Lex Backlund

Arvoisat rouva liikenneministeri (tämä liittyy autoihin), herra valtiovarainministeri (toteutuessaan tämä ehkä vaikuttaisi autokantaan ja sitä myötä verotukseen) ja herra kaupunginjohtaja (ongelma on (ainakin) Helsingissä),

Haluaisin ehdottaa teille lakiehdotusta (jos olette ministereitä) tai jotain kaupungin järjestyssääntöä (jos olette pormestari). Olen hyvin tuohtunut kansalainen ja veronmaksaja (paitsi nyt juuri äitiyslomalla, joten kerrankin saamapuolella, mutta uskokaa vaan että olen kyllä maksanut kiltisti paaaaaljon veroja). Normaalisti olen kovin säyseä ja rauhallinen, mutta olen huomannut viime aikoina, että on eräs ilmiö joka saa sappeni kuohahtamaan. Moni autoilija Helsingissä on siinä luulossa, että he ovat erikoistapauksia, ja että heidän asiansa toimittaminen on niin kovin paljon kiireisempi ja tärkeämpi kuin muiden kuolevaisten. Näin ollen he pysäköivät autonsa jalkakäytävälle. No hyvä on, joskus voi olla syytäkin, mutta kun nämä munapäät eivät katso mahtaako kummallekaan puolelle jäämään sen verran tilaa, että siitä pääsisi lastenrattaiden kanssa. Toisella puolella on lumivalli, toisella puolella seinä, sähkökaappi, liikennemerkki tms. Mitä silloin tekee äitiparka? No kun sen auton kummaltakaan puolelta ei kerta kaikkiaan voi kammeta, niin yleensä joko pakitetaan satoja metrejä edelliselle suojatielle ja vaihdetaan kadun puolta vain vaihtaakseen takaisin sitten seuraavalla suojatiellä, ja se kaikki tuntuu ihan vitun tyhmältä, not to mention saatanan turhauttavalta kun on kiire. Toinen vaihtoehto on lähteä omaa ja vauvan henkeä uhmaten kiertämään auto sinne ajoradan puolelle, joka tuntuu ruuhkaisella Runeberginkadulla tai Ruoholahdenkadulla todella mukavalta.

Murina ja avautuminen ovat tehokkaita keinoja itselleni päästää paineita, mutta ilkivalta olisi vielä paljon, paljon tehokkaampaa. Se olisi myös katarttista! Ehdotan, että tehdään lailliseksi naarmuttaa autoja, jotka pysäköivät laittomille paikoille noin typerällä tavalla. Se olisi paljon nopeampaa kuin poliisille tai lappuliisalle soittaminen, se säästäisi resursseja kun poliisit voisivat jahdata oikeita rosvoja eikä vastailla Backlundin raivopuheluihin katuautoista ja se olisi älyttömän tehokasta. Sen verran voi audimieskin ottaa silmän käteen että katsoo että auton jommallekummalle puolelle jää tilaa. Ja ellei ottaisi, niin olisi ottamatta vain sen kerran, koska huomaisi, että kun ei ota muita huomioon, niin siitä jää ikävä jälki autoon.

Tämän asian jos voisitte oikaista tahoillanne, niin olisin erittäin kiitollinen. Teillä on tietysti kova kiire, ja jos tarvitsette apua lakitekstin luonnostelemisessa, niin autan teitä ihan mielelläni. Voisimme kutsua sitä sitten vaikka Lex Backlundiksi.

Kunnioittaen,
Lotta Backlund, yhteiskunnan tukipilari

* * *
Arvoisat herra ja rouva Brio, Emmaljunga ja Bugaboo,

Ehdotan teille pientä modifikaatiota tuotteeseenne. Liitteenä tässä kirjeessä on vetoomukseni päättäville tahoille. Mikäli he saavat peukalon hanurista (kääntyykö tuollainen sanonta suomeksi? ”Ta tummen ur reven”, eli saada aikaiseksi) ja tekevät asiasta lakialoitteen joka hyväksytään, niin tulee pian lailliseksi autojen naarmuttaminen tietyissä olosuhteissa. Tietyt olosuhteet liittyvät pääasiassa lastenrattaisiin, ja ehdottaisinkin että liittäisitte kaikkiin malleihinne vastedes jamesbondmaisesti mahdollisuuden työntöaisasta nappia painamalla napsauttaa ulos naarmutusvälineet, joilla voisi tehdä – kuten amerikkalaiset sanovat – some serious damage. Se voisi olla vaikka stiletti tai joku metallinen suippoasia (ei vielä termit niin hallussa) taviksille. Ekoäideille vaikka tosi, tosi terävä puutikku ja Martinalle ja Eskolle esim. timantti. Tarvittaessa voin piirtää teille kuvan (ja värittää, ostin juuri Suomalaisen Kirjakaupan alesta makeet geelitussikynät joilla on kiva värittää).

Ystävällisin terveisin,
Lotta Backlund