The Love Mansion ja naistenlehti

Mulla on tapana kastaa kaikki. Ei siis kastaa veteen (näitkö jo silmissäsi overgrown koulukiusaajan pakottamassa päätä pönttöön?), vaan ristiä, antaa nimi (mielikuvitussisäkköni on Consuela, kummisetäni asunnossa asunut hämähäkki Holger, eräs entinen pomoni Gestapo ja tissini Barbie ja Cindy). Siis luonnollisesti mun kodilla pitää olla nimi myös. Château de Lotta Love? Ei. The Lovingham palace? Ei. Tietenkin: the Love Mansion. Kuulostaakin sopivasti puolidekadentilta bordellilta.

The Love Mansion on kaaoksessa. Consuela on tehnyt katoamistempun (mielikuvitusulkomaalaisvirasto on tehnyt haamukarkoituksen?) ja vaatteita on joka paikassa, hesarikasa kasvaa ja sitä paitsi joku on jättänyt tiskaamatta. Lady of the house ei nyt missään tapauksessa ehdi siivota, koska on pakko kirjoittaa gradua (mutta bloginkirjoittamiseen ilmeisestikin on aikaa, go figure). Mä myös sisustin. Mä ostin taulun. It’s so kitch, it’s gorgeous. Mustavalkoinen taulu Marilynista. Not many homes can pull that off, but the Love Mansion can.

On aivan uskomatonta minkä itsesuggestion voiman sitä yhtäkkiä saa kun pitää ryhtyä kirjoittamaan supertylsää lopputyötä. Ei siis itsesuggestio siihen kirjoittamiseen, vaan KAIKKEEN muuhun. Pitää tiskata, laittaa ruokaa, järjestää CD:t aakkosjärjestykseen, kirjoittaa kirjeitä (!). Eihän kukaan kirjoita kirjeitä enää (eikä mulla oikeasti varmaan edes ole kenenkään osoitteita), mutta jotenkin sitä saa itselleen uskoteltua ettei missään tapauksessa voi keskittyä gradunkirjoittamiseen ellei saa näitä ensiarvoisen tärkeitä asioita hoidettua ensin. Right.

Mistä tänään saa ruokaa? On pitkäperjantai ja koko universumi on kiinni. The Love Mansionin kaapeissa ei TODELLAKAAN säilytetä ruokaa (vaatteet eivät nimittäin mahdu enää vaatehuoneeseen, joten ruokakaapissa on T-paidat ja tarpeisto mitä-mä-oikein-ajattelin!?!-vaatekappaleita). Jääkaapissa on salaattikastiketta, ketsuppia ja jugurttipurkki. Perhana etten oo katsonut Strömsötä. Sieltä olisi salee oppinut miten tuosta voi tehdä gourmetillallisen. Mutta sitten puhuisi loppuikänsä ruotsia pohjanmaanmurteella ja kaikki luulisi että on täysin debiili.

Gloriassa oli aivan mahtava artikkeli minusta. Ihan uskomaton, kerta kaikkiaan. Neljä sivua artikkelia, ja kerrankin erilainen kuin kaikki muut. Artikkeli sisälsi muutakin kuin ”no miten keksit ruveta tekemään stand up-komiikkaa”. Toimittaja Titti on mahtava. And also: kuvaaja oli superlahjakas. En mä sano että musta on vaikeita ottaa kauniita kuvia (I mean, look at me), mutta kyllä ne oikeasti ovat tosi upeita. Oh, modesty is a bliss.



Kuva: Juha Myllymäki