LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Monday, May 15, 2006

Lotta Armstrong


Mä ostin pyörän! Siis oikean polkupyörän! Ja kypärän! Ja lukon! Mähän olen aivan atleetti (ei vaan näy vielä). Olo on kuin Lance Armstrongilla (siis ennen kuin se alkoi pyöräilemään) ja nyt vaan oottelen että Tour de France alkaa. Ajattelin heti illalla käydä testaamassa pyörätien töihin, mutta mä pääsin ainoastaan pihan toiseen päähän kunnes huomasin että satula ei ollut kunnolla ruuvattu kiinni. Siihen hätään muistin että se kaupan mamma puhuikin jotain satulan ruuvaamisesta (mutta se puhui niin hirveän paljon etten mä oikein jaksanut rekisteröidä kaikkea, kun mä samalla yritin keskittyä siihen miten mä voisin pimp my bike (I’m thinking pinkkiä, glitteriä, Barbie-kori ja hapsut tankoon), ja että siihen tarvitaan jokin työkalu (ehkä ruuvimeisseli tai jakoavain tai vasara tai saha. Mä en osaa ihan kaikkia työkaluja). Niinpä ensimmäinen pyörämatkani jäi noin 35 metrin pituiseksi. No, ehkä ens kerralla jopa tuplaan sen. Syyskuuhun mennessä pääsen sillä jo töihin asti. Siihen mennessä kerkeän myös koristella sen. Kuvan pyörä ei ole mun. Siis vielä.

Kävin myös katsomassa asuntoa (suurempi ostopäätös kuin pyörä). Se kuulosti mahtavalta, ja kuvatkin näyttivät lupaavalta: olin ihan varma että tämä on tuleva Love Mansion. Mutta ei. Luukku olisi pitänyt remontoida from top to bottom ja siihen nähdä hinta oli kyllä vähän (paljon) korkea. Voisihan sitä tietysti itsekin remontoida, mutta jos ei edes omista satulanruuvausvehkeitä niin lattiaremontti ja seinän hajottaminen on ehkä vähän kunnianhimoista. Siitä ei siis tullutkaan Love Mansionia.

Mä myös siivosin tänään (Consuela on maailman paskin sisäkkö), mutta vaikka mä miten siivoan niin ei tapahdu mitään. Mä sulloin mun vaatteet mun vaatehuoneeseen. Ne mahtuivat, suunnilleen. Harmi vaan että noin 18 laukkua ja 15 paria kenkiä ovat vielä vaatehuoneen ulkopuolella. Yliopisto on aivan liian teoreettista: mä luen logistiikkaa pääaineena, ja silti mä elän kenkä- ja laukkukasassa. Tein myös historiallisen päätöksen. Heitin yhdet kengät ja yhden takin pois. Tai ne ovat nyt kassissa oven vieressä. Takki sietää tosin mennäkin, se on Polo Sportin toppatakki josta pursuaa höyheniä (lintuinfluenssaa, eli SARS-takki) joka välistä, eikä toppatakki ole enää ajankohtainen tähän aikaan vuodesta. Toivottavasti.

Yksi meidän työharjoittelija on töissä karaoke-emäntänä Nummelassa. Me päätettiin että meidän pitää tehdä karaoke-eskursio. Nummelaan. Fright night. Mutta kaikkea pitää kokeilla.

6 Comments:

  • At 9:18 AM, Anonymous Anonymous said…

    Hmm..

    Mun mielestä sun pyörästä tulis huomattavasti kivempi jos päättäisit tehdä (kerrankin) jotain omaperäistä.. Sun ideat kuullosti aika tavalla Frendien Phoeben pyörästä lainatuilta... :(

     
  • At 10:56 AM, Anonymous Espoolainen pikkuporvarisäiti ;) said…

    Makea kuva fillarista, tosin heti pessimistinä ajattelin Suomi-tyypillisiä kurakelejä. Tuo pinkki hörhelö-fluffy ei varmaan ois ihan yhtä kiva märkä koira -lookissa ;-).

    Edellisen kirjoittajan kommenttia haluaisin kommentoida ja puolustaa One of the Kind-Lottaa (p*een nuolemiset sikseen): jos tykkää samasta kuin joku muu, onko se heti omaperäisyyden puutetta? Aika laumasieluja tässä sitten ollaan laajemminkin...

     
  • At 11:46 AM, Anonymous tadaa said…

    Samaa mieltä pikkuporvarin kanssa. Yksilöllisyys on yksi aikamme suuri harha, jolle on kiva nauraa joskus vuosikymmenten kuluttua.
    Mikä on sitten yksilöllistä? Kirpparivaatteetko? Itse kustomoidut vehkeet? Shokkiväri hiuksissa? Erikoinen drinkki lasissa? S/M- seksi?

    Kaikki ideat on lainattuja ja todella omaperäisillä ajatuksilla pääsee vain hullujenhuoneelle.

    Eikös yksilöllisyys muutenkin ole synonyymi itsensäkorostamiselle, ainakin siinä mielessä, miten monet sen nykyään tajuaa?

     
  • At 4:46 PM, Blogger annushka said…

    juu, ja itsensäkorostaminen on lotasta yhtä kaukana kuin omena puusta :P

    ruoho on aina vihreämpää kui pyy pivossa...

    go girl!

     
  • At 5:17 PM, Blogger Lotta said…

    Oikeassa olet, olisi tietysti pitänyt katsoa kaikki Frendien jaksot ennen kuin yritin ruveta vertaamaan aikuisten pyörää tyttöjen lastenpyörään. Silly me.

    Porvarimamma: mahtavaa käytännöllisyyttä! Multa aina täysin unohtuu KAIKKI käytännöllisyys, etenkin ostopäätöksissä. Toi olisi kiva vähän aikaa, kunnes tulisi eka räntäsade. Sitten se ei olisi yhtään parempi kuin pinkki koira. Ja en yhtään tykkää koirista. Joo, pyörään kuiva materiaali. Oikeassa oot. Ja kiitos puolustuksesta! :o)

    Ja niinhän se on, tota itsensäkorostamistahan mä en ollenkaan harrasta ;o)
    Te ootte kyllä kaikki tosi ihania. Mahtavia. Loistavia. Kiitos. Katsokaas: nyt korostin teitäkin, enkä vaan itseäni. No, en anna tulla tavaksi. :-P

     
  • At 7:56 PM, Blogger Frida said…

    Anna tulla vaan - ei me ylpistytä! :D

     

Post a Comment

<< Home