LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Sunday, November 15, 2009

Musiikkisnobit

Nyt – kypsässä 29 vuoden iässä – mä voin sen avoimesti tunnustaa. Mä en oikeasti hiffaa musiikkia mitenkään älyttömän paljon, en niin sanotusti tajua what all the fuss is about.

Jokaisella ihmisellä on joku tarina jostain TAJUNNANRÄJÄYTTÄVÄSTÄ biisistä, joka muutti heidän elämänsä. Musiikkisnobit jaksavat jaaritella pseudosyvällisiä jostain lyriikoista ja riffeistä ja tiesmiestä tuntitolkulla. Ne pitävät itseään aina vähän parempina ja mielenkiintoisempina ja syvällisempinä kuin muut ihmiset, vaikka saattavat olla oikeasti vähän luusereita, koska eivät varmaan itse osaa soittaa yhtään mitään.

Musiikkisnobit ovat sitä mieltä, että suositut bändit eivät voi olla hyviä, vaan korkeintaan voi kuunnella jotain Audioslavea, joka on kuitenkin tarpeeksi katu-uskottava vaikka myykin levyjä. Jos kuuntelee jotain muuta kuin Le Corps mince de francoise’a niin ne katsoo sua nenävartta pitkin ja tuhahtaa.

Kyllä mäkin voin tykätä jostain bändistä, ja minun on tiedetty jopa joskus käyneen keikalla tai ostaneen levyn, mutta todella harvoin se on sellainen elämää suurempi kokemus. Se on melodiaa ja sanoja. Se voi olla tosi lahjakkaasti tehty, mutta se on siitä huolimatta vaan melodiaa ja sanoja. Se on kivaa, ja se voi saada hyvälle tuulelle, tai kututuulelle tai kiukkutuulelle tai menotuulelle ja se sopii erittäin moneen tilanteeseen, mutta mä en ikinä jaksaisi analysoida mitään musiikkia. Mä voin myöntää, etten mä juurikaan kuuntele biisien sanoja... Huono ihminen? Huono musiikinkuuntelija, ainakin.

Murrerokki EI ole ihmeellistä. Se on sitä samaa iskelmärokkia mutta murteella.
Hevirokki ON monelle pelkkää örinää, silloinkin kun se ei ole sitä örinäheviä.
Se japanilainen rokki on vaan todella kiusallista.
Spice Girls, New Kids on The Block ja vaikkapa Herrey’s ovat kaupallista, mutta viihdyttävää!
Buuu musiikkisnobeille ja jee Nylon Beatille!

7 Comments:

  • At 8:31 PM, Anonymous Anonymous said…

    Onpa ihanaa, et joku on mun kanssa samaa mieltä. Mun elämäni rasittavimmat musiikkivuodet vietin entisessä avoliitossani musiikkifanaatikon kanssa. Se kaikki illat kuunteli rakkaita älppäreitään LIIAN lujalla ja minä kärsin. Mä en saanut KOSKAAN kuunnella mitään omaa musaa, koska ne oli jotain moukkamaisia bändejä :). Jos mulla oli tosi huono päivä, sain sentään päättää, mitä niistä kammobändeistä mä ehkä juuri ja juuri jaksan kuunnella.
    Ja automatkat!!!! MItä tuskaa oli ajella ympäri eurooppaa kun ei saanut kuunnella edes radiota, kaupallista :)
    Eron jälkeen en kuunnellut kotonani musaa ikinä, koska se ahdisti ajatuksenakin.

    Seuraavan mieheni valitsin sillä perustella, et se ei kuuntelee musaa liikaa ja antaa mun kuunnella "paskaa". ;)

    Oli pakko jakaa tää kaikki jonkun kanssa.

    Tiitu 39v

     
  • At 9:42 AM, Blogger Muusikotar said…

    Toimitus haluaisi huomauttaa, että pahimmat musiikkisnobit ovat harvemmin itse muusikoita. Ja yli puolet musiikkisnobeuden ilosta koostuu lähinnä kritisoimisesta ja haukkumisesta. Keikoilla käyviä musiikkisnobeja kutsutaan rokki- tai jazzpoliisiksi: mielessään he listaavat kaiken mikä meni pieleen keikalla, ja menevät kotiin nukkumaan tyytyväisinä saatuaan yhden syyn lisää väittää ettei "nykyään vaan osata tehdä hyvää musaa".

