Vaimomatskua

Musta on tullut niin vanha, että mun pitää oikeasti katsoa kelloa ennen kuin uskallan juoda kahvia. ”Voi, se on jo seitsemän, enhän minä nyt enää voi sumppia ryystää” (tiedättekö mikä on outoa? Kun kirjoitin ton äskeisen, niin kuulin ihan tarkasti Lenitan äänen sanovan sen mun päässä. Ja käyttäisinkö IKINÄ sanaa sumppi? Manaaja paikalle, I’ve been possessed!). Vain keski-ikäiset, todella epä-rock-tyypit, jotka ovat arjen orjuuttamia, eivät juo kahvia seitsemän jälkeen. Oih, en halua olla yksi heistä! Miksi mä en voi olla enemmän anarkisti? Mutta toi eksistentiaalinen pohdinta jääköön toiseen kertaan, nimittäin tänään juon luvan kanssa kahvia, vaikka kello on puoli yksitoista.

Mä oon menossa ystäväni/ystävättäreni NikoLan yöchat-show’hun vieraaksi (on ehkä vähän nonkonformistista mennä ARKI-ILTANA yöshow’hun vieraaksi, onhan?). Eli televisioon. Ja jotta pysyn hereillä, enkä nukahda kesken lähetyksen, olen nyt keittänyt pannullisen Starbucksia.

Joko mä oon ihastellut täällä The Giant Leapia? Niiden levy Another Day Rising tuli pari viikkoa sitten ulos, ja älyttömän hyvältä kuulostaa. Radiossa soiva Somebody else on ihan sairaan hyvä. Ja niiden kosketinsoittaja on ihan adorable, mutta toi kommentti ei liity tohon musaan sitten millään, ja salee undermined nyt kaiken mukamas-musa-asiantuntijuuden, jonka annoin ymmärtää että mulla on. Crap.

Mä haastattelin E-Typea viime viikolla, ja se kertoi, että hän on sinkku ja ottaisi oikein mielellään vaimon. No, me tietysti juontajaparini Miran kanssa innostuttiin, molemmat haluavat nyt rouva E-Typeksi (vai onko se sitten vain rouva Type? Onko se E ikään kuin etunimi?). Toimistopitkäveto rankkaa mut korkeammalle, mutta heppoisin perustein. Iltapäiväjuontaja Jääskeläinen on sitä mieltä, että mä sopisin E-Typelle paremmin kuin Mira siksi, että a) meillä on samanlaisempi (huom! Ei samanlainen, vaan samanlaisempi) musiikkimaku, ja b) mä puhun ruotsia. Itse asiassa näillä kriteereillä mä olen Miraa sopivampi noin 3,5 miljoonalle ruotsalaiselle. Me aiotaan joka tapauksessa laittaa levy-yhtiön kautta treffipyynnöt/vaimohakemukset E-Typelle, joten seurataan tilannetta. Mä en ole vielä kirjoittanut omaani, ja se pitää kirjoittaa viimeistään huomenna, joten jos on jotain tajunnanräjäyttävää ideaa, miten charmaan E-Typen itselleni, niin laittakaa tonne kommenttilootaan.

E-Type (eli Martin, joka sen oikea nimi on, mutta mä aion sitten kun me mennään naimisiin kutsua sitä vain E-Typeksi. ”Do you, Lotta, take this man, E-Type, to be your lawfully wedded husband?”) oikeasti pitää koirista, mökkeilystä, veneilystä ja viikingeistä. Mä en tykkää noista mistään, paitsi ehkä viikingit voin feikata, koska ne eivät haise, eivätkä vaadi samoilua metsässä. Mira on sikäli vahvoilla, että se tykkää koirista ja luonnosta. Mutta ei tässä tietenkään mistään sellaisesta ole kyse, että kumpi OIKEASTI sopii sille paremmin, vaan tietysti Miran voittamisesta. Niin kuin kaikissa tervehenkisissä ihmissuhteissa.