Spektaakkelilakko!

Oslossa olin. Ja en nähnyt paljoa muuta kuin kokoushuoneen sisäpuolen. Osallistuin myös mielenosoitukseen (oh, the activist that I am!). Keskellä yötä paineltiin pitkin Oslon katuja soihdut kädessä. Näky oli aika spektaakkelimainen.

Äh, sana spektaakkeli on täysin kokenut inflaation. Mä olen varmaan itse se, joka olen sen pahiten inflatoinut (toi on sana!). Ei enää kuulosta kovinkaan kummoiselta jos joku juttu on ollut spektaakkelimainen, koska mä käytän sitä koko ajan. Voisikohan sanat olla vähän niin kuin kesätopit? Elokuussa alat jo kyllästyä strappy-top-thingyyn jota olet käyttänyt koko kesän, mutta koska se on hihaton ja ohut on sen käyttö kyllä lopetettavakin viimeistään syyskuussa. Onneksi, koska olet siihen aivan lopen kyllästynyt. Mutta – yllätys, yllätys – kun seuraava toukokuu alkaa lähestyä loppuaan, ja kaivat esille kesätoppejasi, löydät tämän saman topin. Ja yht’äkkiä se ei olekaan enää yhtään tylsä, vaan upea ja mahtava! Suorastaan SPEKTAAKKELIMAINEN (okei, ei toi sana käy vaatteisiin niin hyvin). Mun pitänee siis mennä spektaakkelilakkoon vähäksi aikaa. Ehkä juuri ensi toukokuuhun asti. Huhhuh. Tämän lopettaminen on varmaan vaikeampaa kuin tupakanpolton.

Muilla kielillä spektaakkeli-sana on kuitenkin mun mielestä vieläkin validi. Sitä käytetään niin eri yhteyksissä. Brittikirjoissa ja –leffoissa kuulee usein (yleensä jonkun hieman vanhemman rouvan suusta) fraasin: You musn’t make a spectacle out of yourself. Eli älä tee itsestäsi spektaakkelia. Okei, ei sillä ihan tuota tarkoiteta, mutta noin mä valitsen sen kääntää. Tuota sanontaa ei kyllä käytetä tarpeeksi suomeksi.

And for that matter, I ADORE making a spectacle out of myself.