Vielä hetki, olkaa hyvä

Klo 20.16
Järvenpää – Jokela välimaastossa juna seisoo. On seissyt jo 25 minuuttia. Universumi taistelee mun keikkailua vastaan. Taistelkoot. On jotenkin morbidia mennä töihin naurattamaan ihmisiä tällaisena päivänä. Vieläpä ihan tragedian huudeille. Vaikea suhtautua esiintymiseen tänään.

Klo 20.18
Kuulutus: Turvalaitevika, ei tietoa miten kauan tässä menee. Vikaa korjataan, ei auta kuin odotella.

Hienoa. Keikka alkaa 40 minuutin kuluttua, ja mä seison keskellä erämaata. Äsken kävi toivon pilkahdus kaikilla. Kuului jonkinlaista koneen ääntä. Kaikki kääntyivät toiveikkaina veturin suuntaan, mutta ainoa mikä tapahtui oli, että vessasta tuli mies, joka näytti hämmentyneeltä, koska kaikki tuijottivat sitä. Koneääni tuli siitä, kun mies veti vessan.

Nyt syy on siis tarkentunut ”turvalaiteviaksi”, joka kuulostaa aika epämääräiseltä. 20 minuuttia sitten syy oli se, että Helsingin ja Riihimäen välillä kauko-ohjausta ohjaava tietokone oli kaatunut. Se on paha, jos kone kaatuu, ja tietää itse miten primääriraivon ja turhautumisen partaalle ajautuu, jos oma PC kaatuu. Se jätkä, joka sen VR-koneen edessä istuu on varmaan vielä stressaantuneempi. Mun kone yleensä tokenee, kun sen buuttaa, eli re-starttaa. Onkohan ne kokeillut sitä? Pitäisiköhän ihan soittaa ja kysyä? Se varmaan riemastuttaisi niitä, saada puhelu joltain näsäviisaalta koomikolta: ”Hei, ootsä kokeillu painaa ctrl + alt + del?”.

Klo 20.33
”Asiantuntijoita on hälytetty paikalle” kuului uusin kuulutus. Sieltä salee joku päivystävä teknikko nyt polkee hullun lailla fillarilla paikalle.

Klo 20.38
Junan kuljettaja haluaa tähdentää, että junassa ei ole vikaa, vaan koko etelä-Suomen junajärjestelmä pimeni. Öhh, no luottamus VR:ään olisi ehkä säilynyt vähän paremmin jos se olisi ollut vain yksi juna, eikö niin, että koko lääni seisoo.

Hirveä pissahätä. En kehtaa mennä vessaan, kun en halua herättää turhaa toivoa kanssaihmisissä. Mulla on banaani ja pussi naposteluporkkanoita laukussa. Onneksi. Tää ei tuu olemaan niin kuin Alive. Toivottavasti. Syön banaanin kuitenkin salaa, ei koskaan tiedä mistä mellakka saa alkunsa.

Klo 20.56
Juna liikkuu taas. En nytkään uskalla mennä vessaan, pelkään että systeemi ylikuormittuu vessanvedosta ja prakaa taas.

Klo 21.02
Juna pysähtyi taas. Ei mun syytä, en käynyt vessassa.

Fast forward pari tuntia myöhemmin

Keikka oli mahtava, ja haluan Hyvinkään Ale Pubiin esiintymään uudestaan, ehdottomasti. Hirveällä kiirellä juoksen asemalle, saatan juuri ja juuri ehtiä junaan. Tulen paikalle, valotaulu kertoo: Juna on 5 minuuttia myöhässä. Soitan pari puhelua. Uusi tieto: Juna on 15 minuuttia myöhässä. Hetken kuluttua vaimea kuulutus: Suosittelemme bussia (no älähän saatana, toim. huom.), junat ovat noin puoli tuntia myöhässä.

Vihdoin juna tulee (vieraiden ihmisten kanssa yhteisesti päivitellään, yhteishenki nousee. Yhteinen kulkuneuvotilanne lähentää enemmän kuin formulakulta). Eikä tämä olekaan ihan mikä tahansa juna, vaan maailman hitain, joka pysähtyy kaikilla asemilla. Yes. Tiesikö kukaan edes että paikka nimeltä Nuppulinna on olemassa? Ei, mutta kyllä vaan tännekin piti juna-asema pykätä!

Kaikki menee hyvin. Leikkisästi lyödään vetoa, minkä asemien välillä jäädään jumiin. Järvenpääkin ohitetaan. Valotaululla jopa NÄKYY jo Helsinki. Kohta oon kotona! Kanssamatkustajani jatkavat Tikkurilasta bussilla, tiukkaa tekee, ehtivätkö. Lähdemme Keravan asemalta, ja pariskunta tuulettaa. Jee, ehdimme bussiin. Kuulutus: Seuraavana Tikkurila, Nästa Dickursby. Juna hidastaa. Edessä häämöttää asema. Juna pysähtyy, mutta ovet eivät aukea. Katson ulos. Täähän on vittu Hiekkaharju! Viiden minuutin päästää tulee kuulutus: Täällä junan kuljettaja, kauko-ohjausjärjestelmä reistailee…. Déjà vu.

Mun piti mennä Antti Tuiskun levyjulkkarikeikalle, mutta kun vihdoin pääsin Helsinkiin, en ollut ees varma että on enää 2007.

Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa Jokelan tragediasta, mutta en oikein osaa käsitellä sitä. Istuin koko iltapäivän STT:n uutispalvelussa, sormi refresh-napilla. Hetki hetkeltä se muuttui kammottavammaksi, mitä enemmän tapahtumasta ja tekijästä paljastui. Ei ole sanoja.

Näin just David Ortizin Conan O’Brianissa. Baseballista tuli juuri vähän mielenkiintoisempi laji.