Manhattan

Mä olen luonut lähes autenttisen Starbucks tunnelman kotiini. Juuri jauhetusta French Roastista höyryävät aromit levittäytyvät koko asuntoon. Kahvi on suuressa valkoisessa termosmukissa, joka on saman näköinen kuin Starbucksin oikeat pahvimukit. Stereossa soi James Morrison, ihan kuin tällä hetkellä oikeissakin Starbuckseissa. Elämä on taas vähän enemmän tasapainossa.

Olen siis palannut laajoilta ulkomaanmatkoiltani (tai siis New Yorkista), matkalaukut täynnä laukkuja, DVD:tä ja Starbucksin kahvia. Ja ehkä muutama rätti, eli vaate.



Tietenkään, siis tietenkään, en vain shoppaillut matkallani, vaan tein tietysti kaikkea sangen kultturellia myös. Kuten kävin museossa. Museum of Modern Arts’ssa oli hirveä tungos, joten hetken mietin että kävisin vaan gift shopissa ja sanoisin kaikille että kävin koko MOMA:ssa, mutta onneksi päätin toisin. Momassa on kuitenkin ihana hengata tuntikausia (riippuen tietysti sen hetkisistä näyttelyistä). Nytkin oli muutama tosi hieno valokuvanäyttely, josta tykkäsin tosi paljon. Ja tietysi Warholin Marilyn ja Jeff Koontz. Kyllä siellä muutaman tunnin helposti sai kulumaan, vaikka olenkin täysin taideummikko, ja ihan valmis myöntämään sen. (Mulle ei vaan kerta kaikkiaan aukea miksi on taidetta laittaa neonvaloputki nojaamaan nurkkaan. Mutta niin se vaan on).






Torstaina lähdin myös perusturistikierrokselle. Kierros vei paikkoihin joissa eri TV-sarjat ja elokuvat on kuvattu. Kävimme mm. Cosby-perheen ja Frendien talolla.



Kävimme myös Empire Dinerilla. Siellä on kuvattu kohtauksia mm. Igby Goes Down –leffaan. Igby Goes Down inspiroi mua kerran ihan suunnattomasti keskellä yötä. Myöhemmin ostin koko leffan, mutta ei se enää toisella katsomuksella samaa saanut aikaan. Se on ehkä sellainen keskiyön elokuva sitten. Kävin Empire Dinerilla kuitenkin syömässäkin seuraavana päivänä, ihan Igbyn takia.




Miksiköhän on tärkeää aina matkoilla olla näyttämättä turistilta? Siis musta tuntuu että tää on universaali ilmiö ihan sivistyneissäkin ihmisissä. Mä huomasin itsessäni ihan saman (tosin se saattaa liittyä enemmän tähän mun sisäiseen kaipuuseen OLLA a New Yorker), kunnes relasin ja otin kameran esiin ja olin tosi perusturisti. Silloin kuuluu kuvata mm. Times Square, Rockefeller Center ja vaikka New Yorkilainen paloauto (okei, mä yritin enemmän niitä palomiehiä, mutta ne oli just pelastamassa jotain eikä ehtinyt poseerata. Hmph.).








Mä myös innostuin ottamaan taidekuvia. Tai no, oikeastaan vaan tuon yhden. Eli taustalla Chrysler Building, edustalla taideteos Bryant Parkista. Hah, hienompaa kuin loisteputki nurkassa, eikö?