LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Saturday, December 10, 2005

Lillajulslektyr

Oh dear God että oli kamala keikka torstaina Uniq'ssa. Porukkaa oli kyllä enemmän kuin koskaan, mutta ne olivan ihan äärettömän päissään (which I fully endorse, tietenkin, onhan ne niiden pikkujoulut) eikä niistä monikaan ollut sinne stand upia tullut katsomaan. Ekaa kertaa meni elämässäni niin hermo heckleriin että huusin (siis HUUSIN. Mikrofoniin. Kovaa.) "vittu kun sä oot niin paska" yleisön jäsenelle. Just noinhan ammattilainen hanskaa tilanteen. Mutta kun se oli ärsyttävin ja tyhmin heckleri ikinä, ja sen pitäisi kuolla hidas ja tuskallinen kuolema. Kun lähdettiin Uniq'sta kävi vielä ilmi että niiden mikki kuuluu (kovaa) siihen kadulle. Keikasta ja koomikoiden viisauksista ("Vittu kun sä oot niin paska!") saattoi sitten nauttia jokainen kaduntallaaja (ja esim lapsiperhe) joka Helsingin keskustassa käveli.

Uniq'sta mentiin takaisin eduskuntaan, koska demariryhmällä oli jouluglögit. Karaoke (Kuinka demaria) raikasi niin että ääniä kuului ryhmähuoneesta (viides kerros) kakkoseen asti. Istuntokin kesti yhteen asti, joten välillä tuuttasi eduskunnan sumutorvet että kansanedustajien pitää mennä saliin äänestämään. Ryhmähuone tyhjeni ja kuoli aina hetkeksi, ja viisi minuuttia myöhemmin oli bileet taas täydessä käynnissä. Meillä (mulla, Akilla ja Namilla) meni vaan kolmeen asti, kun taas viimeiset olivat hoippuneet kotiin puoli viiden jälkeen. Ja eduskunta muka tylsä paikka olla töissä?

Eilisilta oli taas pikkujoulusesonkia kuumimmillaan. Menin suoraan töistä hotelli Tapiola Gardeniin firmakeikalle. Siitä keskustaan ja sitten Markku tuli hakemaan seuraavalle keikalle. Markku Pajarisen kanssa heitettiin yhteiskeikka Strand hotellissa. Keikat meni tosi hyvin ja yleisö oli ihan liekeissään. Sen verran sinnittelin illalla hereillä että katsoin kun Saulia haastateltiin Ruben&Joonas-show'ssa mutta heti katkolla nukahdin. Ei ihan Hytösen karismakaan pitänyt hereillä. What a schocker.


Pienenä tyttönä mun lempipuuhaa jouluna oli repiä kirjahyllystä kaikki Mauri Kunnas-kirjat ja pakottaa joku aikuinen lukemaan ne mulle. Yhtenä jouluna eräs tuttavaperheemme oli meillä kylässä Ruotsissa. Aikaisin aattoaamuna olin kiivennyt vierashuoneen sänkyyn, lyönyt Jukka-setää päähän kirjalla ja pyytänyt "Ukka, lue pukka". Nyt oon aikuinen, ja osaan lukea itse (mikä huomattavasti parantaa sukulaisten aamuherätysten laatua ja vähentää kuhmuja) mutta vieläkin mä luen ne kirjat joka joulu. Siksi ostin 12 lahjaa joulupukille-kirjan lahjaksi SOS-lapsikylän kummilapsillemme. Kummiperhe ei oikeastaan ole mun, vaan ylioppilaskunnan, mutta hallituskausillani käytiin heillä kylässä muutama kerta. Ihastuin niihin lapsiin, ja koko SOS-lapsikylätoimintaan, avasi se silmät ihan uudella tavalla. Ei ole helppo elämä ollut niillä lapsilla jotka lapsikylään joutuvat (tai oikeastaan pääsevät). Ajattelin että ehkä heillekin tulee sitten onnellisia muistoja Mauri Kunnas-kirjoista.

2 Comments:

  • At 11:59 PM, Blogger Perso said…

    Jaha. Mulla oli torstaina jopa kalenteriin asti merkattu, että sulla on keikka Uniikissa, eli mä oikeasti yritin, ainakin jonkin aikaa. Mut sitten mä taisin upota HS:n kuukautisliitteeseen jne. ja hups, kello olikin jo yhdeksän.

    Nyt huomaan, että ihan hyvä kun en ehtinytkään tällä kertaa. Pikkujoulukausi, aagh. Mutta josko yrittäisin vaikka jonnekin tammikuun lopun keikalle. Olis oikeasti aika hauska nähdä teitsu livenä. (Tää ei siis ollut tanssiinkutsu vaan ihan vain tunnustus ammattilaiselle, vaik niinku Elvikselle.)

     
  • At 1:21 AM, Blogger Lotta said…

    Hehee, tervetuloa! Ja joo, jos haluaa nähdä kunnon stand upia, niin kannattaa tulla sellaiselle klubille että sinne on nimenomaan tultu katsomaan komiikkaa. Silloin on sekä yleisöllä että koomikolla hauskempaa... :o)

     

Post a Comment

<< Home