LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Monday, June 15, 2009

Meille tulee ihmisvauva

Luin pari kuukautta sitten Imagesta jutun, jossa toimittajapariskunta oli päättänyt, etteivät kerro ihmisille kumpaa sukupuolta heidän lapsensa on. Siis vaikka se lapsi oli jo olemassa. Se oli pitkä ja mielenkiintoinen artikkeli, ja vaikka mun mielestä tää niiden kasvatuspäätös menikin välillä vähän överiksi, niin tajusin kyllä sen pointin siinä taustalla. Ja nyt huomaan sen yhä selkeämmin omassa elämässäni.

Toimittajan perheen kantava ajatus oli suurinpiirtein tämä: he eivät halua kasvattaa lastaan tiettyyn sukupuolirooliin, ja he halusivat, että lapsi saa kehittyä omaksi persoonakseen ilman yhteiskunnan asettamaa sukupuolimuottien taakkaa. Voi kuulostaa vähän kaukaa haetulta (eikö muka niin ole automaattisesti?), mutta ei itse asiassa ole sitä yhtään, huomaan nyt. Kaikki haluavat asettaa syntymättömänkin vauvan johonkin muottiin. Ja kun siitä ei voi tietää mitään muuta kuin sen sukupuolen, niin se tehdään sen perusteella. Tyttö tulee olemaan pikkuprinsessa ja poika tulee olemaan urheilijanuorukainen tai potra poika tai jotain. Lähipiirissä on ihmisiä, jotka jo vähän suunnittelevat, että millainen siitä tulee jos se on tyttö, ja millainen jos se on poika. Mutta eikös siinä mennä perse eellä puuhun, minä hermostun. Ei meidän perheemme ajatusmaailmassa tyttö automaattisesti mene balettitunnille tai poika lätkätreeneihin. Ei pojalle osteta pelkkiä traktoreita ja tytölle barbeja! Me halutaan kasvattaa siitä ihminen, jolle tulee persoonallisuus, mä tuhisen puolivihaisesti. Jos se itse keksii, että se haluaa pelkkää pinkkiä ja barbeja ja olla prinsessa, niin sitten se saa olla sitä, mutta tehän ette sitä siihen opeta, tasa-arvoäiti minussa leimahtaa. Ja hups, huomaan käyttäväni juuri niitä samoja argumentteja kuin se toimittajaperhekin.

Oon itsekin nyt vasta huomannut, miten ihmeellisen kiinnostuneita vieraatkin ihmiset ovat siitä, kumpaa sukupuolta tuleva vauva on. Ystävättäreni vähän jopa hermostui mulle, kun en halua ottaa selvää vauvan sukupuolesta etukäteen, koska silloin sille ei voi ostaa vaatteita etukäteen. Miksi ihmeessä ei? Ei kai sitä nyt kuitenkaan VAIN vaaleanpunaiseen tai vaaleansiniseen pueta. Oon käynyt ostamassa vaatteita jo, ja ostanut kumpaakin. Tulee sieltä kumpi hyvänsä, niin se ei vielä 2 kuukauden ikäisenä traumatisoidu vaikka se olisi poika pinkissä potkuasussa tai tyttö sinisessä autopaidassa.

Ei, tästä purkauksesta huolimatta, mä en aio ottaa samaa äärilinjaa kuin se Image-äiti. Lapsen nimeksi ei tule Ruoste tai Puu tai jotain muuta kovin unisexiä, vaan varmaankin ihan sellainen mistä sen sukupuolen pystyy päättelemään. Varmaan sille välillä puetaan pinkkiä tai sinistä ylle, ja juhliin mekko tai skragakin. Sitä ehkä kutsutaan pikkuneidiksi tai –herraksi.
Mä olen ammatissani väittänyt, että syy siihen miksi naispuolisia koomikkoja on paljon vähemmän kuin miespuolisia johtuu osittain kasvatuksesta. Tyttöjä kasvatetaan ahkeriksi ja kilteiksi, pojat saavat piereskellä ja kiivetä puissa. Sitten niille vähän puistellaan päätä ja hymähdetään, että pojat nyt ovat poikia. Tytöiltä kitketään pelleilygeeni aikaisessa vaiheessa. (En mä nyt sano, että tää on yhteiskunnallisesti merkittävä asia, etteivät tytöt opi hassuttelemaan samalla tavalla kuin pojat, mutta se on esimerkki). Samaan hassuun en halua mennä oman lapsen kanssa.

Meille tulee ihmisvauva. Piste.

7 Comments:

  • At 7:50 PM, Blogger Zepa said…

    Musta oli yllättävää, että ko. jutun perään toimittajat vielä pöksäyttivät jotain, että ettekös te kaikki nyt haluakin tietää vauvan sukupuolen - mut lälläs, mepä ei kerrota! Höh? Ei mulle ollut tullut mieleenkään olla kiinnostunut sen sukupuolesta. Miks pitäis? Juurihan he oli monta sivua vakuutelleet, että ei sillä ole väliä.

     
  • At 12:33 PM, Anonymous Linn said…

    Amen

     
  • At 1:42 PM, Anonymous Anonymous said…

    Meidän perhe -lehdessä (joo tiedän, kukaan muu näin trendikkään blogin lukija ei oo varmaan ikinä ko. julkaisusta kuullutkaan) oli keväällä juttua pariskunnasta, jotka vetivät tämän sukupuolineutraaliuden vähän överiksi. Heidän lapsensa nimi oli Ruu, eikä kukaan tiennyt lapsen (noin 3v.) sukupuolta. Mummo oli kuulemma sen joskus vahingossa nähnyt, mutta häntä oli vannotettu pitämään asia salassa. Vanhemmat eivät itsekään halunneet olla perinteisesti isä ja äiti, vaan päättivät olla Kettu ja Susi. Moni muukin juttu oli tuossa perheessä mielestäni vähän pielessä...

