Lavakuolema

Mulla onkin jo jonkin aikaa viimeisestä kunnon lavakuolemasta, mutta tänään kyllä kävi sellainen. Alusta lähtien kaikki meni ihan päin seiniä. Aloitusaika oli klo 23, joka on aivan liian myöhäistä stand up –komiikalle. Esiintymispaikka oli yökerhon tanssilattia, ja yleisö oli joka puolella mun ympärillä, eli seisoin miten vain, niin aina oli suurin osa selän takana. Yleisö oli hirveän kaukana ja hajallaan, joten heihin ei oikein saanut otetta. En tiedä, tiesivätkö he, että tulossa oli komiikkaa, vai olivatko he tulossa vaan tanssimaan ja juomaan. Mun takana speksasi koko ajan venäläinen turisti, joka huuteli mulle venäjäksi koko ajan. Sen verran, että jouduin pyytämään mikkiin kesken setin portsaria poistamaan tämän lavan toisen show’n hieman tuonnemmaksi. Sergei kilpaili mun huomiosta, ja voitti välillä, tietenkin. Ja sitten kun huomaa, että kaikki menee päin helvettiä, ja että yleisö ei oikein keskity, eikä ainakaan naura, niin sitten alkaa itse nopeuttaa puhetahtia, koska haluaa vain pois sieltä. Se tietenkin johtaa siihen, että jutut eivät ole ollenkaan yhtä hyviä, kun ne ikään kuin kiirehtii läpi.

Näin monen vuoden jälkeen ei onneksi enää usko, että jos yksi keikka menee huonosti, niin on paska koomikko. Jos sama materiaali on aikaisemmin tehnyt killerikeikkoja, niin joskus se on vaan puitteista ja vireestä kiinni. Mä olin vaan TÄNÄÄN paska koomikko, en aina.