Antti Ruuskanen ja Marian Keyes (erikseen)

Siis onko Antti Ruuskanen ehkä ihanin ikinä?! Ekaa kertaa näin sen haastattelun pari päivää sitten, ja siitä tuli välittömästi mun suosikki! Kuka muu urheilija saa omalla haastattelullaan katsojan ilahtumaan ja näin hyvälle tuulelle?! Ei kukaan, ei varmasti! Mä olen nyt ehdottomasti Antti-fani, koska se on reippain ja hyväntuulisin ja paras-asenteisin (vrt. esim. Evilä) urheilijoista. Ihana. Ihana ihana ihana.

Aargh, hävettääkö ikinä mitkään kirjat? Olen siis rehellisesti huomannut viimeisen parin viikon aikana ihmeellisen heikentymisen keskittymiskyvyssä. Kirjan lukeminen ei onnistu, koska en pysty keskittymään, enkä jaksa paneutua mihinkään. Mutta kappas, kirjastossa käydessäni päätin testata täysin aivot narikkaan -lukemista. Lainasin uusimman Marian Keyesin kirjan. Ja sain sen luettua! Mutta onko teillä ikinä sellaista tilannetta, että häpeätte lukemaanne kirjaa? Mulla yleensä kulkee kirja aina mukana laukussa, mutta jotenkin aina nolotti ottaa esiin toi kirja missään yleisellä paikalla, missä ihmiset näkivät mitä luki. Marian Keyes on siis mun häpeäkirja.

Kirja itsessään oli ihan ok ja viihdyttävä perinteisellä chick lit -tavalla, mutta mä luulen, että Keyesille annetaan nykyään ihan totaalisen vapaat kädet kirjoissaan. Joka ikinen sen kirjoista on aina best seller, joten sen tekstejä varmaan ei edes lueta läpi, lähetetään vaan suoraan painoon. Tää kirja oli päälle 670 sivua, ja puolet oli täysin irrelevanttia tarinalle. Jos kirjailija olisi kuka tahansa muu, niin varmasti olisi joku kustannustoimittaja vähän toimittanut, mutta ei nyt. Kai siihen vaan on totuttava. Ja tietty pyrittävä, jos olisi kirjailija.