Anti-Lucia

Tänään kävi ensimmäinen bongaus. Mun oli tarkoitus opastaa pientä naisryhmää, ja menin heitä ylesiöovelle vastaan. Esittelin itseni ja tuuppasin heidät oikeaan suuntaan. Yksi kysyi multa: ”oletko sä ihan täysipäiväinen opas täällä?”. Vastasin että joo, tavallaan, mutta opiskelen kyllä kanssa. ”Teetkö sä mitään muuta?”. Joo, teen mä vähän kaikenlaisia hommia… Nainen katsoi mua ja (vähän hermoistuneesti) sanoi: ”höh, no.. ööh.. ootko sä se stand up-koomikko? Mä oon nähnyt sut telkkarissa”. Hehe. Fejmös.

Tämän vuoden Lucia-neito on valittu. Vaikkakin arvostan Luciaa (justjajust) enemmän kuin missejä (on pakko, jos on suomenruotsalainen, se lukee jossain suomenruotsalaisten geenikannassa tai yhteiskoodissa, tai jotain), niin kyllä se mun mielestä kertoo hirvittävän paljon ihmisestä jos lähtee Lucia-skabaan mukaan.
Tähän varmasti keskeisesti liittyy se että mä vieläkin olen aivan äärettömän katkera siitä ettei mua valittu Luciaksi ala-asteen kolmannella. Mutta joo, Lucian pitää siis rakastaa lapsia ja eläimiä ja vanhoja ihmisiä ja olla kaikille kiltti etseteraetsetera. Multa ei luonnistuisi. Siksi mun mielestä pitäisikin valita (tittididiiididiiiii):


ANTI-LUCIA


Mä olisin aivan huippu anti-Lucia. Siis ei niin että kun Lucia tuo valon, niin anti-Lucia tuo pimeyden. En mä mikään Queen of Darkness ole (Queen of fucking everything, kylläkin). Anti-Lucia ei osaisi leipoa yhtään, ja sillä olisi aina mustat fuck-me-bootsit ja muutenkin aivan sopimaton asustus päällä. Sillä ei olisi kynttilöitä päässä, mutta ehkä rööki kädessä. Se ei tarjoaisi lussebullar, vaan pieniä viinapulloja (niitä jotka on kassan vieressä Alkossa). Se ei kiertelisi lastentarhoissa ja vanhainkodeissa laulamassa, vaan baareissa ja illanistujaisissa viihdyttämässä jollain vähän hauskemmalla tavalla. Toisin kuin Lucialla, anti-Lucialla olisi myös personaallisuus.