Bussiemäntä

Ohh. HUGE mistake. Istuin eturiviin. Menin keskiviikkona keikalle Forssaan, jonne menin bussilla. Kyydissä on kuskin lisäksi sellainen bussiemäntä, joka kuuluttaa seuraavan aseman ja rahastaa matkustajat. Mä en oikein tajua, mikä sen työ on, kun monissa busseissa kuski tekee itse kaiken ton. Kuski ja emäntä tulevat hyvin toimeen, ja juttelevat koko matkan. Se on mahtavaa, koska jostain syystä on ihan huippua kuunnella kun juorutaan ihmisistä, joita en edes tunne (oon selkeästi luonteeltani aivan karmea juoruakka). Ja sitten vähän pettyy, jos käykin ilmi, ettei juoru ole kovin mehukas. Esim. Leena – se vähän vanhempi nainen, tiedäthän – oli lentänyt… (uuh! Lentänyt pellolle firmasta? Mitäköhän se oli tehnyt? Kavaltanut lippurahat? Ajanut kännissä? Puhkonut epäonnistuneen työpaikkaromanssin päätteeksi kanssakuskin bussin renkaat?!?) … kumoon, kun kuski jarrutti, kun tielle juoksi peura. Leenalla oli tullut mustelma käteen. Buu. Siis joo, onneksi Leenalle ei käynyt mitään, mutta oishan se nyt voinut olla vähän dramaattisempi juoru.

Emännällä oli niin eläväisiä ja jännittäviä tarinoita (tai sitten kuski oli vähän ihastunut), että kuski vaan katsoi koko ajan sitä emäntää, joka istui siinä oppaan paikalla (sen paikan nimi on just varmaan virallisesti ”oppaan paikka”), eikä katsonut tietä koko ajan. Teki mieli pari kertaa sanoa, että hei pliis, pidä silmät tuolla tiellä, mutta sitten se olisi katsahtanut muhun, ja oltaisiin varmasti oltu jossain ojassa. Oon myös ymmärtänyt että kuskit eivät rakasta apukuskeja (etenkin jos ne ovat asiakkaita, ja vieläpä sellaisia, joilla ei ole ajokorttia).

Jännittäviä tilanteita eletään valtakunnanpolitiikassa. Eero Heinäluoma ei haluakaan jatkaa SDP:n puheenjohtajana, ja nyt varmaan jokaikinen demarikansanedustaja pohtii, voisiko asettua ehdolle. Veikkaan, että about ainakin viisi varmaan jo luonnostelee päässään lehdistötiedotettaan.