Kirjaloma

Dublin oli hieno. Laitan valokuviakin. Rentouduin, ja osteskelin. Koko viikkona ei kertaakaan tehnyt mieli mennä vaatekauppoihin. Mä en ole ikinä käyttäytynyt näin ennen. En ostanut kenkiä, en ostanut vaatteita, en ostanut laukkuja, en ostanut koruja. Kirjakaupoissa sen sijaan jaksoin hengata tuntitolkulla, sillä seurauksella, että ostin 13 kirjaa. Voidaan perustaa kirjakerho!

Ensimmäisenä luin Zadie Smithin White Teeth, mikä tietysti olisi pitänyt lukea jo kauan sitten (mä oon vaan niin jäljessä). Mä yritin aloittaa sen jo kauan sitten. Löysin äitini kirjahyllystä sen suomenkielisenä versiona Valkoiset hampaat. Lainasin sen, mutta ei oikein lähtenyt. Avain olikin siinä, että se pitää ehdottomasti lukea englanniksi, jo ihan vaan vaikka jamaicalaisen puheen takia.
Nyt luen kirjaa nimeltä Indecision, jonka on kirjoittanut amerikkalainen Benjamin Kunkel. Kirjaa ryhdyttiin hypettämään, sen jälkeen kun Jay McInerney vuolaasti oli kehunut kirjaa. Mä en ainakaan vielä ole saanut sitä suurta ahaa-elämystä, joka tekee tästä Sieppari Ruispellossa -vertaisen kasvamisromaanin, mutta mä oon vasta puolessa välissä. Ehkä se tulee vielä.

Koska olin päättänyt tehdä kaikkea irlantilaista, niin join tietysti Guinnessia (puolikkaan tuopin, jonka jälkeen muistin, ettei tumma olut mun mielestä oikeasti ole kauhean hyvää. Mulla sytyttää välillä vähän hitaasti), pienen hörpyn viskiä ja söin irlantilaista pataa (joka on vähän niin kuin mitä tahansa lihapataa, mutta se on irlantilaista, kun sitä syödään Irlannissa, ilmeisesti). Aamiaiseksi hotellissa tarjottiin Full Irish Breakfast, jota myös Sydäribrekkari nimellä voisi kutsua. Paistettu muna, kaksi rasvaista makkaraa, siivu rasvaista ryynimakkaran tapaista makkaraa, siivu veriryynimakkaraa, kaksi paistettua sianpalasta ja puolikas keitetty tomaatti. Yummy. Söin sen ekana aamuna, koska se oli eksoottista, ja taas vikana, koska mun oli pakko saada siitä valokuva.