Julkkisbongaus, osat I, II ja III

Mun hotelli on vastapaata Madison Square Gardenia, seka erasta kirjakauppa. Torstaina oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita 7 avenuella, kun New York Rangers pelasi kotiottelun Montreal Canadienseja vastaan. Olin tasta autuaan tietamaton, koska kun menin sisaan itse kirjakauppaan oli viela valoisaa ja hiljaista (tai siis NY-mittakaavassa hiljaista). Kun tulin ulos, oli pimeaa, ja kadun oli vallannut jaakiekkopelipaidoissa melskaavat paikalliset seka muutama hassu kanadalainen (mulla kestaa kirjakaupoissa aika kauan...). Hammastyksissani en oikein kunnolla katsonut minne menin, vaan olin kavella pain pienta superlaihaa nattia tyttoa. Se oli Mary-Kate Olsen. Tai Ashley Olsen, en yhtaan tieda kumpi. Wau, mika julkkisbongaus, ajattelin.

Mutta pyh. Aina paranee. Illalla menin katsomaan komiikkaa. Yllatyssetin (45 min) tuli vetamaan Jim Gaffigan.

Ja ei tama edes tahan lopu. Nyt tulee paras. Olin kahvilla Bryant Parkissa. Hain kulman Starbucksista kahvia, ja menin puistoon nauttimaan kahvia ja tupakkaa (taa kaupunki vihaa tupakoitsijoita). Vastaan kaveli RICHARD GERE! Ahtaalla kadulla, mun piti menna hanen ohitseen (vahan liiankin lahelta). Sanoin Excuse me. Se ei sanonut mitaan, vahan hymyili ja sillai puolinyokkasi. Me ollaan NIIN bestiksia.