LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Friday, March 12, 2010

Varmuuspainajat

Tän aamun kolumni radio Aallolla

Monet aina sanoo, että maaseutua ei voi tuoda. No ei voi, ei, luojan kiitos. Antakaa nyt vaan kaupungin olla kaupunki, ja jos haluaa maaseutua niin voi sitten mennä sinne. Vaikka olenkin kovin urbaani ja pro-city, niin en väitä, että kaupungeissa kaikki olisi yhtä autuutta. Ei toki, kyllä meilläkin on täällä ongelmia. Itse asiassa on olemassa tietty ilmiö, joka on ainoastaan kaupunkilaisten ristinä. Ja kun maalaisia aina harmittaa että helsinkiläiset ovat koppavia ja snobeja ja eivät tiedä maaseudusta mitään, niin nyt minä kerron teille meidän kovista koettelemuksista, joista te ette tiedä tuon taivaallista radanvarren lintukodoissanne, ja ehkä alatte ymmärtää mikä meidät on koppavaksi kovettanut.

Kaupungissa asuu nimittäin hirveä määrä varmuuspainajia. Heitä kulkee meidän keskuudessamme, eikä heitä aina tunnista ulkonäöltä. He ovat kaiken ikäisiä, kaiken näköisiä ja mitä sukupuolta tahansa (pääasiassa naisia tai miehiä). Nämä ihmiset pyrähtävät vierellesi kun odotat hissiä. Heillä ei ole keskimääräistä huonompi näköaisti, joten he kyllä huomaavat että olet jo painanut hissin kutsunappia, koska siinä palaa valo. Silti – SILTI – he painavat sitä uudelleen. Silloin kaikki muuttuu. Seisotte siinä, kahdestaan, hiljaa, katsomatta toisianne. Tunnelma on painostava ja kiusallinen. Miksi tämä ihminen pitää sinun napinpainallusta niin vähäpätöisenä ja merkityksettömänä?! Mikä tekee HÄNEN hikisestä painalluksestaan niin paljon paremman? Sitten tunnelma ahdistuu ja ahdistuu kunnes huudan ”et sä oo mua parempi” ja säntään portaisiin.

Tätä tapahtuu myös muualla. Ruuhkaisten suojateiden liikennevaloissa on usein nappi, jota tulee painaa, jotta vihreä ukko syttyisi nopeammin. Miksi HELVETISSÄ jokainen joka sinne suojatien varteen tulee, painaa sitä nappia? Ei vaan se, että he kyllä näkevät, että siihen nappikoneeseen on syttynyt valo, mutta yleensä he jopa näkevät kun edellinen ihminen sitä nappia painaa! Tämä häpeämätön kanssaihmisten napinpainalluksen halveksiminen on kaupunkilaisuutta rumimmillaan.

Muuten täällä on ihan parasta ja tosi ihanaa, tulkaa käymään!

3 Comments:

  • At 8:40 PM, Anonymous Anonymous said…

    Vähän sama ilmiö kyseessä kuin varmuusheilauttajat, eli bussipysäkillä (ainakin täällä Tampereella nääs) pitää suunnilleen jokaisen lähestyvän bussin kyytiin halajavan heilauttaa käpäläänsä, tai muuten se nysse ei varmaan pysähtyisi ollenkaan...

    -bella

     
  • At 8:24 PM, Anonymous Ulrika said…

    Arvaa, mä oon miettinyt tätä ihan samaa asiaa. Lisäisin vielä listaan ne urpot, jotka painavat sitä nappia jatkuvalla syötöllä. Tyyliin paina, odota se kaksi sekuntia kun sitä ei voi painaa, paina uudelleen, odota, paina. Osv. Että mitä hyötyä tosta nyt sit oli?

    Kyllä saa kiehumaan!

     
  • At 7:31 PM, Anonymous Anonymous said…

    Ilmoittautuu hän! Se napin paineleminen nimittäin vaihtaa valon nopeammin (liikennevalo). Ainakin Espoossa. Ja ainakin aika kuluu nopeemmin niin. Ja espoolaisurpot ei tajuu painaa sitä nappia ollenkaan, niin ne sitten vaan katsoo sitä punaista valoa. Kiitti läpistä eniveis. =)

     

Post a Comment

<< Home