Maanantai

Mä taisin ajaa mun printterin hulluuteen. Ja sain varmaan hullun leiman ihan itsekin, kun koko eduskunnan pääaula raikasi kun mä asiallisesti neuvottelin printterini kanssa. Se ei ehkä ikinä lopeta tota paperin sylkemistä. Ei se mitään tekstiä printtaa, valkosia papereita vaan. Se on varmaan printterin vastine itsekseen puhumiselle. Samalla tavalla kuin hullut puhuvat aivan inkoherentteja itsekseen, niin tääkin vaan printtaa valkoisia arkkeja joissa jossain on jotain hymiö- ja sydänrivejä. Pimeä se on, tai riivattu. Kaikissa elektronisissa laitteissa taitaa asua pieni perkele.

Paljonkohan klemmareita pitäisi olla taskussa että alkaisi piippaamaan metallinpaljastimessa? Aion kokeilla. Täällä töissähän näitä metallinpaljastimia on joka ovella, mä aion nyt mennä kokeilemaan eri määrillä klemmareita taskuissa. Huomatkaa miten mä keksin IHAN MITÄ VAAN ettei tarvitsisi tehdä gradua…

Okei syvällisempää pohdintaa maailmasta seuraa myöhemmin, nyt pitää mennä kahville.