Katsokaa, ulkona lumisee!

(Kolumnini eilisessä Etelä-Saimaa -lehdessä)

Suomi on kaunis kieli. Moni pitää suomea kovin kulmikkaana ja kovana kielenä, sillä sitä siivittää niin monesti kaksoiskonsonantit ja ä- ja ö-äänet. Kuulostaa niin vaivattomalta ja helpolta sanoa esimerkiksi ”je t’aime” tai ”I love you”, kun taas ”minä rakastan sinua” tulee kakien ja pykien. Se kuulostaa sitä paitsi Vakavalta. Kovin, kovin Vakavalta.

Osaan ehkä arvostaa suomenkielen moninaisuutta ja nyansseja, koska se ei ole äidinkieleni, ja olen saanut puoliulkopuolelta tutustua kieleen. Ajatella, että esimerkiksi epäjärjestelmällistyttämättömyyttänsäkäänköhän oikeastaan on ihan järkeenkäypä pohdinta jostakusta ihmisestä!

Yksi suomenkielen parhaimmista sanoista on ehdottomasti ”jaksaa”. Englanninkielestä, joka on olevinaan universumin ykköskieli, puuttuu täysin tämä aivan korvaamaton käsite! Joskus olo on sellainen, että ei vaan jaksa. Lähdetkö kahville? En mä jaksa. Imuroitko tänään? En mä jaksa. Malla soittaa, vastaatko? En mä jaksa. Englanniksi ei voi vastata niin. Englanniksi joko ei ole energiaa (I don’t have the energy), ei ole aikaa (I don’t have the time), ei viitsi, joka kuulostaa kovin negatiiviselta (I can’t be bothered), tai ei halua (I don’t want to). Mutta nuo ovat todella huonoja vaihtoehtoja, koska mikään niistä ei vastaa sitä, että EI VAAN JAKSA.

Suffikseista ja jännittävistä ylipitkistä sanayhdistelmistään huolimatta olen löytänyt suomenkielen yhden pienen puutteen. En tiedä kuinka moinen lapsus on käynyt, koska suomenkielen keksijät ovat kovin mielikuvituksellisia ja omiaan suojaamaan kieltä. Sen todistaa se, että lainasanoja on suomessa hyvin vähän. Saksassa ja ruotsissa niitä vilisee kielessä vaikka kuinka paljon, kun taas suomessa heti on keksitty ja otettu käyttöön omat sanat vaikkapa tietokoneelle, sähköpostille tai turvatyynylle. Siksi onkin ihmeellistä, että suomeksi ”sataa lunta”!

Monilla muilla kielillä lumensatamiselle on omat sanat. Det snöar på svenska, es schneit auf Deutsch and it snows in English. Ajatelkaa, mitkä mahdollisuudet olisi päästä luomaan tälle ilmiölle uutta sanaa suomeksi! On tylsää, että vain ”sataa lunta”.
Soitin kielitoimistoon, ja kysyin, miten minun pitää toimia, jotta saan kieleen uuden sanan. Sieltä vastattiin, että se tulee sitten vähän niin kuin itsestään, kunhan ihmiset alkavat käyttää sanaa. Niinpä minun pitää nyt markkinoida tätä sanaa. Harkitsin kahden vaihtoehdon välillä. Olisiko parempi, että luntaa vai että lumisee? Pitkän puntaroinnin jälkeen, päädyin lumisemiseen, koska luntaminen oli kovin vaikea taivuttaa (eilen lunsi, ulkona on luntanut). Ulkona lumisee. Kuinka kauniilta ja tunnelmalliselta se kuulostaakaan! Tulkaa lapset, ulkona on lumissut! Ottakaa omaksenne tämä sana ystävät, parin vuoden päästä olemme tehneet historiaa, ja saaneet tämän sanan valtakieleen. Liittykää lumisemisrintamaan!