LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Sunday, February 03, 2008

Mainoksen uhri

Ootteko huomanneet, miten jotkut mainosjinglet voivat jäädä soimaan päähän koko päiväksi? Mulle ikiriesaksi on muodostunut Radio Aallon ”Pehmeät Suosikit, Radio Aalto”. Käyn joka iltapäivä Radio Aallolla juttelemassa siitä, mitä sen päivän B-Studiossa käsitellään, ja JOKA KERTA jo heti kun nään siinä ovessa ne sanat ”Radio Aalto”, niin mun on vaan ihan pakko laulaa se jingle. Cartmanilla oli samanlainen ongelma kerran South Parkissa, jossa joka kerta kun joku edes sanoo ensimmäiset sanat Come Sail Away –biisistä, sen on pakko laulaa koko kappale loppuun. Same thing.

Mun Siwassa ei ole pakkasessa oikein muita pizzoja, kuin Dr. Oetkerin. Ja taas. Mä yritän taistella sitä vastaan, mutta pakko: Wir nehmen Dr. Oetker. Se kai soi lähinnä saksalaisilla kanavilla, josta se on tarttunut mulle Budapestin ajoista, jolloin mulla ei ollut mitään muita kanavia kuin Saksan RTL ja Pro 7. Toinen saksalainen erikoisuus on tietysti kaikkien lääkemainosten lopussa tuleva: Zu Risiken und Nebenwirkungen, lesen Sie die Packungsbeilage oder fragen Sie Ihrer Arzt oder Apotheker.

Ruotsissa Felixin Felix gör det goda godare tarttuu. Samoin se uusi Grandiosa-mainoksen renkutus. Yksi, joka vielä vuosienkin jälkeen laulattaa on amerikkalainen vaippamainos (en muista merkkiä, eli selkeästi kannattaisi aina ujuttaa se tuotemerkki siihen jingleen, niin ihmiset muistaisivat alitajuntaisesti merkinkin). Olin kaverini kanssa New Yorkissa vuodenvaihteessa 1997-1998, ja koko viikon lauleskelimme: I’m a big kid, look what I can do... Mommy wow, I’m a big kid now, wow! Pienellä googlailulla oikea merkki löytyi. Se on Huggies. Ihana mainos, tämä on vähän vanhempi, mutta sama laulu.

Jinkuissa on siis voimaa, ja sen on ymmärtänyt paremmin kuin kukaan George Costanza.

George: . . . and I got a date with the sales woman. She's got a little Marisa Tomei thing going on.
Jerry: Ah, too bad you got a little George Costanza thing going on.
George: I'm going out with her tomorrow, she said she had some errands to run.
Jerry: That's a date?
George: What's the difference? You know the way I work, I'm like a commercial jingle. First it's a little irritating, then you hear it a few times, you hum it in the shower, by the third date it's "By Mennen!".

Eli nyt pitäisi enää osata jinglettää itsensä samalla tavalla kuin George vastaajaviestissään.

4 Comments:

  • At 1:17 AM, Blogger Jonna said…

    Koko päiväksi ja välillä vuosiksi...en voi mopata ilman että päässä kaikuu Vileda Vileda, helppo ja kätevä...tuosta mainoksesta on ainakin kymmenen vuotta aikaa mutta laulu ei unohdu

     
  • At 3:07 PM, Blogger yllätystyttö said…

    Miul on kans pieniä ongelmia pehmeiden suosikkien kanssa..
    ARGH.

    Ja sinulle on muuten haaste miun blogissa (http://yllatys.vuodatus.net). :)

     
  • At 11:26 AM, Blogger Unknown said…

    nej herregud jag lider av samma problem som cartman (och du), nån säger stop och man bara måste fortsätta ..IN THE NAME OF LÖÖÖV!

    (www.skinka.papper.fi)

     
  • At 11:48 AM, Blogger Elsa-Maija said…

    Ihanaa että jollain muullakin on sama ongelma

     

Post a Comment

<< Home