     
  • At 10:19 AM, Blogger Nellis said…

    Eikä laulun sanoja kannata edes kuunnella. Erehdyin kuuntelemaan Heart'n "All I want to do is make love to you" laulun sanoja. Se nainen harrasti seksiä vieraan miehen kanssa vain sen takia, että se halusi lapsen, jota sen oma mies (jota se btw muka rakasti) ei voinut antaa. Pah ja pöh! Minkälainen nainen se oikein on? Missä on pyyteetön rakkaus? Rakastan myötä ja vastoinkäymisissä, mutta ihan tiedoksesi, jos lasta en sulta saa niin haen sen toisaalta.
    Siis niitä sanoja ei kannata kuunnella. Kuka muka haluaa alkaa moralisoida laulun sanoja?

     
  • At 5:40 PM, Blogger Santeri said…

    Hyvä Lotta!:) Oliko toi sun linja myös NRJ:n radiotoimittajana, vai oliko siellä kädet ihan sidottu musan suhteen? En osaa vertailla eri ohjelmien musaa kun oon aina viimeistään tunnissa saanut poppis/Sunrise Ave-annoksen täyteen.

    Oon kyllä jonkin sortin musiikkihitleri (vaimon mukaan), mutta sentään moni biisi on yhteisiä suosikkeja. Ehkä oon sit snobi...en kyllä rupee biisejä analysoimaan sanoja syvemmin, paitsi että oon huomannut että monessa hyvässä biisissä on ollut sellainen vänkä apinaääni taustalla. Vaikea selittää, ehkä tosta videosta selviää (jos kuuluu).:)
    http://www.youtube.com/watch?v=RfKJkR8NTy0

    Ootko High Fidelity katsonut, ainakin voin suositella tän kirjoituksen perusteella sulle, ne on snobeja, ja nörttejä. Loisto leffa. ;) Ja yhdyn kyllä Bill Hicksin sanoihin nyykkäreistä, "New kids on the block, if you play them backwards, they actually sound better."

     
  • At 5:49 PM, Blogger Santeri said…

    Ai niin, pakko vielä sanoa: jos huomaat olevasi musiikkosnobiseurassa ja haluavasi siitä nopeasti pois, niin tee kuten hahmo "ruuvit löysällä" (the fast show)ssa; voit vaikka alkaa analysoimaan biisiä ei itse musan vaan vaikka musavideon tai laulajan kampauksen perusteella, ja sitten sanoa "I'll get me coat" ja lähteä uloskäynnin suuntaan. ;)

     
  • At 10:40 PM, Blogger Sanna Koo said…

    Lotta hei, mua välillä ärsyttää, ku sun tekstit on sisällöllisesti hyvin pitkälti samaa jaarittelua ku munki tekstit! Eli kirjoitatko sä sellasessa mielentilassa, että oot hakkeroitunut mun aivoihin, vai ootko sä joku mun sivupersoona?

    (Ps. Pakko vielä todeta, että täällä joskus lukiessani sun olevan raskaana, meinas aamukaffet pyrskähtää näytölle. Pitikö sun tääki tehdä samaan aikaan? Vaikka otitki pari kk etumatkaa)

    Ei sillä, huono huumorintajusi tietysti vetoaa muhun samanmoiseen!

     
  • At 7:05 PM, Anonymous Anonymous said…

    Ihanaa että joku muukin on epämusiikillinen :-) Mä en ikinä myöskään kuuntele lyriikoita vaan ääntä ja melodiaa. Kaikki esim kehuu Vilkkumaata kun sillä on niin upeat tekstit. Ok, voi olla mutta kun sen biisit on ihan kamalaa saastetta korville! Voisko vaikka ostaa ne tekstit kirjana jos ne on niin erinomaisia?

    Mun epämusiikillisuus ilmenee oudolla tavalla kun kuuntelen radiota: kuuntelen vain Radio Helsinkiä, sillä ne yllättävät usein soittamalla biisejä ja bändejä joita en ole ikinä kuullut. Ja vieläpä ihan hyviä sellaisia. Aaltoa ei voi kuunnella koska muistan kaikki niiden biisit lukion nojailudiskosta 20 v takaa ja siihen aikaan en halua palata. Nova taas soittaa Vilkkumaata ja Eppuja ihan kohtuuttomasti jotta sitä voisi ikinä, missään olosuhteissa, edes harkita.

     

Post a Comment

<< Home