusikkoja. ”Rääväsuita halutaan Suomeen”, he kirjoittavat. Lehti kirjoittaa siitä, miten popmedia nyt rakastaa rääväsuisia mimmejä. Artikkelissa mainitaan esim. (minunkin suosikkini) Lily Allen ja Pink, sekä tietysti itseoikeutetusti mm. Dixie Chicks. Suomen rääväsuu-skenestä lehti kirjoittaa näin: ”PMMP:n Paula ja Mira ovat suomalaisen rockin viralliset suorasuut, mutta hekin marmattavat yleensä vain siitä, miten media heihin suhtautuu. Laajempi aihevalikoima ei olisi pahitteeksi. Ei auta kuin odottaa Lotta Backlundin muusikonuraa.”

Tää on hyvä. Mulla muovautuu nyt selkeä suunnitelma…