Aatteen puolesta

Mitäpä sitä ei aatteen puolesta tekisi? Minäkin lähdin aatteen puolesta jopa Ahvenanmaalle asti. Lensin Maarianhaminaan tekemään Saulin kampanjaa perjantai-iltana, seuranani pahvi-Sauli ja toinen kokkariaktiivi. Yhtään ei syönyt naista lähteä kolmen päivän viikonloppuna niin kuolleeseen paikkaan kuin Maarianhamina. Sain kuitenkin yöseurakseni hotellihuoneesen pahvi-Saulin, joten intohimoa riitti. En uskaltanut kuoria Saulia bubblewrapista yöksi, kun en yhtään luota itseeni (meneillään todella kuiva kausi…).

Maaranhaminassa meidän kanssa tapahtumaa järjestämässä oli Ahvenanmaan kansanedustaja sekä muutama heidän oma ”kansanedustaja” ja ”ministeri” (ain’t that cute! Melkein kuin olisi ”leikisti ministeri”!). Sakkia riitti, mutta suurin osa ei oikein tiennyt miksi nyt pitäisi presidenttiä äänestää laisinkaan. Ja minä käännytin. Sain jopa yhden spurgun (possibly Ahvenanmaan ainoa) lupaamaan että menee äänestämään Saulia (vaikkei ehkä ihan työväkeen lukeudukaan). Sanon vaan, minä oon koko kansan vaalityöntekijä.

Primitiivireaktio meinasi iskeä illalla kun tultiin lentokentälle ja sanoivat että on niin kova sumu että lentokoneemme ei vielä ole päässyt laskeutumaan. Kävin rukoilemaan (ja kiroilemaan). Jonkin ajan kuluttua kone kuitenkin laskeutui ja meille luvattiin että päästään Helsinkiin (thank God!). Pahvi-Sauli matkusti molempiin suuntiin matkustamossa, koska ei nyt pressaa voi ruumaankaan lykätä. Käyttäytyikin aivan esimerkillisesti. Rupean vakavasti harkitsemaan pitäisikö ehkä kokonaan siirtyä pahvisiin poikaystäviin.

Sauli Maarianhaminan lentokentällä

Oon koko päivän treenannut kolmosten kirjoittamista. Huomenna meen äänestämään.