LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Monday, July 21, 2008

Jazzia ja jonotusta

Miten on mahdollista, että mä en juurikaan voi matkustaa julkisilla, ilman että siitä tulee joku aivan älytön spektaakkeli? Perjantaina matkasin kohti Poria. Olin menossa juontamaan yhtä paneelia päivällä, ja illalla Santanan keikalle Kirjurinluotoon. Tunnollisena ihmisenä, olin valmistautunut paneeliin hyvin, ja jo edellisenä päivänä etukäteen (!) käynyt ostamassa junaliput aamujunaan, joka olisi perillä Porissa 12.10. Kello 13 piti seistä yleisön edessä ravintola Buccon terassilla. Siinä vaiheessa kun junassa oltiin istuttu kaksi tuntia, ja ei oltu päästy kuin Hyvinkäälle, kysäisin konduktööriltä, että missä vaiheessa veturinkuljettajalla oli aikomus laittaa edes kakkonen silmään, ja kaasuttaa meidät Poriin tuhatta ja sataa aikataulussa. ”Eheeei”, kuului vastaus, ”kyllä me ollaan sen verran tässä aikataulusta myöhässä, että me ollaan perillä aikaisintaan varttia vaille yksi”. No okei, mutta mun pitäisi seistä juontamassa paneelia kello 13. No siihen et kyllä varmaan ehdi. No mutta kun ehdittävä on. Ja niin VR laittoi minut ja matkakumppanin Tampereella taksiin, ja kuski omaa (ja meidän) henkeä uhmaten lähti kaahaamaan kohti Poria. 12.59 taksi kurvasi ravintola Buccon oven eteen. Juoksujalkaa yleisön eteen, ja paneeli käyntiin.

Illemmalla lähdimme matkakumppanin kanssa kulkemaan kohti Kirjurinluotoa. Sisään ei tarvinnut jonottaa kuin aivan muutama minuutti, ilmeisesti siksi, että kaikki muut miljardineljäsataatuhatta ihmistä olivat jo alueella. Ensimmäisenä vessaan. Sinne jonotettiin järjestelmällisesti ja kohteliaasti muiden naisten kanssa kymmenisen minuuttia. Sitten jonotettiin käsienpesualtaalle, jonka jälkeen jonotettiin käsienkuivaussedälle tai -tädille, joka jakoi käsipyyhkeitä. Sitten mentiin jonottamaan ravintolatelttaan, jonne jonotettiin noin 20 minuuttia. Teltan sisällä siirryttiin välittömästi jonottamaan baaritiskille, jonne jonotettiin vielä toinen vartti. Me saatiin pöytä ravintolateltan terassilta, ja siitä emme enää uskaltaneet jonottamisen uhalla nousta, ennen kuin lähdimme suuntaamaan paluujunalle.

Paluujuna olikin sitten aika hurjaa meininkiä. Tupaten täynnä oleva juna lähti puoli tuntia myöhässä, ja se oli kuin ruotsinlaiva raiteilla. Matkakumppani uskaltautui jossain vaiheessa ravintolavaunuun hakemaan vettä (jota ei kuitenkaan ollut, koska kaikki nestemäinen mitä kanttiinissa oli jossain vaiheessa ollut, oli myyty loppuun), ja sai todistaa, miten ravintolavaunusta oli tehty disko, vilkkuvine diskovaloineen päivineen. Kolmen jälkeen aamuyöllä oltiinkin jo sitten perillä, vain reilu tunti aikataulusta myöhemmin. Me mentiin kuitenkin koko paluumatka junalla, ei hypätty taksiin Hämeenlinnan kohdalla tai mitään.

1 Comments:

  • At 2:06 AM, Anonymous Linda said…

    Har helt missat ditt program på Nelonen, men hittade det nu på nätet. Helt huippu!

     

Post a Comment

<< Home