    Sukupuolisensitiivisyys on hyvä ja arvokas asia, siis nimenomaan se, ettei ihmistä pakoteta tiettyyn muottiin sukupuolensa perusteella. On kuitenkin eri asia evätä lapselta oikeus omaan sukupuoleensa, tehdä siitä jotain hävettävää mitä ei muille pidä kertoa. Jos lapsi on tyttö, ei tietenkään pidä olettaa, että hän automaattisesti on prinsessatyyppiä päästä varpaisiin, vaan oikeampaa olisi (mielestäni) korostaa hänelle, että on hienoa olla tyttö, ja että tytöt pystyvät kaikkeen mihin pojatkin, ja päin vastoin.

     
  • At 12:22 PM, Anonymous Anonymous said…

    Meillä on pieni poika ja olen nyt jo niin tympiintynyt siihen kuinka kaikki vaatteet ovat aina sinisiä ja niissä on jotain hemmetin autoja tai hirviöitä. Niinpä ostankin sitten vaatteet pojalle yleensä Ruotsista tai muista maista missä ei ole niin tarkkaa että pojilla on sinistä ja tytöillä punaista.

    Samoin pojalla on nukenrattaat (aivan parasta on juosta ympäri taloa niiden kanssa ja kerätä tavaroita istuinosaan) vaikka kaikki sukulaiset ja kaverit asiaa ihmettelevätkin, appiukkokin meinasi polttaa(!) ne. Jessus missä keskiajalla ihmiset elävät.

    Mutta tosiaan tuo Meidän perhe-lehden perhe oli vetänyt sen täysin yli ettei sukupuolilla ole merkitystä, joku raja pitää olla kuitenkin mielestäni. Vaikka ymmärränkin että lokerointia sillä yritetään välttää yms, mutta tuo on jo liikaa.

     
  • At 7:46 PM, Anonymous chormir said…

    Loistavaa! Kuka ylipäänsä enää ajattelee, että on olemassa "tyttöjen värejä" ja poikien värejä", saati sitten ammatteja?

     
  • At 5:34 PM, Blogger Edith said…

    Homman nimihän on se, että riippumatta siitä kuinka sukupuolineutraaleja tai neutraalittomia vanhemmat ovat, lapsi kasvaa sitkeästi omanlaisekseen. Pojissa ja tytöissä on keskenäänkin, sukupuoltensa sisällä valtavia eroja, joskus jopa paljon suurempia kuin tyttöjen ja poikien välillä - eikä näistä eroista tai niiden korostamisesta tai latistamisesta puhuta mitään. Ei puhuta, koska sen ei pitäisi olla mikään ongelma. Sääliksi käy tuota pikku Ruuta kuitenkin. Ehkä hän osaa löytää itselleen samaa sukupuolta olevasta vanhemmastaan mallin, vaikkei tiedäkään kenenkään sukupuolta... tai.. ei kai se silloin ole mahdollista? Poor kid.

     
  • At 3:53 PM, Blogger L said…

    Sama perhe on siis joka maailman lehdessä.... haluavat oikein tehdä tiettäväksi asiansa.

    Meille tuli tyttö, halusimme tietää sukupuolen ultrassa ja saimmekin sen tiedon. Olisi ollut aivan sama, tuleeko poika vai tyttö, tyttö tuli eikä siinä mitään ihmeellistä. Mutta kun ei ole (harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta) muuta kuin tyttö tai poika. Maailmassa on kuitenkin PAKKO olla jompikumpi, niin en ymmärrä miksi lapsi pitää ehdoin tahdoin kasvattaa sukupuolettomana.

    Meillä lapsi on tosiaan tyttö, mutta saa kyllä leikkiä haluamillaan leluilla, emme ole tehneet rajoja sen suhteen, että lapsen muka pitäisi leikkiä vain nukeilla tms. MIKSI pitäisi? Leikkiköön millä haluaa kunhan se ei ole filointiveitsi.

    Vaatteita meillä on värejä ja malleja joka laidalta. Mutta mikä risoo... kun joku tantta suurin piirtein kerran viikkoon tulee ja olettaa lapsen olevan poika, kun tällä on tummansiniset vaatteet tai kun tällä on lyhyt tukka. Toiset kysyvät, kumpi tämä on. Mikseivät kysy nimeä jos haluavat tietää sukupuolen? Nimestä tietäisit heti, kumpi lapsi on.

    Minusta on jotenkin huomionhakuista tehdä asia noin hankalasti, ettei kellekään haluta kertoa sukupuolta. Ja sitten on kauhea haloo, kun HS:n toimittaja menee värkin nähtyään kirjoittamaan sen artikkeliinsa.

    Jos lapselle antaa mahdollisuuden tehdä kaikkea "naisten" ja "miesten" hommaa, niin miksi pitäisi erikseen vielä yrittää kieltää lapselta oma "biologinen lokeronsa", eihän sitä voi muuttaa. Tai no voi, mutta se on sitten oma tarinansa.

     

Post a Comment

<< Home