Helluntaiheilan säännöt

28 astetta näyttää mun keittiön lämpömittari (siis ulkona, duuhh…), mikä on oikeasti suurta huijausta koska todellisuudessa ulkona ei ole yhtään niin lämmin, koska harvalla on mahdollisuus istua liikkumatta, viidennen kerroksen ikkunalaudalla, auringonlämmössä.

Huomenna alkaa oikea kesä, koska on kesäkuun ensimmäinen päivä. KESÄkuun ensimmäinen. Kuulitko, sää?! (Toi ei ollut tuommoinen tamperelainen sää, vaan siis sää as in weather). KESÄkuun. Eli aurinkoa peliin. Ällöttävää hikoilua ja kärpäsiä! Sitä me halutaan! Kuulitko!?

Tänään kokkasin (it’s true! Vaikkei uskoisi!). Ja haikailin Mr. Rightin perään. Lauantaina on helluntai, ja jos ei heilaa helluntaina, niin… eipähän ole morkkis sunnuntaina. Jotenkin noin menee vanha suomalainen sananlasku. En ole kuitenkaan yhtään varma voiko ottaa sitä riskiä että jättää helluntain heilattomaksi, koska mitä jos sanonta pitääkin paikkansa? (Siis se oikea sanonta, ei toi huono lottaversio). Aika alkaa ehkä olla kypsä sille että Love Mansionin emäntä hankkisi itselleen Miehen. Love Mansioniin Miehellä ei tietysti ole asiaa muuttaa vielä pitkään aikaan, mutta kyllä tiluksille isäntäkin jossain vaiheessa tarvitaan. Mä en ole kyllä selvittänyt nyt ihan tuon helluntaisäännön tarkkoja sääntöjä. Tarkoittaako se siis että helluntaina voi olla joku aivan random heila, jonka voi heivata vaikka seuraavana päivänä, mutta se takaa sen että kesällä löytää jonkun muun? Vai tarkoittaako se sitä, että se samainen helluntaiheila pysyy koko kesän? Oh, proverbs are so confusing. Tehkää tarkempia sääntöjä, saatana!