Äitiyden haasteet

Kävimme tänään Käpylä-päivillä. Emme asu Käpylässä, mutta hyvä ystäväni Taru asuu. Käpylä on kiehtova kaupunginosa; se on jollain tapaa kuin pieni kylä. Kiviset kerrostalotkin ovat matalia minitaloja, ja kaupunginosan dominoivin talotyyppihän on sellainen ihana vanha puutalo. Sellaisessa olisi ihana asua, noin niin kuin teoriassa, mutta ei tietenkään oikeasti. Kyllähän sen tietää miten siinä kävisi jos sellaisessa asuisi. Sillä siunaaman sekunnilla kuin Mies lähtisi vaikka työmatkalle tai muuten vain viikoksikin kotoa, niin eikö silloin poksahtaisi simultaanisti sekä lämminvesivaraaja että öljypoltin että pellettipata että tiesmikä ja sitten tulisi vielä hiiriä sisään ja saatana siinä sitten olisivat neidit Backlundit kamalassa kusessa (tai pöydän päällä kirkumassa niiden hiirien takia) eikä tiedettäisi että mitä tehtäisiin. Niinpä taloasuminen tulee ajankohtaiseksi sitten kun olen lottomiljonääri ja asun niin isoa taloa että siellä asuu HENKILÖKUNTAA, jotta minun ei tarvitse vaivata (suurta) sievää päätäni käytännön asioilla.

Siellä Käpylässä oli kuitenkin koko Pohjolankatu suljettu liikenteeltä, ja siihen oli kuka vain käpyläläinen saanut pystyttää kirppispöydän tai vaikka mehu- ja kahvikioskin. Tunnelma oli mukava, ja kuten kunnon kyläjuhlissa oli paikalla tietysti muutama poliittinen puoluekin. Yksi niistä oli Vasemmistoliitto. Vasemmistoliitto jakoi punaisia ilmapalloja, joka oli tietysti nerokasta, koska kyläjuhlat olivat täynnä lapsia ja lapset rakastavat ilmapalloja. Oma lapsenihan on tietysti niin pieni ettei vielä ymmärrä rakastaa ilmapalloja tai mitään tiettyä asiaa sillä tavalla että osaisi ilmoittaa haluavansa sitä. Tarukin naureskeli, että harmi että Adele on niin pieni ettei vaadi vassari-ilmistä, koska olisi niin hauskaa nähdä Backlund kulkemassa ympäri kylää punapallo kädessä. No eikös jossain vaiheessa mukava vanhempi rouva kävellyt meidän ohi, ja tietysti Adden silmät kiinnittyivät punaiseen, ihmeelliseen leijuvaan ympyrään. Rouva huomasi tämän, heltyi, ja antoi pallon Addelle. Mitäs siinä äiti voi muuta tehdä kuin kiittää kilttiä tätiä, ja kiinnittää pallon lastenvaunuihin? 8 kuukautisella lapsella nyt tietysti on kultakalan keskittymiskyky joten pallo oli unohtunut ennen kuin äiti oli saanut sen edes kunnolla työntöaisaan kiinni, mutta en kehdannut kiinnittää sitä betoniporsaan koristeeksi vasta ennen kuin koko kylänraitti oli kuljettu päästä päähän. Tarun nauraessa makeasti koko matkan. Joten jos nyt kylillä puhutaan että Backlund on kulkenut ympäri Käpylää Vasemmistoliiton pallo kourassa, niin kyse ei suinkaan ole mistään marjatiuramaisesta loikkausskandaalista, ihan vaan äidin kiltteydestä.