Kiinalainen ihmissuhde

Hesarissa oli tänään artikkeli siitä, miten kiinalaiset vanhemmat sunnuntaisin kerääntyvät puistoon etsimään lapsilleen aviopuolisoja. Nuoret kiinalaiset uraohjukset ovat niin kiireisiä, ettei heillä ole aikaa etsiä itselleen partneria, joten ne laittavat äiskät ja iskät asialle. Kyseessä ei siis ole mikään ällöttävä kuvio (tai, no…) kuten järjestetyissä avioliitoissa, vaan vanhemmat ihan yksinkertaisesti haluavat jeesata lapsiaan, löytämällä heille sopivia deittejä. Ja mistäs niitä löytäisi sopivammin kuin puistosta?

Ilmeisesti kiinalaiset uraohjukset eivät osaa käyttää työajallaan Facebookia, ja vaikka sieltä iskeä ihmisiä. Toisaalta ne ilmeisesti myös luottavat vanhempiinsa vahvasti. Oikeastaan on vähän harmi, ettei tota samaa järjestelmää ole suomessa. Mä oon ihan varma, että mun äitini osaisi valita mulle paljon paremman miehen, kuin itse koskaan olen osannut.

Herra Hong Li kertoo tilanteestaan: ”Ensin poikani halusi opiskella ahkerasti, eikä hän ehtinyt keskittyä rakkausasioihin. Sitten hänellä oli kiire, koska hän etsi työpaikkaa. Hän löysikin hyvän työpaikan, mutta nyt hänellä on kova paine saada ylennys. Ei hänellä ole aikaa ihmissuhteisiin”. No voi sitä onnen tyttöä, joka pääsee Hong Lin miniäksi. Just sitä jokainen tyttö etsii parisuhteessa, että miehellä ”ei ole aikaa ihmissuhteisiin”. Kukapa ei sellaisen kanssa haluaisi naimisiin, vaikka sillä miten on kaksi asuntoa ja ylennys tulossa. Hong Li oli innostunut, koska oli löytänyt potentiaalisen tyttöystävän pojalleen. Ainoa ongelma oli se, että ”tyttö on 172-senttinen, kamalan pitkä, ja se voi olla poikani mielestä ongelma”.

Kiinalaisvanhemmilla on kylttejä, työ- ja opiskelutodistuksia, kuvia ja mainoslauseita, joilla yrittävät houkutella juttusille muiden kelvollisten sinkkujen vanhempia. En mä tiedä mitä mun äitini mun kylttiin kirjoittaisi. ”Haetaan: Kilttiä rokkaripankkiiria pääkaupunkiseudulta. Tarjolla: 173-senttinen, 27-vuotias helsinkiläisnainen. Ei vielä valmistunut mistään. Omistaa asunnon. Tekee työkseen jotain epämääräistä naurattamista ja kirjoittelua ja tv-ohjelmaa”.