Maaseudun rauhaa

Vietimme rentouttavan viikonlopun anoppilassa keskisuomessa (kyllä, anoppilassa voi viettää rentouttavia viikonloppuja). Perjantai-iltana Mies kysyi, lähdetäänkö kävelylle meidän rantaan. Oih, kuinka ihanaa. Näin jo sieluni silmin meidät kävelemässä käsi kädessä hiekkaisella tai vaikka vähän kiviselläkin rannalla, Päijänne tyynenä vieressämme, istuisimme kivellä katselemassa ilta-aurinkoa. No ei. MEIDÄN ranta olikin naapurintontin takana, ja sinne mentiin pöpelikön läpi (Mies kutsuu sitä ”poluksi”, hahhaa, jotain maalaishuumoria kai). Me olimme kaikkina aikaisempina kertoina käynyt venerannassa, ja se oli eri juttu kuin tämä MEIDÄN ranta. ”Polkua” pitkin meni myös miljardi kusiaista ja nokkosta, joita sai väistellä ellei niitä halunnut kintuille. Perillä oli sellainen pieni kivikko ja ”laituri” (lisää maalaishuumoria). Mies ehti seistä ”laiturilla” varmaan viisi minuuttia ennen kuin minä ehdin perille. ”Polulla” ei mahtunut kävelemään vierekkäin, ja mun metsäsamoaminen on hitaampaa kuin paikallisten, koska mun pitää tarkasta katsoa mihin asettelen mun Lacoste-kenkäisen jalkani.

Tän meidän ranta –episodin jälkeen viikoloppu kuitenkin oli todella rentouttava; grillausta, saunomista ja hengailua. Me käytiin naapurikunnan markkinoilla, mikä oli ihan huippua. Tein siellä aika kovan julkkisbongauksen; omalla Hunaja-ständillään hunajaa kaupitteli itse Maajussi-Jussi (vähänkö hävettää, että muistin sen).