I niin kuin Ihan-sika-kiero-kosto

Oh mein Gott! Nyt on nousemassa Suomen komiikkataivaalle uusi tähti. Olin tänään Comedy On The Rocksissa MC:nä (kutsutaan sitä vaikka illan emännäksi) (vaikka en kyllä ihan heti esim. kutsuisi vieraita kotiini jos asuisin Rocksissa) (ja olisi se muutenkin tosi outoa, asua baarissa) (mutta tavallaan kiehtova ajatus. Mahdollisesti tuleva realityformaatti mikäli joku epätoivoinen tuottaja tän lukee. Baari meets Big Brother. This can’t possibly go wrong). To the point: esiintymässä oli mies nimeltä Jukka Lindström. Aivan mahtava setti. Laittakaa nimi mieleen, tästä pojasta kuullaan vielä.

Mulla on kieroja työkavereita. Sadistisia suorastaan. Kristiina keksi Herkuttoman Huhtikuun, jonka takia me ei saada koko huhtikuun aikana syödä mitään herkkuja tai käyttää hissiä. It’s awful (vaikkakin ihan tarpeellista). Rene taas on sadistinen JA nerokas. I am in complete awe. Rene sai mut huijattua laulamaan nauhalle kamalaa, vanhaa Pepe Willberg laulua, ja nyt se soittaa sitä pätkää lähetyksessä koko ajan! Siis mä menin siihen NIIN helposti, I walked right into that one! Tunnen suurta kunnioitusta jekkukuningasta kohtaan. But I will get revenge.

Kuvituksena myös vähän huumorimaaottelua. En ollut oikein osannut etukäteen sisäistää miten mahtavaa olisi esiintyä Svenska Teaternin lavalta. Kun tulee Svenskikselle henkilökuntaovesta sitä tupsahtaa lavalle vähän niin kuin varkain. Yht’äkkiä edessä aukenee permanto punaisesta sametista ja neljä kerrosta parveketta. Katto on alyttömän korkealla ja yleisöä tulee istumaan katonrajassa asti. Ja kohta mä seison yksin tällä lavalla. Se oli oikeasti todella hienoa.




Svenska Teatern



Tältä näytti lavalta (picture more people)(en kehdannut kesken esityksen kaivaa esiin kameraa)



Finland vs. Sverige. We kicked some Swedish ass. Okay, once.