Kulutusaktivisti

Kotinurkillani Kampissa oli pitkän aikaa hyvin keskeisellä markkinapaikalla tunkkainen räkälä. Itse asiassa niitä on vieläkin jokaisessa korttelissa, mutta jostain syystä tämä yksi lopetti toimintansa. Ensin ajattelin, että paikka on vain remontissa. Pian huomasin, että siihen ollaan perustamassa kahvilaa. Kahvila on todella viihtyisä, ja siellä on A-oikeudet, joten voi siellä vielä kaljalla tai kossuvissylläkin käydä, mutta sisustus ja hyvä palvelu houkuttelee varmasti ennemmin sitä kahvilakävijäkuntaa. Nyt mua kuitenkin huolestuttaa, koska usein kun kävelen kahvilan ohi, siellä on kovin hiljaista, useimmiten ihan tyhjää. Olen siis aloittanut kulutuskampanjan. Olen alkanut käydä siellä kahvilla mahdollisimman usein. Joskus poikkean matkalla kaupasta kauheiden kantamusten kanssa siihen kupposelle. Kahvin juominen siellä ei tietenkään pelasta niiden liiketointa, mutta a) kahvilla on suhteessa erittäin kova kate, ja b) jos ihmiset näkee siellä jonkun sisällä, niin ehkä nekin tulevat. Mä en halua, että siihen tulee taas se tunkkainen räkälä, koska niitä on ihan superpaljon tässä ympärillä nyt jo. Mä haluaisin, että kahvila pärjää. Joten jos olet Kampin suunnalla, niin sen sijaan, että menet vaikka sähkötalon Robert’s Coffeen tai Kampin Keskuksen Waynesiin, niin menepä Malminrinteen Aula –kahvilaan. Tää on positiivista kuluttamista.

Myös: Jyrki Lehtola on Jumala. Tai ainakin ihan perkeleen helmi. Aulassa istuskellessani luin iltapäivälehdet. Olen jo pitkään orjallisesti lukenut Jyrki Lehtolan kolumneja. Ne ovat häijyjä, mutta aina niin helvetin osuvia. Hän on todella nokkela kirjoittaja. Tosin hän on myös vähän samalla tavalla pelottava, kuin Virpi Salmi. Heidän tekstejään on hulvattoman hauska lukea, mutta olisi kamala joutua heidän kohteikseen.