Luomuintoilijat

Mä synnytin pari kuukautta sitten. Synnyttäminen ei ole huippuhauskaa, mutta ihan mahdollista. Ajankohtaisuuden vuoksi mun tuli seurattua keskimääräistä aktiivisemmin synnytysuutisia. Kesällä puhutti kivunlievitys. Kätilöt olivat porukalla sitä mieltä, että synnytyksiin puututaan lääketieteellisesti liikaa. Eli naiset ottavat liian herkästi kivunlievitystä synnytyksessä, ja että sisulla ne ovat naiset ennenkin synnyttäneet. Halutessaan terve nainen voi synnyttää ilman lääkitystä, sanottiin. Halutessaan. Vähän niin kuin olisi huono äiti, jos ei HALUA kivuliasta synnytystä, ja jos ei halua elinikäisiä traumoja kokemuksesta joka oikeasti on tehty aika epäinhimilliseksi. Uskokaa vaan, Luonto-Äiti ei koskaan ITSE synnyttänyt.

Miksi juuri synnytys on niin pyhä? Miksi juuri synnytys on se, missä ei saisi turvautua länsimaisen lääketieteen parhaimpiin keksintöihin, jotka todetusti eivät vahingoita lasta millään tapaa? Ei hammashoitajayhdistyskään kirjoita Hesariin sivunmittaista mielipidekirjoitusta siitä, että kyllä ihmisten enemmän pitäisi selvitä juurihoidot ilman puudutusta. Että kyllä muuten terve potilas HALUTESSAAN sen kestää ihan hyvin.

Synnytyskipua voidaan helpottaa myös muilla tavoilla, sanovat luomuasiamiehet. He listaavat tapoja akupunktiosta äänenkäyttöön. Joo okei, mutta sen mä sanon, että kyllä siinä saa aika hemmetisti hyräillä, että synnytyskipu lievenee. On kuulema asenteesta kiinni, viitsiikö synnyttää ilman lääkkeitä. No onhan se asenteesta kiinni myös että aikooko kärsiä päänsäryn ilman buranaa, mutta olisi aika typerää jättää ne ottamatta jos muuten tuntuu että pää halkeaa.

Jos joku haluaa ja kykenee luomuna synnyttämään, niin sehän on mahtavaa! Siinä on tosi kova mimmi. Luomutavan puolestapuhujat ovat sitä mieltä, että ilman kemikaaleja synnytys voi olla mahtava kokemus. Mun mielestä synnytys oli mahtava kokemus kemikaaleista huolimatta. Tai siis pikemminkin niiden ansiosta.