LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Sunday, March 25, 2007

Missä olit kun Kekkonen kuoli?

Hesari on lanseerannut julkkiskoneen. Vastaamalla muutamaan kysymykseen, voit selvittää kuka julkkis olisit. Mä olen Tanja Poutiainen. Johtuu varmaan just siitä että me molemmat ollaan niin uskomattoman urheilullisia.

Perjantaina olin Tammisaaressa. Olin Yrkeshögskolan Sydvästin (yksi Suomen kolmesta ruotsinkielisestä ammattikorkeakoulusta) opiskelijakunnan vuosijuhlissa – get this: - juhlapuhujana! Mä olen aina pitänyt juhlapuhujia jotenkin vanhoina, kypsinä ja viisaina ihmisinä, jotka osaavat tuoda lisäarvoa viisauksillaan. Ja nyt mä olinkin sitten siellä. Hurjaa. Ja hauskaa.

Joo, siis ensimmäinen post-vaali-viikonloppu. Juhlin sitä käymällä baarissa ja jopa ostamalla iltapäivälehden. Siellä Juha Mieto antaa parisuhdevinkkejä. Ryhdyin pohtimaan: jos viime sunnuntaina olisi käynyt toisin, ja mut olisi valittu eduskuntaan, olisikohan mulla tullut suunnaton tarve kertoa parisuhdevinkkejä viikonvaihteen iltapäivälehdessä? (Äh, mun sarkasmi on kärsinyt. Mä palaudun vielä).

Sain taas nauttia lauantai- ja sunnuntairutiinistani. Viimeisinä viikkoina ja kuukausina viikonloppuna on ollut aikainen herätys ja sitten matka jonnekin jakamaan esitteitä tai luukuttamaan. Vihdoin palasin tasapainoiseen laiskotteluun. Starbucksin kahvia, tuoremehua, aamiaista ja Hesari ja Presso. Kenelle Hesari oikein on suunnattu? Pääkirjoituksessa pohdittiin miten uutiset muodostuvat yhteisöllisiksi kokemuksiksi (esim. missä olit kun Kekkonen kuoli?). Missä olin kun Kekkonen kuoli? No ei pienintäkään aavistusta. Mä olin 5 vuotta vanha, eli ehkä tarhassa? Minä olen kohta 3-kymppinen (huomatkaa että mä olen ”20+” silloin kun se sopii yhteyteen, ja ”melkein 3-kymppinen” silloin kun se mulle sopii) yksinelävä, kaupunkilainen työssäkävijä. Enkö siis itse asiassa olisi aivan core kohderyhmää päivälehdelle? Ehken, koska sen kosketuspinta onkin ehkä niissä, jotka muistavat missä olivat kun Kekkonen kuoli.

5 Comments:

  • At 5:46 PM, Anonymous juhis said…

    Mä olin Aku Louhimies. Mites siihen pitäis suhtautuu? En kyll haluais olla elokuvaohjaaja ( vaikka se Ripa ruostuu leffassa niin romantisoidaankin). Mutt toki blondi vaimo vois olla kivakin? Mene ja tiedä...

    Upea äänisaalis, oli ilo olla mukana!

     
  • At 9:47 AM, Anonymous Q said…

    Huh, Starbucks kahvia??! Miten ja mistä? You're getting my hopes up now...

     
  • At 10:13 AM, Blogger Lotta said…

    Oivoi, ameriikasta asti olen sitä kantanut, sorry. Kohta tarvinnee tehdä tilaus tai jotenkin päästä jenkkilään hakemaan. Tai Itävaltaan tai Sveitsiin tai jonnekin missä on Starbucks.

     
  • At 11:02 AM, Anonymous Sofia said…

    Olen samaa vuosikertaa kuin sinä Lotta, mutta lukiessani juttuasi äsken iski flashback - mummo kertonmassa maailmanloppua kumajavalla äänellä että "Kekkonen on kuollut", ja ukki juoksemassa reinot vilkahdellen ulos laittamaan lippua puolitankoon...

    Jos muuten joku tekee kimppatilausta Starbucksin kahvista, niin tämä tyttö on heti mukana! (Samaten jos joku tilaa Victoria's Secretin bodysplasheja, jostain mistä niitä saa, olen messissä myös. Eivät pakanat lähetä niitä mukamas nettikaupan kautta "overseas".)

     
  • At 4:00 PM, Anonymous auRa said…

    Hah, mäkin oon Tanja Poutiainen. Protestoin. Lasketellut olen kerran eläissäni; alamäki päättyi hiihtomajan seinään. Ihmeen kaupalla selvisin naarmuitta. Vuokrasukset eivät niinkään.

     

Post a Comment

<< Home