Tapasin blogijulkun

Tapasin blogijulkkiksen!

Olin alkuviikosta jakamassa flyereita erään koulutuslaitoksen liepeillä. Eteeni asteli nainen joka reippaasti ilmoitti: Moi, mä olen sun äitis.
- Öööh… anteeks?
- Mä oon sun äitis.
- Ahaa… tota…
- Mä oon sun äitis. Mä kirjoitan blogia, sun äitis.
- No luojan kiitos, kun mun äiti seisoo tuolla ja jakaa noitaa mun esitteitä.
Hän oli siis Sun äitis. Mä näin sen. Livenä.

Miten joku pääministeri ehtii bloggata? Oikeesti, tuntuu ettei koneelle ehdi hetkeksikään, ja mä oon vasta ehdokas. Koko ajan jossain kentällä. Tää on hauskaa, nyt kun voi kampanjoida täysipäiväisesti. Oli se hauskaa aikaisemminkin, mutta nyt ei tarvitse herätä neljältä töihin, ja se helpottaa. Tulin just Onnelasta, jossa olin Minnan, Hanna-Marin ja Peten kanssa. Hyvältä näytti, tapasin siellä jo useita jotka olivat äänestäneet.

Tänään julkaistiin valtakunnallisten nuorisovaalien tulokset. Jos nuoret saisivat päättää, oisin heittämällä läpi eduskunnassa. Sain nuorisovaaleissa Kokoomuksen äänistä toisiksi eniten Benin jälkeen. Tosin silloin myös Pikku G saisi eniten ääniä koko maassa. Mutta mä valitsen huomioida nyt tästä ainoastaan ne mulle positiiviset puolet, ja

Tänään vierailin FST:n Station T-ohjelmassa. Se on nuorille suunnattu ohjelma, ja meitä oli paikalla nuoria ehdokkaita kuudesta puolueesta. Jouduimme puhetestiin, josta yleisön nuoret valitsivat voittajan. Olin samassa erässä RKP:n Calle Haglundin ja demareiden Juha Beurlingin kanssa. Juhan otsikko oli ”Finland borde ledas av anarkister”, Callen ”Finland borde ledas av en kung” ja mulla ”Finland borde ledas av en diktator”. Voitin oman erän ja finaalissa Kaisa Lekan kun piti hajottaa jätti-isolla nuijalla (siis se vasaran näköinen vehje, ei tyhmä ihminen) kahvikuppi. Mulla oli ehkä jotain agressioita mitä piti purkaa. Voitin 10 sekuntia mainosaikaa heidän ohjelmassaan, ja sinisen banaanikotelon. Ihminen voi olla miten siveä ja puhtoinen tahansa, mutta kun sen näkee, niin banaani ei ole se, joka tulee mieleen. Ja sitten mä jouduin kanniskelemaan sitä pervoa vekotinta mukanani koko illan. Ja näyttämään sitä kaikille. Ei kukaan muukaan uskonut että se on banaanikotelo.

Illalla oli pääministeritentti Maikkarilla. Pääsin katsomoon. Jyrki pärjäsi hyvin, tuntui että Vanhanen jäi välillä vähän jalkoihin kun Jypä ja Eetu ottivat matsia.

Kurkkuebola ei helpota. Nyt nukkumaan, koska mä oon asemissa jakamassa brosyyria taas 5 tunnin kuluttua.