Tylsän elämän tilanneraportti Kuopiosta

Tylsää, tylsää, tylsää. Kiertue-elämä on oikeasti pelkkää odottelua. Ensin istutaan junassa tuntitolkulla (eilen melkein viisi tuntia Kuopioon), sitten odotellaan keikkapaikalla, että keikka alkaa. Keikan jälkeen mennään hotellihuoneeseen, aamulla aamiasen jälkeen odotellaan, että bändi on roudannut, ja sitten istutaan bussissa monta tuntia (tänään n kuusi tuntia Poriin). Hämmentävän epäglamoröösiä. Sitä paitsi mun hotellihuoneessa on superkylmä.

Me puhuttiin bändin poikien kanssa, että nyt kun tulee kierrettyä näitä Suomen hotelleja, niin pitäisi perustaa blogi, jossa arvostelisi ne. Ja etenkin hotelliaamiaiset. Notkuin aikani kuluksi eilen illalla hotellihuoneessa Facebookissa, ja chattasin tutun stuertin kanssa. Hänkin joutuu työnsä puolesta yöpyilemään suomen hotelleissa, ja huomasimme, että suomalaisista hotelliaamiaisista puuttuu pekoni. Miksi? Siellä on aina jotain nakkia ja lihapullaa, mutta kuka haluaa sellaista aamulla? Eihän kukaan koskaan kotona jaksa laittaa itselleen pekonia aamiaseksi, ja siksi sitä pitäisi saada extraluksuksena hotellissa. Päätimme, että rupeamme täyttämään palautelaput jokaisessa hotellissa, jossa ei tarjoilla pekonia, ja laitamme niihin, että ehdottomasti pitää saada pekonia. Kuopion Puijonsarvi, jossa olen yöpynyt joka ikinen kerta kun olen ollut Kuopiossa viimeisten vuosien aikana, vaikka joka kerta varaaja on ollut eri, on muuten oikein mukava hotelli, paitsi että täällä oli huono aamiainen.

Okei, mun elämässä näyttää tällä hetkellä olevan TODELLA vähän sisältöä, koska mä huomasin kyllä itsekin, että kirjoitin just puolen sivun verran hotelliaamiaisista joissa ei ole pekonia. Oh dear. Mä meen nyt lukemaan kirjaa, jos vaikka se auttaisi, ja saisin jotain fiksumpaa sanottavaa.

Kirjasta tosin vielä: Paras ikinä lukemani kirja on Jonathan Safran Foerin Extremely Loud and Incredibly Close. Päättelin siis, että Jonathan lienee jonkinlainen kirjallinen nero, ja hamusin itselleni heti myös hänen toisen (joka siis on hänen esikoisensa) kirjansa Everything is Illuminated. Sekin on kyllä tosi hyvä, mutta jotenkin sen lukeminen ei oikein ota onnistuakseen. Joskus käy niin, oletteko huomanneet? Kirja on oikeasti kovin hauska, fiksu ja viihdyttävä, mutta ei ole pienintäkään ongelmaa laskea sitä käsistään, ja toisaalta ehkä hieman ongelmia poimia se käsiinsä uudestaan. Mutta sisulla mä aion sen lukea. Että nyt siis sen pariin. Ja sit kamalasti kaikkea fiksua puhuttavaa.