Ikoni ja ennakkoluulo

Alla viime sunnuntaina ilmestynyt kolumnini Etelä-Saimaa-lehdestä. Apua, pakko ryhdistäytyä tän blogin kanssa, eihän tää nyt tällaista kerran viikossa päivittämistä voi olla. Siis kansanedustajatkin päivittää useammin! (valitettavasti).

Ikoni ja ennakkoluulo

Kun viime aikoina on lukenut lehtiä, on tullut vahva déjà vu –tunne. Siitä ei ole kovinkaan monta viikkoa kun Kristian Smedsin näytelmää Tuntematon Sotilas valtoimenaan arvostelivat ja julkisesti kommentoivat ihmiset, jotka eivät näytelmää olleet nähneetkään. Samaa ilmiötä saamme todistaa nytkin, kun yksi toistaan kovempi isänmaan ystävä teilaa uuden Mannerheim-animaation, sitä ilmeisesti kuitenkaan näkemättä. ”Aion kritisoida, vaikken ole nähnytkään, koska kyllä tämä nyt varmaan jollain tavalla on epäsopivaa ja loukkaa jonkun muistoa”.

Se alkoi maanantaina, kun lööpit kirkuivat YLE:n uudesta animaatioelokuvasta, jossa pääosassa seikkailee Mannerheim. Mannerheim kuvataan välillä kentaurina, jolla on häntä ja vartalona matkalaukku. Tämä ei suinkaan ole asia, joka suivaannutti kansan. Ei, kohu syntyi siitä, että animaatioon oli otettu mukaan legenda, jonka mukaan Mannerheimilla kerran oli ollut suhde mieheen.

Rankempia kielenkäänteitä saa lehdistä etsiä, kuin ne, jotka tässä yhteydessä on esitetty. Mannerheimin esittäminen homona on muun muassa ollut ”pahinta mitä itsenäiselle Suomelle voi tapahtua” sekä ”vainajan muiston häpäisyä”. Kansamme kaksinaismoralismi on päätähuimaavaa.

Paheksumme valtavasti, kun muslimit tuikkaavat tanskalaisia suurlähetystöjä tuleen siksi, että heidän profeettansa kuvattiin pilakuvassa. Missä vapaus, missä sananvapaus, huudamme! Mutta annas olla kun joku taiteen kautta yrittää epäsovinnaisella tavalla kuvata ystävyyttä ja yksinäisyyttä, ottaen symboliksi nyt vaikka homoseksuaalisuuden, niin johan alkaa barrikadit mureta. Pelihousut revitään, koska homous se vasta sotasankarin maineen pilaisi.

Muka-tasa-arvoinen maamme onkin sitä nähtävästi vain paperilla. Homous olisi ilmeisesti komentajien, valkoisenristinritareiden, juhamietojen sun muiden lausuntoautomaattien mielestä ominaisuus, joka jollain tapaa tekisi tyhjäksi kaikki Mannerheimin sankariteot.

Usein tuntuu siltä, että meidän sukupolvemme ei saa osallistua keskusteluun, koska ei ole ollut rintamalla. Saamme kunnioittaa menneitä, mutta ainoastaan edellisille sukupolville sopivalla tavalla. Arvostelijoiden mukaan elokuvantekijän pitäisi hävetä. Vai niin. Kenen tässä nyt ihan oikeasti pitäisi hävetä?