Kahvitauko

Stop the presses. Vuoden mökkiläinen on valittu. Siitä tuli jopa lehdistötiedote (koska minä, NRJ, olen lehdistö, ja aion valtaisasti tiedottaa siitä, että vuoden mökkiläinen on valittu).

Mä olen vähän ihastunut erisorttisiin teemablogeihin (paitsi ehkä neule- tai ruoanlaittoblogeihin, ne ei ole ihan mun juttu). Mietin että pitäisiköhän itsekin aloittaa teemablogi? Tällainenkin löytyi, vaikka en juuri tällaista ehkä olisi aloittamassa: idea on siis bongata Hummeri, näyttää kesoa ja ottaa kuva. Statement, katsokaas.

Mä olen pyöritellyt mielessäni vessablogia. Jos sellainen olisi, mä lukisin sitä. Se voisi alkaa Helsingistä, ja sitä voisi tarpeen mukaan laajentaa. Ravintola-arvosteluja kirjoitellaan vaikka miten paljona, mutta vessahan on keskeinen ravintolaillan viihtyvyydelle. Se pieni ilo, jonka tuntee kun tulee mukavaan vessaan, on oikeasti täysin kohtuuton. Miksi innostuu kivasta vessasta? Mulla ainakin on vahvoja vessa-issues. Pakko aina mielenosoituksellisesti vääntää naamaa, vaikka kukaan ei olisi sitä näkemässä (usein siellä kopissa ei olekaan. Onneksi).

Vessablogin tekemiseen pitäisi kuitenkin kantaa kameraa mukanaan koko ajan, ja mä en ole itse asiassa ihan perillä lainsäädännöstä tällä alueella. Onko jotenkin laitonta valokuvailla ravintoloiden (ja muissa) vessoissa, varsinkin jos siellä on tosi ällöttävää. Huonoa makuahan se tietysti osoittaa, mutta se ei onneksi vielä ole laitonta. Vessablogi vaatisi myös aktiivista baarikiertelyä, ja sehän ei kuulu mun luonteeseen LAISINKAAN.

Nyt on kuitenkin heurekahetki lähellä. Kahviblogi! En ainakaan blogilistasta löytänyt blogia, joka olisi pelkästään kahvista. Kaikkii liittyi jotenkin kirjoittajien elämä. Sehän on mukavaa, mutta entä jos mä haluaisin lukea VAAN kahvista? Mä olen täysin amatööri kaikessa kahvijutuissa (paitsi että olen suurkuluttaja), mutta ajatelkaa vaan mikä ammattiharrastaja musta voisi tulla tuon myötä. Joo, tämä on nyt vakavasti harkinnassa. Mulla kun on tätä vapaa-aikaa niin suunnattoman paljon, sitä pitäisi ruveta jollain täyttämään. Uuuh.

Tässä tasa-arvon ajassa, olen tehnyt erittäin epätasa-arvoisen asian. Olen valinnut suosikkikuuntelijan! Mut hälytettiin tänään meidän postihyllykölle töissä. Siellä oli paketti tullut mulle, Japanista (!). Mulle. Japanista. ¿Que? Eipä vaan kaukoidästä pukkaa pakettia päivittäin, ja niinpä ympärilleni kerääntyi uteliaita työkavereita, johtoporrasta myöten. Kun sakset oli uteliaiden katselijoiden toimesta kiikutettu mulle alta aikayksikön, paljastui paketista – lo and behold! – paketti Starbucksin kahvia! Suomalainen Erno ja hänen suomalaiskaverinsa tarvitsevat päivittäisen annoksen Suomea, ja saavat sen NRJ:n aamun Podcast lähetysten muodossa. Kiitokseksi (ja helpottaakseen minun olemassaoloani), postissa tuli Starbucksin kahvia! Maailman paras kuuntelija! Ei, universumin paras kuuntelija! Nopein tie Backlundin sydämeen vie Starbucksin kautta.