Trainspotting

Junissa on kuulema olemassa sellaisia hiljaisia vaunuja joissa ei saa puhua kännykkään. Olisipa sellaisia joihin ei saa tuoda muitakaan häiriötekijöitä.

Mä oon vasta 25 ja musta on nyt jo tullut kärttyinen vanha akka. Viisi tuntia junassa ja KAIKKI ärsytti. Aion kirjoittaa VR:lle kirjeen ja tehdä ehdotuksen. Juniin voitaisiin laittaa Normaalien Aikuisten-vaunut. Siellä ei saisi olla lapsia (edes kilttejä, nekin voivat kaatua ja sitten ne itkevät ja huutavat), ei humalaisia yksinmatkustavia säälittäviä miehiä jotka ovat jotain helvetin neandertaaleja prolemaalaisia jotka ensin iskevät tarinaa ja kun eivät saa vastakaikua kanssamatkustajilta rupeavat soittelemaan kännipuheluja (kolmannen jälkeen osaan jo ulkoa tarinan yksityiskohdat pakkilauseita myöten) (ajatella että tämä susiruma alfauros joka kutsuu naisia lutkiksi on saanut PAKIT raflassa, how is that possible?) ja kun kännykästä loppuu akku Riihimäen kohdalla (there is a God!) niin puhuu vaikka paremman puutteessa yksinään. Vaunuun ei myöskään päästetä katkeria naisihmisiä jokta puhuvat koko matkan kännykkään ärsyttävällä nasaaliäänellä valittaen samaa tarinaa kolme tuntia (”siis tällä palkalla, mua ei arvosteta, se ei tiedä millaista työtä me tehdään, se ei tiedä miten rankkaa tää on” etc.) (Ainoa ketä käy enemmän sääliksi kuin minua on se raukka joka tota joutuu toisessa päässä kuuntelemaan). Primitiivireaktio on lähellä.

Valheella on lyhyet jäljellä, ja Menkka-Lotalla on lyhyt pinna.

Keikka Vaasassa oli kiva. Chez Salla oli upea paikka yöpyä, siellä oli älyttömän hyvä palvelu. Salla vei mut keikkani jälkeen tutustumaan Vaasa yöhön, mutta koska me ollaan vanhoja ihmisiä me lähdettiin kotiin jo puoli kolmelta. Ja jos luulin että mua oli kaikki mahdolliset junaärsyttävyydet kohdannut välillä Helsinki-Vaasa, niin enpä ollut ottanut huomioon kännisiä eläkeläisiä joiden puheenaiheet vaihtelivat viinasta gynekologeihin. NOT an image you want in your head.

Herkuton huhtikuu on aivan hanskassa.