Mopomutsi

No onpa vähän kesätahti tässä päivittämisessä. Mutta mulla on (myös) hyvä syy. Viime viikon vietin Oriveden opistolla kirjoittajakurssilla. Kurssi oli proosapaja, ja kovin hyödyllinen. Suosittelen kaikille, joita kiinnostaa kirjoittaminen, tai jotka tuntevat, että ehkä olisi jotain sanottavaa, mutta eivät välttämättä ole saaneet aikaiseksi kirjoittaa, tai eivät tiedä miten aloittaa tai mitä muotoa haluaisivat kirjoittaa. Meidän opettaja oli Taija Tuominen, joka oli aivan loistava.

Kirjaprojekti on siis mullakin käynnissä. Ei, ei suurta sukupolviromaania tai laajaa mestariteosta (shocking, yes?), vaan kirjoittaminen alkoi sujua sitten kun suostuin kirjoittamaan sellaista, mitä osaan. Eli viihdettä. Raakamateriaali pitäisi saada paperille ennen kuin pikkupötkylä ilmestyy maailmaan. Voi tietysti olla, että vauva tulee äitiinsä, ja onkin maailman kiltein ja säysein, mutta olen kyllä valmistautunut siihenkin, että se ei ole sitä (en oo yksi niistä äideistä, joka suunnittelee äitiysLOMALLA kirjoittavansa gradunsa ja lukevansa pinon romaaneja, vaan olen kyllä aikonut olla aika realistinen oman jaksamisen ja voimavarojen kanssa). Plus, että mä en halua, että mitkään ahdistavat vastuut ja työt häiritsevät mun ja vauvan laatuaikaa. Ahdistavia vastuita ehtii sitten kerätä taas myöhemmin.

Ja sit: Musta on tullut NIIN mutsi jo, että mun on pakko kertoa eteenpäin ihana pikku lapsianekdootti. Kaverin kaverin 5-vuotias oli ilmoittanut, että aikoo soittaa naapurin pojalle (sen kaveri), ja menee sitten siellä käymään. Äitinsä rupesi jossain vaiheessa miettimään, että miten se soittaa, kun ei sillä ole sen naapurin numeroakaan. Illalla lapsi kertoi, leikkineensä naapurin kanssa. Äiti kysyi miten tämä oli numeron saanut, ja poika kertoi, että oli löytänyt puhelimestaan sellaisen 020202-numeron.
Äiti: Ja soitit sinne ja kysyit sitä numeroa?
Poika: Joo, mä oon nähnyt mainoksen, että sinne voi soittaa.
Äiti: Mitä se täti siellä sitten sanoi?
Poika: Se kysyi, että kirjoitanko numeron ylös vai lähettääkö se mulle sen tekstarilla. Mä sanoin, että lähetä se tekstarilla, mä en voi kirjoittaa sitä, kun mä olen nyt kakalla.
Opetus: Lapset ovat hirvittävän viisaita ja miehet osaavat kuin osaavatkin tehdä useampaa kuin yhtä asiaa kerralla.

Meidän perheessä on nykyään myös mopo. Se on ihan SAIRAAN hieno. Se on punainen, ja mä luulin, että se on vespa, koska mä en näe (näköjään) mopon ja vespan eroa. Se on niin makee, ja ensi kesänä mä aion omia sen. Ehkä siihen saa jonkun lapsenistuimen, ja sit me viiletetään beiben kaa ympäri kyliä meidän Punaisella Salamalla. Ai nii, note to self: opettele ajamaan mopolla.

Ja sitten pitää vielä hehkuttaa mun gorgeous uusia kynsiä. Suosittelen kaikille Bio Sculpturen geelikynsiä, koska se on NIIN helppoa, ja NIIN halpaa. Mulla ainakin kynnet kestää helposti jopa kuukauden, ja ne on vaan niin nätit. Ei tarvitse pelata viilojen, lakkojen sun muiden kanssa, ja se on ihan niin kuin oma kynsi. Sairaan hienoa, ja erittäin turhamaista, mutta NIIN sen arvoista.