Spring chicken

Muistatteko kun oli nuori, ja pystyi riekkumaan yössä miten kauan vaan ja olla aivan skarppina seuraavana päivänä töissä? Minä muistan, eikä siitä mun mielestä niin kauan ole. Budapestissakin menin muutaman kerran suoraan jatkoilta töihin. Oli ehkä vähän väsynyt, mutta pystyi aivan hyvin tekemään töitä. Mutta vanhat ihmiset eivät jaksa sellaista. Ja kävi ilmi: mä oon vanha.

Franck productions, joka tuottaa Komikfabrikin, piti eilen pikkujoulut koomikkoporukalle. Ruoka ja juoma ei bileistä loppunut kesken (vaikka Backlund miten yritti), eikä Backlund meinannut lähteä bileistä kulumallakaan. Paha juttu noissa pikkujouluissa ynnämuissa riennoissa jotka pidetään muualla kuin ravintolassa on se, että missään vaiheessa ei tule valomerkkiä joka saisi havahtumaan siihen että on kotiinlähdön paikka. Ei, sen sijaan istuskellaan kekkereissä yötä myöten. Ja maksetaan siitä seuraavana päivänä. Muutama koomikko (Jalava, Hedberg, Johansson ja Zaani) jäi vielä bileisiin senkin jälkeen kun aamuviiden jälkeen soitin taksin ja suunnistin kotiin. Muut koomikot olivat viisaasti lähteneet aikaisemmin. Pakko se on hyväksyä: I ain't no spring chicken anymore. Sanotaan että ihmiset ovat just niin vanhoja kuin miksi tuntevat itsensä. Tällä hetkellä mä tunnen itseni TOSI vanhaksi… Mulla on paljon tärkeää asiaa, mutta mä en jaksa kirjoittaa. Jatkoa seuraa. Sitten kun pysyy silmät auki ja ruoka sisällä. Kidding! (vähän).