Vauva-arkea

Juuri kun tämän aamun radiokolumnissani Radio Aallolla ehdin manata, ettei Hesaria ehdi vauvanpussailulta ja syöttämiselta ynnä muulta enää lukea kunnolla, niin vauva vetää parin tunnin aamu-unet juuri sopivasti. Mamma ehtii lukea Hesarin, Nyt-liitteen ja edellisen Imagenkin loppuun.

On yllättävää miten vähän saa aikaiseksi äitiysloman alussa. Periaatteessahan vauva nukkuu aika paljon, mutta ei tässä silti romaania kirjoiteta tai lueta jättipitkää ”nämä pitäisi lukea” –listan kirjoja. Välillä pyöräyttää pesukoneen tai kirjoittaa kolumnin (ne on pakko, koska niillä on deadlinet), mutta muuten on kyllä parempi jättää suunnitelmat ja aikataulut tekemättä. On ihan tarpeeksi hankalaa ehtiä tiettyyn aikaan vaikkapa neuvolaan. Jos naisilla kestää lähteminen kauan, niin kauan se kestää vauvoillakin. Kun on vihdoin lapsi kärryssä, niin eikös se töräytyä jotkut jättischeisset ja sit se pitää vaihtaa ja ehkä syöttää ja ihan hyvä jos keretään siihen klo yhdeksän neuvolatapaamiseen joskus puolen päivän aikaan.

Too much information –raja on myös äitiyden myötä hävinnyt kovin vikkelästi. Ihan surutta voin kertoilla ihmisille vaikkapa aroista nänneistä tai imettämisestä, ilman että käy mielessäkään, ettei kaikki ehkä halua jutella mun tisseistä. Outoa. Mä alan vähän tajuamaan, miksi sähkötalon Robert’s Coffeessa ja Sanomatalon Wayne’sissa ja muissa vauvakahviloissa aina on niitä äitejä ja vauvoja porukoissa.Koska kukaan muu ei kestä niitä.