Tähtiviikonloppu

Olipa kuulkaa sellainen tähtiviikonloppu. Olin keikalla Savonlinnassa Etelä-Savon Yrittäjien vuosijuhlassa. Mun jälkeen bileissä oli vuorossa Danny-show! Siis oikea Danny! Iso-D! Tavallaan voisi ajatella, että mä lämppäsin Dannya, jos haluaa. Ajatella, siis samalla keikalla Dannyn kanssa. Silloin on saavuttanut jotain urallaan, kun pääsee esiintymään Dannyn kanssa. I have arrived.



Matka Savonlinnaan meni kivuttomasti, yksikään tietokone tai kauko-ohjausjärjestelmä ei kaatunut. Panikoin hetken, kun sain lippuni, koska siinä luki ”vaunussa lemmikkejä”, ja se vaunu oli sellainen pikkukoppi, jossa oli 6 paikkaa. Paniikki meni ohi, kun vaunu tuli täyteen, eikä kellään ollut lemmikkejä. Parikkalassa vaihdoin junaa, ja siellä sitten joku nainen istuutui minua vastapäätä piskinsä kanssa. Yritin töniä koiraa lempeästi (yeah, right) mutta päättäväisesti pois jaloistani, aina kun se yritti haistella mua. Jossain vaiheessa mua alkoi aivastuttamaan. En ole varma johtuiko se siitä koirasta vai nuhasta, mutta olin iloinen, ja mielenosoituksellisesti aivastelin niin paljon kuin pystyin, naisen suuntaan, telepaattisesti viestittäen: Kato nyt, ei koiria pidä tuoda ihmisten juniin.

Yöpyminen olikin sitten eri juttu. Vitun humppa. Mun huone oli 3 kerroksessa, mutta pohjakerroksen humppaorkesteri olisi saattanut yhtä hyvin soittaa naapurihuoneessa, niin hyvin musiikki kuului. Mulla oli Conan O’Brian päällä täysillä volyymeilla, mutta ei auttanut. Se oli jotain superhumppaa, jota ei estä tai eristä materia, vaan se operoi jollain täysin eri aaltopituudella, joka kumoaa kaikki muut äänet. Mua alkaa harmittaa, etten mä katso enemmän actionleffoja ja McGyvereita ja sellaisia. Sieltä olisi saattanut oppia hyödyllisiä taitoja, kuten miten kokonaisesta rakennuksesta (tai ainakin kajareista) saisi sähköt katkaistua. Mutta hotellihuoneesta oli oikeasti suhteellisen kaunis näköala. Pitää kesällä lähteä vähän maakuntamatkailemaan kotimaassa.