Posteljoonin päivärytmi

Postinkantajan työ käy varmaan aika yksitoikkoiseksi, ellei vaihtele reittiä silloin tällöin, mutta nyt mulla ja mun postinkantajalla ei mene rytmit aivan yhteen. Mä olen ehkä aamulla vähän himmeämpi päivänsäde kuin muuten (lue: cranky, tired bitch), ja pienikin poikkeavuus mun rutiiniin saa kamalan kiukuttelukohtauksen aikaan. Arvatkaa millainen show mulla on (keskenäni) nyt joka aamu, kun postinkantaja on vaihtanut reittiäni ja jakaa Hesarin mun luokse vasta sen jälkeen kun mä lähden kotoa. Prkl. Mutta en mä sitä posteljoonia syytä.

Mun mielestä pitäisi olla joku blogi joka arvostelisi yleisiä vessoja, ja ehkä tarkemmin Helsingin ravintoloiden vessoja. Mä voin aloittaa:

Mä oon ihan liian vessasensitiivinen. Mulla on issues niin paperin, koppien ovien lukkojen kuin yleisen siisteydenkin kanssa. Yleensä kahvilassa tai baarissa vessa ei tule yllätyksenä (trust me, mä olen panostanut tähän asiaan eksessiivistä ajatustyötä ja empiiristä tutkimustyötä), mutta joskus niitäkin tulee. Eilen tapahtui prototyyppi vessayllätys, olin aivan häpnadilla (hepnadilla? häpnadilla? Aaargh!) lyöty!

Kohde on Café Mascot. Mä uskaltauduin mun taiteilijakaverini kanssa (hänen mukaansa) taitelijaräkälään (koska hän ei kuulemma tunne muita). Hän ei tutustuttanut mua taiteilijakuppiloihin shokkiterapialla aloittamalla HC-päästä, vaan softländäsi mut café Mascotiin. Pidättelin ja pidättelin, mutta kohta en enää kestänyt. Piti lähteä vessaan. Lo and behold: siistein, puhtain ja parhaimman tuoksuinen vessa EVER! Suosittelen lämpimästi. Jos olet kahden kilometrin säteellä Hakaniemestä ja pissittää, niin Mascot tuo arvoisesi helpotuksen. Bless the nice people at Mascot.

Wawaweewaa! (Ajatelkaa päässänne siis Boratin ääni) Luin äsken mitä olin kirjoittanut. Täytyy ihmisellä olla todella köyhä ja säälittävä elämä, jos innostuu puhtaasta vessasta noin paljon.