Tekosyy - mikä ihana tekosyy

Mulla on yksi erittäin täsmällinen lahjakkuus, josta kuitenkin on aidosti hyvin harvoin hyötyä. Olen nimittäin asioiden oikeutukseen tekosyyn keksimisen mestari. Monilla (ainakin monella naisella) on joskus huono omatunto jostakin ostoksesta. Vaikka on täysin oikeutettua hemmotella itseään, niin moni soimaa itseään jo kotimatkalla. ”Se oli liian kallista”. ”Oikeasti en tarvitse tätä”. ”Minulla on jo kolmet melkein saman näköiset”. Tuon viimeisen kommentin kuulen viimeistään mieheltäni kun tulen kotiin TAAS mukanani mustat saappaat. Ongelma on tietysti siinä, että mieheni ei näe niissä eroa, vaikka minä näen erot hyvin selkeästi. Ja osaan selostaa miksi tarvitsin myös juuri nämä saappaat. (Esim. tietyt housut ja hameet eivät yhtään sovi tietynlaisen pintamateriaalin tai korkokorkeuden kanssa. Tietenkin).

No tässä muutamia: Elämme kovin epävarmoja aikoja, ja monet yritykset vähentävät väkeä. Jos minä ilmestyn töihin vanhoissa lumpuissa, niin ihan varmasti singahdan sinne yt-listan kärkeen, koska eihän asiakkaiden eteen mitään pulimummoa voi marssittaa. Siksi on siis ensiarvoisen tärkeää, että ostan muutaman uuden vaatteen. Tämä on investointi tulevaisuuteen.
Jos taas tulee ostettua vaikka joku hieman liian kallis vaateparsi, niin kannattaa ostaa siihen kylkeen vikkelästi toinen vaate, joka on halvempi, sillä silloin on keskimäärin käyttänyt ihan kohtuullisen määrän rahaan.

Entäpäs kun pitäisi lähteä lenkille, mutta laiskottaa ja tekisi mieli jäädä sohvalle katsomaan televisiota? Onnistuu. Pitää vain valita sarja tarkasti. Dokumentit (kuten ”4D: Äitini on lapseni isä” tai jotain) tietysti kannattaa katsoa sekä kaikenmaailman muut asiaohjelmat (näihin luetaan myös kaikki ne sisustus- ja remonttiohjelmat), koska niiden perusteella voi käydä asiantuntevasti keskusteluja hyvinkin kapeista aiheista (kuten siitä, miten tapettitarrakuvio helpoiten kiinnitetään tai kuinka saada 50 dollarilla uusi makuuhuone).

Monilla on saattanut kouluruotsi, -saksa ja ranska ruostua jo aikalailla, mutta jotta ne saattaa hyvällä omallatunnolla säilyttää ansioluettelossaan, niin täytyy taitoja verestää. No sehän käy kaikkein helpoiten katsomalla Beck-elokuvia tai sitä saksalaista saippuaoopperaa Lemmen Viemää SubTV:lta. Viel wichtiger als draussen läufen.

Näin pandemia-aikoihin kannattaa tietysti tankata myös lääketieteellinen perustietous, ihan varmuuden vuoksi. Itse opiskelen sitä Housen ja Greyn Anatomian kautta.

Tosi-TV:lle ei voi edes keksimällä keksiä mitään hyvää tekosyytä, koska se on kamalaa aivoja mädättävää scheissea (ellei scheisse ole tuttu sana, katso kielineuvot yllä). Niitäkin voi kuitenkin perustella puhumalla vaikeita: Tosi-TV:ssä näkee postmodernistisen yhteiskunnan meta-auktoriteettien sirpaloituneisuuden, ja mikäli sitä aikoo tarkastella dekonstruktion kautta, niin ohjelmia täytyy seurata deduktiivisesti. Tai jotain. Mutta eipähän kukaan tuon jälkeen kysele tarkemmin. Korkeintaan kysyvät, että kuka on sun suosikkityttö Unelmien Poikamiehessä (Mari). Tekosyy – mikä ihana tekosyy.